Turun Kesäteatterin Peter Pan levittää leikin ilosanomaa

Yhteistyössä: Turun Kesäteatteri. Esityskuvat: Pasi Leino.

Parin vuoden koronatauon jälkeen on taas lupa nauttia Turun Kesäteatterin taiasta Vartiovuorenmäen vehreässä ympäristössä. Mäelle kiivettyäni huomaan kohtaavani varsinaisen sanataideohjaajan karkkikaupan, kun tarjolla on roppakaupalla mielikuvitusta, valtavasti leikkiä, tosi paljon luovuutta ja pitkästä aikaa toisen ihmisen kohtaamista. Käsillä on kauan odotettu ensi-ilta, ja ilmassa väreilee antelias lupaus: Ota niin paljon, kuin jaksat kantaa!

Teatteriretki alkaa tällä kertaa sanataidetehtävällä: Ennen esityksen alkua ehdimme nimittäin huvittaa itseämme käsiohjelmasta löytyneellä nimileikillä. Kerrottakoon, että allekirjoittanut tottelee tästä lähin (ainakin merirosvopiireissä) ainoastaan nimeä Töykeä Synkkävesi ja 9-vuotiasta seuralaista kutsutaan Paheelliseksi Myrkkykieleksi. Hah! Merirosvonimien laatimisen lisäksi opin näytelmän käsiohjelmasta, että lastennäytelmiä on tehty Vartiovuorella jo 35 vuoden ajan, hurraa! Monet pitkässä näytelmien listauksessa olevista teosnimistä tuovatkin mieleen varsin eläviä kuvia ja välähdyksiä menneisyydestä. Vartsikan taikamaailman puupenkeillä on tullut istuttua jo muutaman vuosikymmenen ajan.

Merirosvoleikin siivittämänä olemme oikeaoppisesti virittäytyneet luovalla taajuudelle vastaanottamaan uusimman version J. M. Barrien luomasta klassikkokertomuksesta Peter Panista eli lapsesta, joka ei koskaan kasvanut aikuiseksi. Peter Pan -näytelmä on Turun Kesäteatterissa tehnyt ohjaaja Tom Petäjän ja muun työryhmän taitavissa käsissä varsinaisen digiloikan ja päivitetty onnistuneesti nykyaikaan ja vastaamaan 2020-luvun lapsen kokemusmaailmaa. Näytelmän ajassa tunnetaan älypuhelimet, selfiet ja Tik Tokit, mutta Mikä-Mikä-maassa ei tarvita puhelimia tai muita vempeleitä, koska siellä ollaan aidosti läsnä.

Peter Panin veikeässä nimiroolissa onnistuu valovoimainen Elia Karlsson. Lavalla nähdään myös ilahduttava joukko nuoria näyttelijöitä kadonneiden lasten rooleissa. Helinä-keijun säkenöivä hahmo (Asma Marouf) yltää lapseni suosikiksi. Vaikuttavaa työtä tekee odotetusti myös näyttelijäkonkari Petri Rajala, jonka Kapteeni Koukku saa aivan uusia, ennennäkemättömän pehmeitä puolia. Merirosvojoukko on asiankuuluvan hölmöä ja toinen toistaan koomisempaa porukkaa, ja varsinkin Matryys-merirosvoa esittävä Joonatan Perälä tekee vaikutuksen uskottavilla merirosvon elkeillään.

Tunteiden sanoittaminen on Vartsikan Peter Pan -versiossa isossa osassa. Opimme, että lapset katoavat, jos heitä ei näe, ja että Kapteeni Koukun ilkeään käytökseenkin saattaa syy löytyä lapsuuden tunneilmapiiristä. Näytelmässä myös puretaan joitain seikkailutarinoille tyypillisiä myrkyllisiä toimintamalleja, mikä ilahduttaa ainakin itseäni kovasti. Kaiken uudistusmielisyyden keskellä on kuitenkin jotain pysyvää ja turvallista: pieruhuumori naurattaa kylttyrelliä kesäteatteriyleisöä uskomattoman paljon, tänäkin vuonna.

Korona-ajan sulut ja perutut esitykset ovat muisto vain, kun laulu raikaa, tanssiaskeleet osuvat yhteen moitteettomasti ja Vartiovuorenmäkeä hellii ilta-aurinko. Kesä on vasta alussa, grillistä leijailee makkaran tuoksu ja hetken aikuisenkin on helppo uskoa keijuihin.

-Jenni/ Töykeä Synkkävesi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.