Älylaitteet ovat arkipäivää, ja tekniikka kehittyy huimaa vauhtia. Tieteiselokuvat ovat vuosikymmenien ajan näyttäneet meille mahdollisia kauhukuvia siitä, miten monin eri tavoin meille saattaa käydä erittäin huonosti tekniikan kehittyessä liian pitkälle. Ihmiseen voi jo nyt ihan hyväksytysti istuttaa monenlaisia lisäosia, mutta missä menee raja eli mihin ihminen loppuu ja mistä kone alkaa?
Turun Kaupunginteatterin syksyn ensi-iltojen joukosta erottuu outolintu nimeltä Kybersielut, jota mm. scifi-teatteriksi kutsutaan. Marko Järviallas, Okko Leo ja Harri Virtanen ovat yhdessä kirjoittaneet perjantaina kantaesityksensä saaneen ennakkoluulottoman elokuvamaailmasta vaikutuksia ammentavan tieteisfiktion, jossa eletään määrittelemättömässä ajassa yhdessä kyborgien eli ihmishahmoisten robottien kanssa. Tieteisfiktiomaailma luodaan teatterin uudelle tasokkaalle (huomaa hauska sanaleikki), lattianostimin varustetulle Pienelle näyttämölle nimekkäät päänäyttelijät (Pamela Tola ja Lauri Tilkanen) vetonauloinaan.
Voin todeta heti alkuun, että scifi ei ole taiteenlajina kovin tuttu. Puolitoistatuntinen Janne Reinikaisen ohjaama näyttämöversio kuitenkin viihdyttää ja yllättää positiivisesti. Erityisesti merkille pantavaa toteutuksessa on näyttelijöiden muodostama live-bändi, jonka puikoissa kaikki lavalla olijat antavat oman panoksensa Kimmo Gröhnin luomaan tiivistunnelmaiseen musiikkimaailmaan. Bändin asettelun takia näyttelijät eivät juurikaan lähde lavalta esityksen aikana, mikä luo oman tehostavan lisänsä muutenkin yllätykselliseen kokonaisuuteen.
Tola ja Tilkanen näyttävät monipuolisen osaamisensa eri tyylilajeilla leikittelevässä näytelmässä. Yleisöä riemastuttaa erityisesti komedialliset tanssikohtaukset, joihin näyttelijäkaksikko taipuu varsin luontevasti. Esityksessä nähdään myös joukko talon omia vakiokasvoja, mutta vierailijat ovat kuitenkin ehdottoman virkistävä lisä teatterin syksyssä.
Itse tarinaa komeammat ovat sen puitteet. Kiitokset ansaitsevat niin äänimaailma (Mika Hiltunen), lavastus (Jani Uljas) kuin videototeutuksetkin (Sanna Malkavaara). Elokuvamaisuudessaan ne luovat yhdessä vaikuttavan visuaalisen kokonaisuuden.
Näytelmän tunnelma on humoristisesta toteutustavasta johtuen kevyt, mutta aihe sitäkin painavampi. Mikä on tekniikan, tekoälyn ja tieteen vaikutus yhteiskuntaamme ja ihmiseen itseensä? Vieras on kautta historian ollut ihmiskunnan vihollinen, mikä ei tässäkään tulevaisuuskuvassa ole muuksi muuttunut. Onneksi kaikki ei ole sentään pelkkää piuhaa ja kosketusnäyttöä, vaan katsoja saa myös mahdollisuuden leikitellä ajatuksella siitä, voiko rakkaus voittaa tekoälymaailmassakin.
Hetken uskon, että voi.
-Jenni