Varsin sateinen Turun päivä muuttui kertaheitolla loistokkaammaksi, kun Turun Nuoren Teatterin syyskauden tuotanto Kaunotar ja hirviö sai eilen ensi-iltansa.

Mike Pohjolan käsikirjoittama ja Jere Hultinin ohjaama klassikkotarinasta ammentava näytelmä pureutuu ajattomiin erilaisuuden hyväksymisen ja sisäisen kauneuden teemoihin.  Joonatan Perälän suunnittelema lavastus, Tuula Peltoniemen puvustus ja koko työryhmän loihtima kokonaisuus vievät katsojan  parituntiselle aikamatkalle 1600-luvun Ranskaan.

Sotaisa ja itseriittoinen Aurinkokuningas eli Ludvig “äxiivee” (Eero Laine) paistattelee runsaslukuisen hoviväkensä keskellä Versaillesin palatsissa, jossa hän mieluiten viettäisi päivänsä peilikuvaansa ihaillen ja toinen toistaan muodikkaampia peruukkeja sovitellen. Majesteetin mahtaileva elämä saa kuitenkin täyskäännöksen, kun ennustajan (Onerva Leino) taikapeili langettaa kuninkaan, hoviväen ja linnan päälle kirouksen.

Toisaalla köyhän peruukintekijän tytär (Kaisla Silfver) suostuu perheensä pelastaakseen naimaan ilkeän Chiracin markiisin (Hanna Lindqvist), mutta karkaa kosijaltaan ja päätyy noiduttuun Versaillesin linnaan. Kaunotar ja hirviö kohtaavat, ja odottamaton ystävyys saa mahdollisuuden.

Ekaluokkalaisen teatterikävijän lempihahmo oli itseoikeutetusti Kaunotar, koska “se oli niin kiva ja hyvä laulamaan”. Kaisla Silfver nouseekin suuresta näyttelijäjoukosta esiin erinomaisella läsnäolollaan ja laulutaidollaan. Hirviökin (Jussi Virtanen) ansaitsee ehdottomasti kehunsa, mutta jätetään yksityiskohdat roolista tässä kohtaa paljastamatta.

Saavatko Kaunotar ja hirviö lopulta toisensa? Riittävätkö ennustajaeukon riimit loppuun saakka? Miten taittuu nuorilta teatterintekijöiltä ranskan kieli?

Mene ottamaan selvää! Esitystä suositellaan eskari-ikäisille ja sitä vanhemmille, ja näytöksiä on joulukuuhun saakka.

-Jenni

Sinikka ja Tiina Nopolan jo 30 vuotta sitten luoma aikaansaapa sisaruspari Heinähattu ja Vilttitossu viettää keväänsä Turussa. Janne Jämsän ohjaama musiikkinäytelmä Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela-täti (käsikirjoitus Sinikka Nopola, Tiina Nopola ja Katja Krohn) sai viikonloppuna ensi-iltansa Turun Nuoressa Teatterissa. 

Kun Heinähatun (Lilli Laurikainen) ja Vilttitossun (Helmi Laurinen) äiti (Petra Myllyperkiö) saa hermoromahduksen ja lähtee perheen isän (Atte Lehto) kanssa lataamaan akkuja, saavat lapset muutaman asiaankuuluvan kommelluksen seurauksena Pamela-tädiksi naamioituneen vankikarkuri Sorkkarauta-Salosen (Oiva Heinonen) lapsenvahdikseen. Salosen rikostoveri Viila-Voutilainen (Onni Heinonen) yrittää pitää entisen sellikaverinsa rikoksen polulla, mutta Salosen todellinen luonto ja hyväsydämisyys vievät voiton.

Elmeri Karlsson ja Noora Grundström hauskuuttavat pikkukaupungin poliiseina, jotka yrittävät saada rosvoja kiinni minkä ruokatauoiltaan ehtivät. Tärkeään rooliin nousevat myös naapurin herttaiset ja (timanttisista) leipomuksistaan tunnetut Alibullenin neidit (Saana Saapunki ja Kaisa Karlström).

Musiikintäyteinen kaksituntinen pitää sisällään komeita joukkokohtauksia, joissa nuoret näyttelijät saavat taas näyttää mainioita laulu- ja tanssitaitojaan. Iiro Rantalan mukaansatempaava musiikki kuljettaa juonta jouhevasti eteenpäin, ja Jaana Jussilan suunnittelemassa värikkäässä lavastuksessa kaikki herkulliset yksityiskohdat on tarkkaan mietitty. 

Jo perinteeksi muodostuneeseen kaverikuvaan ei tälläkään kertaa valikoitunut pääosien esittäjät, vaan ihastuttava ballerina eli Alexandra Frey.

Teatterikärpäsen purema 6-vuotiaamme pohti esityksen jälkeen kuumeisesti, miten yhdistää kaikki urahaaveensa (hevosenhoitaja, ballerina ja laulaja), ja tulimme yhdessä siihen tulokseen, että teatterin lavalla tarvitaan kaikenlaisia taitoja. Syksyllä olisikin mahdollista ilmoittautua taiteen perusopetukseen, jonka ekaluokkalaisena voi aloittaa. Turun Nuoren Teatterin järjestämästä taiteen perusopetuksesta voi lukea lisää täältä.

-Jenni

Erilaisuuden hyväksyminen ja yhdenvertaisuus ovat kantavia teemoja Turun Nuoren Teatterin syksyn musiikkinäytelmässä Notre Damen kellonsoittaja, joka perustuu Victor Hugon klassikkoromaaniin Pariisin Notre-Dame. Mikko Joukamaan käsikirjoittama ja Suvi Aarrekarin ja Jere Hultinin (Aarrekari 25.8. saakka, Hultin 25.8.-16.9.) ohjaama koko perheen esitys tuo keskiaikaisen kaupunkinäkymän ja elämänmenon vastakkainasetteluineen ja luokkaeroineen väkevästi teatterin lavalle. Joonatan Perälän lavastus ja Kaarina Kopolan puvustus antavat näyttävän lisänsä monisäyviselle kerronnalle.

Mustalaisleirissä asuva Esmeralda (Jasmin Mehtälä) elättää itsensä esiintymällä ja viihtyy omiensa joukossa, vaikka toivoo vielä joskus löytävänsä oikean äitinsä. Juureton ja yksinäinen on myös kaupungin kelloja Notre Damen tornissa soittava sympaattinen Quasimodo (Hanna Lindqvist), joka ulkonäkönsä vuoksi on lapsena jätetty kirkon portaille, ja on nyt ilkeän mestari Frollon (Camilla Korte) vallassa. Jännittäviä juonenkäänteitä täynnä olevaan tarinaan mahtuu niin synkkiä kuin humoristisiakin hetkiä. Juoni kulkee vauhdikkaasti suuren näyttelijäjoukon yhteistyöllä ja mukaansatempaavan musiikin säestyksellä.

Jasmin Mehtälä tekee vaikuttavan roolityön rohkeana ja hyväsydämisenä mustalaistyttönä, ja ihastuttaa myös akrobatia- ja laulutaidoillaan.

Koska on kyse lastennäytelmästä, oli meillä toki myös alan (lapsuus) asiantuntija mukana. 5-vuotias teatterijännittäjä takertui käsivarteeni vain muutamia kertoja salin ollessa pimeänä, mutta muutoin katselu sujui hyvin popcorn-purkin takaa.

Esityksen jälkeen koitti kuitenkin vielä uusi jännittävä hetki, kun oli aika ottaa kuva itse Esmeraldan kanssa. Vaikea oli taas kysyttäessä eritellä, mikä oli näytelmässä parasta, kun parasta oli kuulemma ihan kaikki.

Ja mikäs siinä. Lapsi oli tyytyväinen ja aikuisetkin varsin vaikuttuneita. Saimme jälleen ihmetellä, miten Turun Nuoren Teatterin lapset ja nuoret onnistuivat isossa ponnistuksessaan ja tekivät klassikkotarinalle kunniaa.