Metkuja ja musiikki-ilottelua Turun Nuoressa Teatterissa

Yhteistyössä: Turun Nuori Teatteri

Esityskuvat: Tuomas Kourula/ Turun Nuori Teatteri

Viimeksi kävin teatterissa helmikuussa 2020, ja nyt olin taas! Koronapandemia on siis väistämättä vaikuttanut teatteriharrastajan vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin, mutta nyt sentään näkyy valoa tunnelin päässä. Syyskauden ohjelmistot ovat turkulaisissakin teatteritaloissa saatu pyörimään lähes entiseen tapaan. Teatterivaatteiden valitsemista, käsiohjelman hypistelyä lämpiössä, se hetki kun valot sammuvat juuri ennen esitystä – näitä on jo ollutkin ikävä. 

Turun Nuoressa Teatterissa luotetaan klassikkotarinaan, kun Joonatan Perälän ohjaama ja koronarajoitusten kurittama Astrid Lindgrenin Vaahteramäen Eemeli -musiikkinäytelmä valloittaa taas Ursininkadun näyttämön kolmenkymmenen lapsen ja nuoren voimin. Takana on peruuntuneita ensi-iltoja, suunnitelmien muutoksia ja näyttelijävaihdoksia, mutta katsojan silmiin eivät työryhmän kulissien takaiset haasteet näy. Vuoden 2021 lokakuisessa illassa esitetty teos näyttäytyy korkeatasoisena musiikkinäytelmänä sekä eheänä ja viihdyttävänä kokonaisuutena, jossa kunnon tiimityöskentelyn mukaisesti jokainen loistaa omalla tontillaan, mutta ennen kaikkea yhdessä. Olen tainnut ennenkin kirjoittaa uskovani, että Turun Nuoren Teatterin supervoimia ovat yhdessä tekeminen ja yhteishenki, ja juuri tämä ajatus minulle jää tästäkin, niin monella tavalla merkityksellisestä teatteri-illasta päällimmäisenä mieleen.

Nimiroolissa eilisessä Vaahteramäen Eemelin näytöksessä nähtiin Atte Lehto, joka hoiti hommansa juuri niin leikkisän valloittavasti ja näennäisen rennolla otteella, kuin Eemeliltä sopii odottaakin. Iidan roolissa ihastutti Iida Rockas ja Eemelin äitinä Helmi Nolvi, joiden molempien sopuisat ja rauhalliset olemukset antoivat toimivaa kontrastia Eemelin vauhdikkuuteen.

Jos on eemelinsä lukenut, löytää näytelmästä monia tuttuja juonikuvioita. Soppakulhon juuttuminen päähän, Iidan hilaaminen lipputankoon, kärpäspaperihässäkkä, Liina-piian (Cecilia Degenhardt) kipeät hammashuolet – onhan näitä! Yli kaksi tuntia kestävä esitys on kuin herkullinen koonti lapsuuden tarinoista, jotka näin taas tutustutetaan uusimmalle sukupolvelle. Jotkut vitsit eivät kai ikinä vanhene, ja Eemelin juuttuminen siihen kuuluisaan soppakulhoon naurattaa turkulaisyleisöä ihan valtavasti, tälläkin kertaa. 

Seurassani näytelmää katsonut 8-vuotias nosti nimenomaan huumorin esiin, kun kysyin, mikä oli näytelmässä mieleenpainuvinta. Varsinkin Anttoni-isän (Rasmus Hakala) ja tohtorin (Alpo Arvilommi) edesottamukset ja komedian haastavaan tyylilajiin täysillä heittäytyminen vakuuttivat niin äidin kuin tyttärenkin. Sekä metkuistaan kiinni jäänyt Eemeli että katsojaparan tärykalvot saivat kyytiä, kun Hakala täräytti asianmukaisen “EEEMELIII”-huutonsa ilmoille. Ja taas kirmattiin verstaaseen puu-ukkoja vuolemaan. Kissankulmassa oli kaikki siis niin kuin ennenkin.

Jaana Jussilan suunnittelema maalaisromanttinen lavastus sympaattisine yksityiskohtineen vei katsojat sujuvasti niin juhannuksen viettoon kuin joulun hartaisiin tunnelmiin. Huomasin harkitsevani kausivalojen ripustamista, kun Aatu-renki (Kalle Mäki) kantoi komeaa joulukuusta sisään Pöperö-Maijan (Armi Wahlroos) raahatessa lahjasäkkiä perässä.

Iida Arki palveli väliajalla kahviossa.

Olipa mukavaa, pitkästä aikaa! Jos on ollut teatteriharrastajalla kestämistä poikkeusaikana, niin sitä on ollut monin verroin myös teatteritoimijoilla. Nyt jos koskaan on hyvä aika varata lippu Turun Nuoren Teatterin esityksiin, ja tukea siten paikallisten nuorten teatteriharrastusta. Lämpiössä pääsee ihastelemaan myös ihan livenä yllä olevassa kuvassa olevaa taulua, josta Turun Nuoren Teatterin tukijat saivat ostaa itselleen ikioman palasen.

-Jenni

Eläköön sisäinen kauneus, eläköön rohkeus!

Varsin sateinen Turun päivä muuttui kertaheitolla loistokkaammaksi, kun Turun Nuoren Teatterin syyskauden tuotanto Kaunotar ja hirviö sai eilen ensi-iltansa.

Mike Pohjolan käsikirjoittama ja Jere Hultinin ohjaama klassikkotarinasta ammentava näytelmä pureutuu ajattomiin erilaisuuden hyväksymisen ja sisäisen kauneuden teemoihin.  Joonatan Perälän suunnittelema lavastus, Tuula Peltoniemen puvustus ja koko työryhmän loihtima kokonaisuus vievät katsojan  parituntiselle aikamatkalle 1600-luvun Ranskaan.

Miekkailu-www
Esityskuvat: Mikko Vihervaara/ Turun Nuori Teatteri

Sotaisa ja itseriittoinen Aurinkokuningas eli Ludvig “äxiivee” (Eero Laine) paistattelee runsaslukuisen hoviväkensä keskellä Versaillesin palatsissa, jossa hän mieluiten viettäisi päivänsä peilikuvaansa ihaillen ja toinen toistaan muodikkaampia peruukkeja sovitellen. Majesteetin mahtaileva elämä saa kuitenkin täyskäännöksen, kun ennustajan (Onerva Leino) taikapeili langettaa kuninkaan, hoviväen ja linnan päälle kirouksen.

Ennustaja-ja-taikapeili-www
Onerva Leino tekee herkullisen roolityön ennustajaeukkona.

Toisaalla köyhän peruukintekijän tytär (Kaisla Silfver) suostuu perheensä pelastaakseen naimaan ilkeän Chiracin markiisin (Hanna Lindqvist), mutta karkaa kosijaltaan ja päätyy noiduttuun Versaillesin linnaan. Kaunotar ja hirviö kohtaavat, ja odottamaton ystävyys saa mahdollisuuden.

Ekaluokkalaisen teatterikävijän lempihahmo oli itseoikeutetusti Kaunotar, koska “se oli niin kiva ja hyvä laulamaan”. Kaisla Silfver nouseekin suuresta näyttelijäjoukosta esiin erinomaisella läsnäolollaan ja laulutaidollaan. Hirviökin (Jussi Virtanen) ansaitsee ehdottomasti kehunsa, mutta jätetään yksityiskohdat roolista tässä kohtaa paljastamatta.

70057904_434732110477331_2590031395938107392_n.jpg
Elsi ja Kaisla Silfver. 

Saavatko Kaunotar ja hirviö lopulta toisensa? Riittävätkö ennustajaeukon riimit loppuun saakka? Miten taittuu nuorilta teatterintekijöiltä ranskan kieli?

Mene ottamaan selvää! Esitystä suositellaan eskari-ikäisille ja sitä vanhemmille, ja näytöksiä on joulukuuhun saakka.

 

-Jenni

Heinähattu ja Vilttitossu vauhdissa Turun Nuoressa Teatterissa

20190210-IMG_4560_www
Esityskuvat: Mikko Vihervaara/ Turun Nuori Teatteri

Sinikka ja Tiina Nopolan jo 30 vuotta sitten luoma aikaansaapa sisaruspari Heinähattu ja Vilttitossu viettää keväänsä Turussa. Janne Jämsän ohjaama musiikkinäytelmä Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela-täti (käsikirjoitus Sinikka Nopola, Tiina Nopola ja Katja Krohn) sai viikonloppuna ensi-iltansa Turun Nuoressa Teatterissa. 

20190210-IMG_4518_www

Kun Heinähatun (Lilli Laurikainen) ja Vilttitossun (Helmi Laurinen) äiti (Petra Myllyperkiö) saa hermoromahduksen ja lähtee perheen isän (Atte Lehto) kanssa lataamaan akkuja, saavat lapset muutaman asiaankuuluvan kommelluksen seurauksena Pamela-tädiksi naamioituneen vankikarkuri Sorkkarauta-Salosen (Oiva Heinonen) lapsenvahdikseen. Salosen rikostoveri Viila-Voutilainen (Onni Heinonen) yrittää pitää entisen sellikaverinsa rikoksen polulla, mutta Salosen todellinen luonto ja hyväsydämisyys vievät voiton.

Elmeri Karlsson ja Noora Grundström hauskuuttavat pikkukaupungin poliiseina, jotka yrittävät saada rosvoja kiinni minkä ruokatauoiltaan ehtivät. Tärkeään rooliin nousevat myös naapurin herttaiset ja (timanttisista) leipomuksistaan tunnetut Alibullenin neidit (Saana Saapunki ja Kaisa Karlström).

20190210-IMG_4549_www

Musiikintäyteinen kaksituntinen pitää sisällään komeita joukkokohtauksia, joissa nuoret näyttelijät saavat taas näyttää mainioita laulu- ja tanssitaitojaan. Iiro Rantalan mukaansatempaava musiikki kuljettaa juonta jouhevasti eteenpäin, ja Jaana Jussilan suunnittelemassa värikkäässä lavastuksessa kaikki herkulliset yksityiskohdat on tarkkaan mietitty. 

Jo perinteeksi muodostuneeseen kaverikuvaan ei tälläkään kertaa valikoitunut pääosien esittäjät, vaan ihastuttava ballerina eli Alexandra Frey.

52833818_670487823368854_5106658313274130432_n
Elsi ja Alexandra Frey

Teatterikärpäsen purema 6-vuotiaamme pohti esityksen jälkeen kuumeisesti, miten yhdistää kaikki urahaaveensa (hevosenhoitaja, ballerina ja laulaja), ja tulimme yhdessä siihen tulokseen, että teatterin lavalla tarvitaan kaikenlaisia taitoja. Syksyllä olisikin mahdollista ilmoittautua taiteen perusopetukseen, jonka ekaluokkalaisena voi aloittaa. Turun Nuoren Teatterin järjestämästä taiteen perusopetuksesta voi lukea lisää täältä.

 

-Jenni

Notre Damen kellot soivat Nuoressa Teatterissa

Erilaisuuden hyväksyminen ja yhdenvertaisuus ovat kantavia teemoja Turun Nuoren Teatterin syksyn musiikkinäytelmässä Notre Damen kellonsoittaja, joka perustuu Victor Hugon klassikkoromaaniin Pariisin Notre-Dame. Mikko Joukamaan käsikirjoittama ja Suvi Aarrekarin ja Jere Hultinin (Aarrekari 25.8. saakka, Hultin 25.8.-16.9.) ohjaama koko perheen esitys tuo keskiaikaisen kaupunkinäkymän ja elämänmenon vastakkainasetteluineen ja luokkaeroineen väkevästi teatterin lavalle. Joonatan Perälän lavastus ja Kaarina Kopolan puvustus antavat näyttävän lisänsä monisäyviselle kerronnalle.

tnt3
Esityskuvat: Mikko Vihervaara

Mustalaisleirissä asuva Esmeralda (Jasmin Mehtälä) elättää itsensä esiintymällä ja viihtyy omiensa joukossa, vaikka toivoo vielä joskus löytävänsä oikean äitinsä. Juureton ja yksinäinen on myös kaupungin kelloja Notre Damen tornissa soittava sympaattinen Quasimodo (Hanna Lindqvist), joka ulkonäkönsä vuoksi on lapsena jätetty kirkon portaille, ja on nyt ilkeän mestari Frollon (Camilla Korte) vallassa. Jännittäviä juonenkäänteitä täynnä olevaan tarinaan mahtuu niin synkkiä kuin humoristisiakin hetkiä. Juoni kulkee vauhdikkaasti suuren näyttelijäjoukon yhteistyöllä ja mukaansatempaavan musiikin säestyksellä.

Jasmin Mehtälä tekee vaikuttavan roolityön rohkeana ja hyväsydämisenä mustalaistyttönä, ja ihastuttaa myös akrobatia- ja laulutaidoillaan.

tnt2

Koska on kyse lastennäytelmästä, oli meillä toki myös alan (lapsuus) asiantuntija mukana. 5-vuotias teatterijännittäjä takertui käsivarteeni vain muutamia kertoja salin ollessa pimeänä, mutta muutoin katselu sujui hyvin popcorn-purkin takaa.

Esityksen jälkeen koitti kuitenkin vielä uusi jännittävä hetki, kun oli aika ottaa kuva itse Esmeraldan kanssa. Vaikea oli taas kysyttäessä eritellä, mikä oli näytelmässä parasta, kun parasta oli kuulemma ihan kaikki.

esmeralda
Jasmin Mehtälä ja faninsa Elsi 5v

Ja mikäs siinä. Lapsi oli tyytyväinen ja aikuisetkin varsin vaikuttuneita. Saimme jälleen ihmetellä, miten Turun Nuoren Teatterin lapset ja nuoret onnistuivat isossa ponnistuksessaan ja tekivät klassikkotarinalle kunniaa.

 

 

 

 

Huima matka halki Ruotsin

 

 

Jos kuulet nimen “Nils Holgersson”, päässäsi alkaa takuulla soimaan eräs sävelmä. Nils Holgerssonin eli Peukaloisen tarina perustuu ruotsalaiskirjailija Selma Lagerlöfin vuosina 1906 ja 1907 julkaistuun klassikkoteokseen (alkup. Nils Holgerssons underbara resa genom Sverige) ruotsalaisesta pikkupojasta, joka kotihaltian taiasta muuttuu peukalon mittaiseksi ja lähtee villihanhien matkaan halki Ruotsin. Alunperin koululaisten lukukirjaksi tarkoitettu kirja on ihastuttanut sukupolvia toisensa perään. Oma ikäluokkani muistaa Peukaloisen 80-luvun animaatiosarjasta.

PEUKALOINEN-5854_www

Tänä keväänä Peukaloista tulkitaan Turun Nuoren Teatterin lavalla, ja tarina siirtyy taas uuden sukupolven koettavaksi. Meidän 5-vuotiaallemme Nils Holgersson ei vielä ollut entuudestaan tuttu, joten Veera Alaverrosen ohjaama TNT:n versio on siis ainakin yhdelle 2010-luvulla syntyneelle ihmiselle “se alkuperäinen Peukaloinen”, ei siis mitään paineita!

PEUKALOINEN-6026_www

Nuoren Teatterin työryhmä jatkaa pitkää perinnettä tuomalla lavalle ruotsalaisen kansallismaiseman, kirjavan joukon ihmis- ja eläinhahmoja sekä vaikuttavan tunteiden kirjon. Nimiosaa näyttelee Elmeri Karlsson aisaparinaan Rasmus Hakala kesyhanhi Martin roolissa. Jasmin Mehtälän Smirre-kettu on ilmeikäs asiaankuuluvassa viekkaudessaan ja Veera Sellgrenin villihanhien johtotähti Akka vahva auktoriteetti.

Esme Kaislakarin lauluohjauksessa nuoret esiintyjät yllättävät soolokappaleillaan, ja silmäkulmat kostuvat Karllsonin laulaessa Peukaloisen kovasta kohtalosta. Lavan ollessa täynnä lahjakkaita lapsia ja nuoria, raikuvat yhteislaulut vaikuttavina.

PEUKALOINEN-5975_www

Tarinassa lennetään paljon, mikä tuntuu etukäteen varsin mahdottomalta toteuttaa pienessä tilassa. Vaijereilla roikkumista ei kuitenkaan nähdä, sillä lentokohtaukset tehdään maan tasolla, ja illuusio lentämisestä luodaan tanssillisin keinoin tekniikan tukiessa mielikuvaa yläilmoista.  

Hienon puvustuksen on suunnitellut Turun Nuoren Teatterin pitkäaikainen puvustaja Tytti Mulo, joka menehtyi ennen esityksen ensi-iltaa. Vaikuttava esitys tekee kunniaa Mulon työlle ja muistolle.

elsijakissa
Misse eli Aino Lagus ja Elsi (kuva: Minttu)

Esityksen aikana lavalla nähdään kymmenittäin erilaisia otuksia. Käykin niin, että lapsen lempihahmoa kysyttäessä vastaus löytyykin aikuisen näkökulmasta keskiön ulkopuolelta. Onneksi kissafani pääsee yhteiskuvaan iloisen Missen (Aino Lagus) kanssa, mikä kruunaa onnistuneen teatterielämyksen.

 

-Jenni

Hurjan hurmaava rosvojoukko

rosvolakuva.jpg
Kuva: Mikko Vihervaara

Sunnuntaina Turun (yllättävän aurinkoisena) nimikkopäivänä Turun Nuoressa Teatterissa sai ensi-iltansa Siri Kolun palkittuihin lastenkirjoihin perustuva ja Selja Ahava-Fosterin dramatisoima näytelmä “Me Rosvolat” Jere Hultinin ohjaamana.

Uutiskynnyksen ylittää se, ettemme tavoistamme poiketen menneet tällä kertaa lasten teatteriesitykseen ilman lasta, vaan huolimme mukaan myös kohta 5-vuotiaan pikkukriitikon. Kyseinen lapsi ei teatteribloggariäidin kauhuksi ole montakaan esitystä vielä suostunut alusta loppuun katsomaan, joten todellakin riskillä taas mentiin, mutta tällä kertaa aika taisi olla kypsä tai näytelmä varsin mainio, sillä lapsi viihtyi oikein hyvin.

IMG_2704

 

Vauhdikkaassa ja värikkäässä tarinassa maan pelätyimmän maantierosvon Hurja-Kaarlo Rosvolan (Ville Pakarinen) omasta mielestään hurjan rosvoperheen kesä saa yllättävän käänteen, kun ryöstöretken saaliiksi jääkin keskivertoisen ja keskiluokkaisen Vainiston perheen tytär Vilja (Inka Virtanen). Kahden hyvin erilaisen perheen maailmat kohtaavat ja erilaisten ihmisten tavat ja tottumukset joutuvat tömäyskurssille, kun Vilja yrittää oppia rosvojen tavoille. Lopulta kuitenkin kaikki oppivat jotain toisiltaan.

Henrik Ruudun lavastus kaikkine yksityiskohtineen herättää lapsessa ihailun huokauksia. Maantierosvojen tärkein työkalu, rosvoauto on hauskasti toteutettu, ja Hilda Rosvola (Helmi Anttila) ratissa varsin vakuuttava.  

Huumoria viljellään esityksessä kosolti, ja nuoret näyttelijät taipuvat erinomaisesti haastaviin koomisiin rooleihin. Meidän perheen suosikki oli ehdottomasti Kioski-Raisa (Heta Karhu), jonka kioskille voisi toistekin poiketa kahville.

16830143_10154524735959601_1682493416_n
Kuva: Mikko Vihervaara

Lavalla nähdään huikea parikymmenpäinen näyttelijäjoukko. Innostus, ilo ja tekemisen meininki ovat salissa läsnä, kun työryhmä panee parastaan. Turun Nuoren Teatterin produktioita on aina ilo tulla katsomaan.

Koska mennään taas?

-Jenni