Linda Liukkaan kirjoittama Hello Ruby -sarja on ilostuttanut lukijoitaan jo kolmen osan verran. Kirjoja on käännetty myös yli 20 kielelle. Meidän perheessä aloitimme sarjaan tutustumisen kätevästi keskeltä eli sen toisesta osasta, jossa aiheena ovat tietokoneet ja niiden toiminta. Sarjan ensimmäinen osa Hello Ruby – Maailman paras koodisatukirja (Otava 2015) tutustutti lapsia koodaukseen. Teosta markkinoitiin aikanaan tytöille suunnattuna koodauskirjana, jonka tarkoituksena on innostaa tyttöjä kiinnostumaan koodauksesta. Sarjan uusin kirja Hello Ruby – Löytöretkellä Internetissä (Otava 2017) taas tutustuttaa lukijansa internetin ihmeelliseen maailmaan.
Kirjaan tutustuminen alkoi perheessämme hyvin perinteisesti – ensin satu, sitten tehtävät. Kävi kuitenkin niin, että kirja toimi ”tavallisena” satukirjana jonkin tovin ennen kuin pääsimme oikeasti tutustumaan siihen kokonaisuutena. Voi olla, että itse teknologian puolestapuhujana mutta laiteummikkona kuvittelin, että tarvitsen kirjan tehtävien läpikäymiseen vähintään Computers for dummies -kurssin tai edes kunnollisen valmistautumisen.
Kävi kuitenkin niin, että lapsi kiinnostui itse kirjan mukana tulevasta askarreltavasta tietokoneesta, jolloin kirjan tehtäviin oli ikään kuin pakko syventyä. Lähdimme tutustumaan tehtäviin askarreltavan tietokoneen kautta. Ajattelin ensin, että kirjan tehtävät ovat liian vaikeita 4-vuotiaalle (kirjaa suositellaan yli 5-vuotiaille), mutta huomasin nopeasti teknologian ja tietokoneiden olevan jo niin arkipäivää lapselle, ettei tehtävien ratkominen tuottanut isoja ongelmia. Erityisesti tehtävissä pidin siitä, että useissa niistä oli jätetty tilaa keskustelulle ja vastaukset olivat monitulkintaisia. Vastaukset kirjan tehtäviin täytyi etsiä nettisivuilta, mikä on mielestäni hauska lisä ottaen huomioon kirjasarjan luonteen.
Parhaimmat tilanteet tietokonetta rakentaessa olivat ehdottomasti lapsen lausahdukset. Itse odotin mielenkiinnolla esimerkiksi lapsen valintaa oman tietokoneensa käyttöjärjestelmäksi. Itse olin tietenkin valmistautunut vastaamaan lapsen kysymyksiin siitä, mitä eroa eri käyttöjärjestelmillä on ja millä perusteella se kannattaa valita. Lapsen valinta oli kuitenkin selkeä ja kysymyksetön: ”Otan tän pingviinin (Linux), koska se on söpöin”. Toisaalta, ulkonäköön olen itsekin perustanut monet laitevalinnat.
Hello Ruby – Matka tietokoneeseen on mielestäni hyvä väline selittämään sitä, mistä tietokone muodostuu ja sitä, minkälaisen matkan yksittäinen napin painallus käy ennen kuin se saavuttaa määränpäänsä ja tarkoituksensa. Tarina ei aikuisen korviin kuulosta kummoiselta, mutta lapsi on sen myötä alkanut viljellä puheessaan sanoja kuten ”prosessori” ja ”bitti”, jotka tarinassa selitetään sadun muodossa yhtä tavallisina asioina kuin mikä tahansa muukin. On sanomattakin selvää, että tämän päivän 4-vuotiaat tulevat elämään hyvin toisenlaisessa maailmassa kuin me aikuiset, minkä vuoksi Hello Rubyn kaltaiset kirjasarjat ovat hyvin tervetulleita rikastuttamaan elämäämme.
-Minttu
One thought on “Hello Ruby – Matka tietokoneeseen (Otava 2016)”