Yhteistyössä: Turun Nuori Teatteri (pääsylippu saatu)
Turun Nuori Teatteri tarjoilee kantaaottavan ja ajankohtaisen Lahjoista suurin -näytelmän joulunalusaikaan. Samuel Kujalan vuodelta 2015 oleva näytelmäteksti kritisoi älylaitteiden, materian ja ilmastopäästöjen kyllästämää yhteiskuntaa ja peräänkuuluttaa yhteisöllisyyttä, kohtaamista ja kanssaihmisistä huolehtimista.
Lahjoista suurin sai ensi-iltansa eilen lauantaina. Teatteriesityksen ensi-illassa on aina oma kutkuttava tunnelmansa ja taikansa, mutta tällä kertaa jännitystä oli ilmassa tavallista enemmän, esiripun molemmin puolin. Lavalle nousi nimittäin ensimmäistä kertaa myös oma 11-vuotias lapseni Elsi.
Takana on kolmisen kuukautta kestänyt harjoituskausi eli kymmeniä treeni-iltoja, kasoittain eväsleipiä ja -nuudeleita, hoppua ja aikataulutusta, jännitystä, oppimista ja uusia kokemuksia sekä lopulta valtavaa iloa itsensä ylittämisestä ja onnistumisesta. Kun kysyn näytelmässä Pipsin roolin tekevältä Elsiltä, mikä on ollut harjoituskaudessa parasta, on vastaus yksiselitteinen: Ihan kaikki. Paljon on kuulemma ollut opittavaa, mutta mukavassa porukassa uusien ystävien kanssa itsensä haastaminen ja likoon laittaminen on ollut turvallista ja hauskaa.
Pääsin kotoa löytyvän näyttelijän lisäksi jututtamaan tätä tekstiä varten myös esityksen ohjannutta Suvi Aarrekaria, joka ohjasi myös alkuperäisen Lahjoista suurin -kantaesityksen Lahdessa. Aarrekari kertoo, miten kahdeksan vuoden takainen teksti tuntuu jälleen erittäin ajankohtaiselta. Vuonna 2015 Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita, mikä osaltaan vaikutti näytelmän syntyyn. Teoksessa käsitellään muun muassa oman kodin jättämistä, turvapaikan etsimistä ja ihmisten välisiä ennakkoluuloja. Tänä vuonna sota on taas lähempänä arkeamme kuin pitkään aikaan, ja näytelmän teemat tosiaan harmillisen ajankohtaisia.
Ensimmäinen Lahjoista suurin -toteutus tehtiin aikuisten näyttelijöiden kanssa, joten lähtöasetelma Turun Nuoren Teatterin harjoituskauteen oli hyvin erilainen, sillä kaikki näyttelijät ovat lapsia ja nuoria. Heidän kanssaan työskentely on Aarrekarin mukaan ollut antoisaa.
–Ihaninta tässä matkassa on ollut aika, jonka olen saanut viettää näiden lasten ja nuorten kanssa, ja nähdä kuinka he kehittyvät. Olen saanut tutustua heihin ja heidän arvoihinsa ja maailmaansa. Auttaa heitä luottamaan itseensä ja kasvamaan kohti omaa hyvinvointia ja taiteilijuutta.
Mutta takaisin ensi-iltatunnelmiin! Nuori näyttelijäjoukko onnistuu versioimaan vakava-aiheisesta ja katsojaakin haastavasta näytelmätekstistä yleisöä puhuttelevan mutta kuitenkin sopivan kepeän esityksen. Vastuuta jaetaan lavalla tasaisesti, ja nuorten erilaiset vahvuudet pääsevät hienosti esiin. Kotona olen kuullut porukan hyvästä ryhmähengestä, ja luulen näkeväni sen vaikutuksen lavalla ja valmiissa esityksessä. Kun esityksessä lauletaan siitä, miten toisista pidetään huolta, uskon helposti joka sanan.
Nuoren teatterin Lahjoista suurin on taiteellisesti korkeatasoinen ja visuaalisesti varsin näyttävä esitys. Varmaotteiset musiikkinumerot ja tanssikoreografiat maustetaan värikkäällä puvustuksella ja herkullisia yksityiskohtia sisältävällä lavastuksella. Ohjaaja Aarrekarin mukaan näytelmä on hurmaava, hauska ja koskettava – ja tähän lausuntoon on helppo katsojana yhtyä. Näytelmä muistuttaa sekä pieniä että isoja yleisön jäseniä kohtaamisen ja läsnäolon tärkeydestä ja varsinkin meitä aikuisia siitä, ettei ihan aina ole pakko suorittaa. Joskus voi laittaa härppelit ja muut vekottimet syrjään ja antaa tilaa aidolle kohtaamiselle.
Kiitos hienosta esityksestä Elsi, Iiris, Melinda, Heili, Olivia, Ralf, Tiltu, Aino, Silja, Alisa, Ida, Silvi, Tyyne, Anna ja Iina-Emilia sekä kaikki nuoren teatterin tärkeät aikuiset!
Esitystä suositellaan 4-vuotiaille ja sitä vanhemmille katsojille. Esityskalenteri löytyy täältä.
-Jenni