Maailma on sairaan kaunis, kun sitä katsoo pikkupöllyssä oranssien aurinkolasien läpi. Maailma on myös raadollinen, epäreilu ja kova, kun huumeille antaa pikkusormen, jonka jälkeen on koko käden vuoro. Vuonna 1997 (jolloin allekirjoittanut oli jo saavuttanut kypsän kahdentoista vuoden iän), suomalaista elokuvamaailmaa ja monia tätejä kukkahatuissaan vavisutti ja ravisutti Jarmo Lampelan elokuva “Sairaan kaunis maailma”, joka kertoo kolmen nuoren rikkinäisistä perhesuhteista ja huumekokeiluista sen verran inhorealistisesti, ettei sellaista ollut valkokankaalla totuttu näkemään. Kohusta huolimatta elokuva palkittiin Jussi-tunnustuksin monessa kategoriassa.
Nyt Sairaan kaunis maailma nähdään uusien 2010-lukulaisten pleksien läpi Turun Nuoren Teatterin pienellä ja intiimillä näyttämöllä. Tarina on Minna-Stiina Saaristo-Vellingin dramatisoima ja nuorten näyttelijöiden nykykielellä tulkitsema – ja erittäin ajankohtainen edelIeen.
Ippe (Marcus Pottila) ja Papu (Touko Miikkulainen) kipuilevat hankalien perhekuvioiden kanssa. Bilehuumeita välittävän Kallen (Jere Hultin) vaatimukset kovenevat, ja nuoret ajautuvat mukaan raadolliseen huumebisnekseen. Mukana roikkuu huumekoukusta eroon pyristelevä Miia (Ronja Arvilommi), joka omalta osaltaan aiheuttaa kitkaa kaverusten välille.
Nuorille näyttelijöille annettu tehtävä ei ole ollut helppo. Roisi kieli, roolien fyysisyys ja väkivaltaisuus sekä rankka aihe itsessään vaativat esittäjiltään kanttia ja uskallusta heittäytyä epämukavuusalueelle. Erityisesti Miikkulainen ansioituu uskottavalla suorituksella ja rooliin sopivalla pienieleisyydellä. Monissa Nuoren Teatterin produktioissa ohjaajan roolissa nähdyn Jere Hultinin intensiteetti raivokkaana huumediilerinä nostattaa ihokarvat pystyyn takarivissä saakka.
Erityishuomion ansaitsee näytelmää tahdittava elävä musiikki, josta vastaavat Kare Kipinoinen ja Anssi Sailomäki, joka hyppää kosketinsoittimien takaa myös Ippen isän rooliin.
Näytelmää suositellaan yli 12-vuotiaille, mikä esityksessä kuullun kielen ja rankan teeman takia vaikuttaa varsin sopivalta.
-Jenni