Yhteistyössä/ liput saatu: Tanssiteatteri Eri
Olen käynyt teatterissa lapsesta saakka ja esitysarvioitakin kirjoittanut jo kymmenisen vuotta, mutta tanssiteatteri esittävän taiteen alalajina on jäänyt kuitenkin vieraaksi. Tanssiteatterissa on puheteatterin ja musikaalien ystävälle paljon tuttuja elementtejä: liikettä, musiikkia, valoa, pukuloistoa ja teatterin taikaa. Kuitenkin, kun on sanojen ammattilainen, tuntuu sanaton esitys lähtökohtaisesti vieraalta. Pohdin, voisinko ymmärtää esitystä ilman sanoja, ja haluan ottaa siitä selvää. Olen tottunut arvioimaan tekstiä ja sanoja, puhuttua ja kirjoitettua kieltä. Kieltä on toki olemassa ilman sanoja, ja sanataidettakin voi tehdä esimerkiksi liikkuen. Omia vahvuuksiani eivät ole kuitenkaan koskaan olleet kehollisuus tai liike, joten tarkastelen tanssiteatteria hieman ulkopuolisen silmin, uteliaan kiinnostuneena.
Valitsen ensimmäisen tanssiteatterikokemukseni huolella päätyen Turun keskustassa sijaitsevan Tanssiteatteri Erin katsomoon. Eeva Soini ja Lasse Sairela ovat luoneet Valkopesu-esityksen koreografian ja dramaturgian, ja he tanssivat myös itse teoksessa. Valkopesu pyörittää, linkoaa ja ravistelee suuria aiheita ja ajankohtaisia kysymyksiä. Teos ammentaa ajastamme kriisien keskellä, kun läsnä ovat yhtäaikaisesti ilmastonmuutos, sodat, kriiseistä johtuvat pakolaisvirrat, muoviroskasta täyttyvät meret, ihmisten pelko ja hätä. Uutisvirrasta tutuksi tullut kuvasto siirtyy luontevasti näyttämölle taitavaksi liikkeeksi ja johdattelee tunnetilasta toiseen.
Juoni tai tarina ei tässä esityksessä ole keskiössä, vaan tärkeämmäksi nousevat ajatuksia herättävät tanssitut kuvat ja kohtaukset, joista kokonaisuus rakentuu. On vastakohtaisuuksia, kuten märkää ja kuivaa, värikästä ja valkoista, vakavaa ja humoristista. Mieleenpainuvin yksittäinen kuva on tanssija James McNamara muovipulloista rakennetulla lautallaan keskellä merta, pelastajiinsa turhaan luottaen. Myös Toni Laakkosen ja Lyylia Koivuniemen tanssi kommentoi osuvasti kulutusjuhlaa ympäristökriisin keskellä. Lavalla nähdään myös Tiina Lindfors ja Nea Vuorinen.
Kotimatkalla oivallan tanssin kielen olevan kansainvälinen ja sitä kautta erityisen saavutettava. Havainto on tanssin ammattilaisille luultavasti itsestään selvä: sanattomasta esityksestähän voi nauttia kielitaitoon katsomatta. Eriarvoistuvassa ja raja-aitoja rakentavassa ajassa kehonkieli on ihmiskunnalle edelleen yhteinen. Suosittelen Tanssiteatteri Erin Valkopesu-esitystä kaikille, jotka joskus epähuomiossa ovat pesseet punaisen villapaidan valkopyykin seassa tai olleet sanattomia huonojen uutisten tulvassa, tässä ristiriitoja ja vastakkainasettelua täynnä olevassa ajassamme.
– Jenni
One thought on “Tanssin kieli on ihmisille yhteinen”