Kivikin kiinnostaa

37330441734_643e3ea9a4_z
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Äikäntuntien pakkopulla, väkivaltainen, räkää valuva ja puuduttava Aleksis Kiven joskus aika kauan sitten kirjoittelema kansalliseepoksemme Seitsemän veljestä saa uuden ja ällistyttävän raikkaan elämän nerokkaan ohjaajan Lauri Maijalan käsissä ja voimasta seitsemän vahvaäänisen ja monipuolisen näyttelijän, kun Turun Kaupunginteatterin syksyn odotetuimman ensi-illan esityskausi on pyörähtänyt käyntiin.

Roolijako on perin onnistunut: Juhania esittävä Joonas Saartamo ottaa paikkansa veljessarjan rajuna ja itsepäisenä johtajana ja Olli Rahkonen tulkitsee Aapon roolin jo turkulaiskatsojalle tutuksi tulleella karismallaan (mm. Tom of Finland ja Viimeinen laiva). Jonas Saari ottaa ansaitusti tilan oman tiensä kulkija Laurina ja Timoa esittävän Joel Mäkisen muusikkotausta valjastetaan onnistuneesti rikastamaan vauhdikkaasti etenevää tarinaa. Simeonina nähdään Markus Järvenpää, Tuomaana Pyry Äikää ja veljessarjan nokkelana hännänhuippuna Eerona Paavo Kinnunen. Jukolan veljekset eivät ole tunnetusti lukupäällä pilattuja, mutta heidän näyttelijänsä sen sijaan ovat läksynsä lukeneet: vanha ja runollinen kieli sopii esiintyjäjoukon suuhun ja moderniin versioon yllättävän hyvin.

Yllätyksiä ei maijalalaisesta tulkinnasta puutu: lavalla tanssahtelee parimetrinen myyrä, pyrotekniikka pelästyttää sopivasti ja hiidenkivi on muuntautunut ravintolaksi. Tyylilajit leikittelevät keskenään ja uudet näkökulmat nostavat tekstistä esiin herkullisia oivalluksia. On kerrassaan helpottavaa, ettei tulkinta ole toisinto edeltäjistään tai vaikkapa siitä holmbergilaisesta verrokistaan. Perinteistä veljestarinaa hampputukkineen ja risaisine aluspaitoineen odottavat saattavat pyöritellä silmiään teatterikiikareidensa takana, kun veljekset intoutuvat beatboxaamaan alkuperäistekstiä. Pyörää ei ole kuitenkaan tarpeen kahdesti keksiä tässäkään tapauksessa, ja taiteen on perusteltua heijastaa oman aikansa henkeä.

38038949571_aba30999e9_z
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Turun Kaupunginteatterin uudistetun näyttämön syvyys ja moderni tekniikka näytti voimansa jo Viimeinen laiva -musikaalin toteutuksessa, mutta eivät Seitsemän veljeksenkään kulissit (lavastus Janne Vasama) jää yhtään huonommiksi. Seurasimme esitystä tosin parvelta käsin, joten osa yksityiskohdista olisi varmasti vaikuttanut vielä viimeistellyimmiltä ihanteellisemmasta kulmasta permannolta katsottuna.

Tee kulttuuriteko ja vie itsesi Jukolan uudistettuihin maisemiin, aapiskukon ja susien suuhun, kosioretkelle teatterin pehmoisille penkeille. Liput tosin taitavat jo olla aika kiven alla.

-Jenni

 

Avecin lisäys:

Aiemmista kerroista poiketen päätimme nauttia väliaikatarjoiluista etukäteen. MBakeryn Seitsemän veljestä -esitystä varten luotu Kivi-leivos oli erityisen maininnan arvoinen. Leivos oli taivaallinen, eikä yhtään liian makea!

-Minttu

IMG_3965
”Eeppinen leivos” – Minttu Turunlahti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s