Luova tietokirja Olly Donnerista herättää henkiin menneen maailman

Yhteistyössä: WSOY. Kirja saatu arvostelukappaleena.

Siellä, missä asiatieto ja mielikuvitus kohtaavat, on otollista maaperää luovalle tietokirjallisuudelle. Luovuus ja mielikuvittelu eivät nimittäin ole ainoastaan kaunokirjallisia tekstejä tuottavan kirjoittajan työkaluja, vaan niitä on mahdollista hyödyntää myös silloin, kun kirjoitetaan tosielämän tapahtumiin perustuen. Tarinankerronnan ja ylipäätään fiktion keinoja hyödyntävää tietokirjaa kutsutaan luovaksi tai narratiiviseksi tietokirjaksi. Erinomainen esimerkki tästä lajityypistä on sanataiteilija ja kirjallisuudentutkija Jasmine Westerlundin tänä keväänä ilmestynyt esikoisteos Olly Donnerin kiehtova elämä (WSOY 2022), jossa Sinebrychoffien mahtisukuun kuuluvan kirjailijan ja antroposofin Olly (Olga) Donnerin (1881-1956) perheen arkistojen kätköissä olleista mustavalkokuvista ja kellastuneista kirjepapereista puhalletaan pölyt pois, ja niihin taltioidut tarinat heräävät henkiin.

Kirjaa lukiessa pääsee yksityiskohtia täynnä olevalle aikamatkalle kurkistamaan suomalaisen yläluokan elämään 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen. Tarinallinen kerrontatyyli tempaa mukaansa kirjan ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Tiedonmuruset säilyneestä kirjeenvaihdosta ja muusta arkistomateriaalista järjestyvät Jasmine Westerlundin käsissä ihmeellisellä tavalla eheäksi ja juonelliseksi kertomukseksi. Kaikkea ei ole pureskeltu kuitenkaan valmiiksi, vaan lukijalle annetaan mahdollisuus myös tehdä omia johtopäätöksiä tapahtumien kulusta: ehkä sitten kävi näin, vai kävikö sittenkään? Ja mitä siitä seurasi? Lukiessani ihailen Westerlundin taitoa puhaltaa historia henkiin ja eläväksi. Lopulta niin eläväksi, että ajalle ominaiset tuoksutkin leijailevat nenääni. Vaikka todellisuudessa heijaan vauvanvaunuja turkulaisen rintamamiestalon pihapiirissä, sinkoilen ajatuksissani pitkin poikin Eurooppaa, ja olenkin yhtäkkiä Brysselissä tai kohta taas pariisilaisessa puistossa, jonne Westerlund on itsekin matkannut kirjaprojektin aikana Donnerien elämäntarinan perässä. 

“Varmasti Donnerit käyvät iltakävelyllä viereisessä Tuileries`n puistossa, istahtavat penkille suurten puiden alle, kuuntelevat suihkulähteiden solinaa tai kävelevät hetken Louvren valtavan rakennuksen varjossa, pistäytyvät Seinen rantaan katselemaan veden tyyntä liikettä. Minä otan metron takaisin halpaan hotelliini ja jätän Donnerit penkilleen istumaan.”

Pariisin lisäksi Westerlund vie lukijansa muun muassa saksankieliseen Eurooppaan Suttgartiin ja ja Dornachiin steinerpedagogiikan syntysijoille. Olly ja hänen miehensä Uno Donner ovat kiinnostuneita antroposofiasta, aikansa uudesta ajatussuuntauksesta, jonka oppi-isän Rudolf Steinerin kanssa pariskunta on myös tekemisissä. Ajatus kaikessa vallitsevasta henkisestä ulottuvuudesta kiehtoo Ollya ja vaikuttaa hänen kuten myös monen muunkin aikalaistaiteilijan elämään voimakkaasti. Elämä ei ole kuitenkaan pelkkiä trendikkäitä aatevirtauksia, juhlia ja loistokkuutta edes yläluokkaisessa piirissä, kun sairaudet ja niiden hoito piirtävät omia suuntaviivojaan tulevaisuudelle. Pandeamiakin kurittaa luokkaan katsomatta, ja vuosisadat kietoutuvat taas toisiinsa, kun koronapandemian rajoitustoimet katkaisevat Westerlundin Stuttgartissa oleilun. Lähestulkoon sata vuotta sitä ennen Donnerit kärsivät espanjantaudin oireista ja ovat huolissaan sukulaisistaan ja tuttavistaan.

Olly Donner on historiallisena henkilönä itselleni uusi tuttavuus, mutta nyt tiedän, että hän eli vaiherikkaan, monipuolisen ja vaikuttavan elämän. Hän oli tuottelias ja eri tyylilajeja kokeileva kirjoittaja, joka teki elämänsä valinnat pitkälti oman päänsä mukaan. Yläluokkainen status toki mahdollisti valinnanvapauden ja rajojen rikkomisen, ja Olly katsoi asioita väistämättä etuoikeuksistaan käsin, minkä Westerlund tuokin kirjassa hyvin esiin. Ollyn luonteessa on kuitenkin jotain varsin kiinnostavaa ja jopa tavoiteltavaa. Westerlund vertaakin Ollya tämän kirjoittamien teosten lapsiin, Peter Pan -tyyppiseen hahmoon, joka ei koskaan kasva aikuiseksi ja joka ymmärtää vain toisia satumaisia lapsi-ihmisiä. 

Monitasoisessa teoksessa itse kirjan syntymatka tehdään kiinnostavalla tavalla näkyväksi: arkistokäynnit, tutustumiset Ollylle tärkeisiin eurrooppalaisiin kaupunkeihin ja niiden rakennuksiin, kirjoittamistyön epävarmuudet ja tunteet ihastuksesta ja yllätyksestä hämmennykseen ja järkytykseen. Kun luen, miten Westerlund on löytänyt Ollyn elämänvaiheista yhtymäkohtia omaan elämäänsä, peilaan huomaamatta ajatuksia myös omaan henkilöhistoriaani, ja uskon juuri niin kenen tahansa kirjaa lukevan tekevän. Kun kuvataan teini-ikäisen Ollyn tunnekuohuja, kietoutuvat ne kirjailijan omiin nuoruusmuistoihin ja taas omiini, eikä mitään sataa vuotta tai sukupolvien välistä kuilua ole enää olemassa, sillä asiat on samoja, yhteisiä ja tuttuja meille kaikille: Ollylle, Jasminelle, minulle — ja ehkä myös sinulle.


-Jenni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.