Sinikka ja Tiina Nopolan luomat Kattilakosken perheen tyttäret Heinähattu ja Vilttitossu ovat seikkailleet nimikkokirjoissaan jo vuodesta 1989 lähtien. Ahkerasti näytelmiksi ja elokuviksikin versioidut tarinat kestävät aikaa ja ilahduttavat edelleen uusia lukijasukupolvia. Viikonloppuna Turun Nuoressa Teatterissa täydelle salille esitetty Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö -musikaali tekee kunniaa alkuperäisteokselle tuoden siihen kuitenkin oman, onnistuneen päivityksen. Kaisa Karlstömin ohjauksessa nuoret näyttelijät taipuvat hienoihin roolisuorituksiin. 

Nopoloiden käsikirjoittama vauhdikas ja monitasoinen musikaali tarjoaa koettavaa ja ihasteltavaa niin pienille kuin suurille katsojille. Iiro Rantalan näytelmään säveltämät laulut eivät päästä nuoria taiteilijoita helpolla, mutta lopputulos on onnistunut: esitystä rytmittävät toinen toistaan hauskemmat, yllättävämmät, koskettavammat ja näyttävämmät laulu- ja tanssinumerot. Tarinaan mahtuu ihmiselämän koko tunnekirjo ilosta suruun ja kateudesta ylpeyteen.

Elsi Kaisalmi on isosisko-Heinähattu ja Sara Elomaa pikkusisko-Vilttitossu. Nuoret näyttelijät saavat sisarussuhteen tuntumaan ja näyttämään juuri niin rasittavan ja ärsyttävän ihanalta kuin se vain voi olla. Viivi Kause Hanna-äitinä ja Leevi Laamanen Matti-isänä tavoittavat aikuisuudesta osuvia sävyjä ja yksityiskohtia. Alibullenin neidit (Ilona Kalliala ja Toivikki Railo) ovat sopivasti övereitä mutta inhimillisiä, ja pölhöt poliisit Rillirousku ja Isonapa (Silja Soini ja Aada Gröndahl) välillä juuri niin pihalla kuin heidän odotetaankin olevan. Työryhmä on tehnyt toimivia valintoja ensemblen kanssa, ja lavalla nähdäänkin monia näyttäviä, tarinaa tukevia tanssillisia kuvia. Sinikellojen taustakuoro lohduttaa surullista Heinähattua ja johtolankoja tutkitaan isolla poliisiporukalla.

Näytelmän punaisena lankana ja takapiruna häärii mystinen Littoisten riiviö, salaperäinen vesi-ilmapalloilla säikyttelevä pahantekijä. Sitä, saadaanko riiviötä koskaan kiinni, en tässä paljasta. Sen voit käydä itse toteamassa Turun Nuoressa Teatterissa 3.5.2026 saakka. Esityskalenteri löytyy täältä. 

– Jenni

P.S. On mahdollista, että kirjoittaja on arviossaan hieman puolueellinen, koska sattuu olemaan pääosaesittäjän äiti. Älä siis usko kaikkea, mitä netissä kirjoitellaan, vaan mene tekemään omat päätelmäsi paikan päälle!

Artikkeli Heinähattu, Vilttitossu ja koko tunteiden kirjo julkaistiin ensimmäisen kerran .

Vuoden harmaimmaksi haukuttu päivä muuttui kertaheitolla taianomaiseksi, kun Turun Nuoressa Teatterissa eilen ensi-iltansa saanut Petterin Posse -näytelmä valaisi hämärtyvän ja tihkusateisen syysillan. Näytelmän alkuperäisversion on käsikirjoittanut Minna-Stiina Saaristo-Vellinki, ja ohjaaja Fiona Syrén on yhdessä nuorten kanssa dramatisoinut nyt nähtävän, joukutunnelmiin johdattelevan esityksen. 

Korvatunturilla jouluvalmistelut saavat dramaattisen käänteen, kun tuikitärkeä lahjalista katoaa ja koko joulu on vaarassa mennä pilalle. Onneksi Petteri-poro (Elli Pehkonen) ryhtyy neuvokkaiden ystäviensä Sisu Suden (Viima Pohjola), Ilona Ilveksen (Unna Falenius) ja Into Ilveksen (Matilda Elo) kanssa selvittämään kadonneen listan arvoitusta. Yhteistyö toimii ennakkoluulottomasti lajirajojen ylitse, ja salapoliisihommien tiimellyksessä ratkotaan myös ystävyys- ja perhesuhteita. Hauskaa ja kiusallisen tunnistettavaa perhedynamiikan kuvausta tarjoilevat Petterin teini-ikäinen Petra-sisko (Anna Kujala), isä (Aada Gröndahl) ja äiti (Elsi Kaisalmi).’

Kysyn ensi-illan jälkeen ohjaaja Fiona Syrénin tunnelmia, ja hän kertoo olevansa liikuttunut ja ylpeä itsensä ylittäneistä nuorista näyttelijöistä: ”On hyvin palkitsevaa seurata, kuinka he kehittyvät näyttelijöinä ja kasvavat ihmisinä prosessin aikana. Jos uskaltaa hypätä avoimin mielin työskentelemään nuorten kanssa aliarvioimatta heitä, saa yllättyä positiivisesti.” Syrén muistuttaa myös, että näyttelijäntyön lisäksi treeneissä harjoitellaan muun muassa vastuun kantamista, ihmisten kohtaamista ja työryhmässä toimimista.

Nuoret näyttelijät puhaltavat lavalla yhteen hiileen ja onnistuvat ilahduttamaan ja yllättämään. Lapsiyleisö intoilee vauhdikkaista juonenkäänteistä, hauskoista hahmoista ja isoista popcorn-annoksista. Aikuiset taas hämmästelevät taitavia ja rohkeita nuoria. Lämpiössä kiitellään kilvan hyvää ja kehittävää harrastusta, jolle toivotaan jatkossakin löytyvän riittävästi resursseja. Mukava ja suositeltava tapa tukea Turun Nuorta Teatteria onkin käydä nauttimassa teatteritaiteesta – Petterin Possen esityskausi jatkuu 13.12. saakka!

– Jenni

Artikkeli Petterin Possea kannattelee ystävyys ja yhteistyö julkaistiin ensimmäisen kerran .

Turun Nuoressa Teatterissa viime sunnuntaina kantaesitetyssä Kuutio-näytelmässä sukelletaan sisälle mielikuvitukselliseen pelimaailmaan. Mike Pohjolan käsikirjoittamassa uutuusnäytelmässä sisarusten Aleksin (Atte Kluuskeri) ja Stellan (Aino Määttänen) elämä saa yllätyksellisen käänteen, kun lapset joutuvat sisälle Minecraft-rakentelupelin inspiroimaan, kulmikkaaseen pelitodellisuuteen. Portaalin toisella puolella kohdataan vaaroja ja vastustajia mutta saadaan lopulta myös uusia ystäviä. Vaikka kuutiomaailma tuntuu ensin oudolta ja vieraalta, seikkailu kasvattaa ja opettaa sisarusparia (ja samalla katsojia!) myös omasta elämästä ja sen arvoista.

Vauhdikas ja musiikintäyteinen kaksituntinen vaatii nuorelta esiintyjäjoukolta paljon. Näytelmän ohjaaja Janne Pikka kertoo ensi-illan jälkeen, että erityisesti nuorten näyttelijöiden ilo omasta ja ryhmän onnistumisesta tuntuu palkitsevalta.  Ohjaajaa on helppo uskoa, sillä lavalla nähtävä riemu ja kaveria kannatteleva ilmapiiri välittyvät katsomoon saakka.

Musiikista vastaava Antti Ainola ja koreografian suunnitellut Ira Tuppurainen yhdessä nuorten näyttelijöiden ja muun työryhmän kanssa ovat pitäneet taiteellisen riman asiaankuuluvan korkealla. Kuutio-näytelmässä lauletaan, soitetaan ja tanssitaan, ja toki kaikkea yhtä aikaa! Aili Säylän saksofoni ja Iina Kuivaisen klarinetti antavat lisäpotkua teoksen monipuoliselle äänimaailmalle.

Allekirjoittaneelle Kuution esittämä pelimaailma ei ole kovin tuttu, mutta ennen esitystä ja väliajalla kuultujen asiantuntijakommenttien perusteella on varsin helppo tulkita, että näytelmän lavastus (Jaana Jussila) ja pelimaailmoista tutut toimintatavat ovat helposti tunnistettavia ja samaistuttavia isolle joukolle katsojista. Uskonkin, että peliteema innostaa teatterin pariin uutta yleisöä, erityisesti peleistä kiinnostuneita lapsia ja nuoria. Näytelmän suositusikäraja on kuusi vuotta.

Kun kysyn ohjaajalta vielä, kenelle hän esitystä suosittelee, on vastaus valmiina: Kaikille seikkailunhaluisille ja musiikkiteatterin ystäville! Tähän on katsomonkin puolelta helppo yhtyä, pienellä lisäyksellä: Suosittelen Kuutiota kaikille peleistä, leikeistä ja mielikuvitusmaailmoista innostuville, niin pienille kuin isoillekin seikkailijoille. Tarinoiden ja pelien maailmoista etääntyneen aikuisenkin on nimittäin hyvä välillä pysähtyä miettimään, voisiko aurinko joskus olla neliö tai kuu kuutio.

– Jenni

Artikkeli Pelimaailmaan sijoittuvassa näytelmässä opitaan itsestä ja elämästä julkaistiin ensimmäisen kerran .

Turun Nuoren Teatterin viime viikonloppuna ensi-iltansa saaneen Ella ja jättipotti -näytelmän keskiössä ovat ystävyys, luottamus ja yhdessä tekeminen eli asiat, joita rahalla – edes miljoonalla eurolla – ei saa. Timo Parvelan suosikkikirjaan perustuva ja Minna-Stiina Saaristo-Vellingin dramatisoima näytelmä tarttuu ajankohtaisiin kysymyksiin. Ajassa, jossa lasten ja nuorten palveluista, koulutuksesta ja kulttuurista leikataan, kuoriutuu Turun Nuoren Teatterin esityksestä Minka Laukniemen ohjauksessa railakas mielenosoitus ja taiteellisesti korkeatasoinen ystävyyden ylistys.

Ellan (Enni Peltolan) ja kavereiden (Nella Salonen, Oona Tuomi, Anna Kujala, Silja Soini, Elsi Kaisalmi ja Tyyne Väätäinen) koulussa säästetään kaikesta, ja opettajankin (Aino Laitervo) luovuudella ja jaksamisella on rajansa. Taloushuolet näkyvät myös lasten kodeissa, joissa vanhemmat riitelevät laskuista ja joutuvat työttömäksi. Uudet autot, penaalit ja koiranpennut ovat vain kaukaisia haaveita. Yllättävä helpotus rahahuoliin tulee kuitenkin vastaan, kun lapset löytävät loton voittokupongin. Mutta kuten arvata saattaa, monta mutkaa on vielä matkan varrella eikä kaikki suju suunnitelmien mukaan. Kaveriporukan ystävyyskin joutuu koetukselle.

Nuoret näyttelijät antavat lavalla kaikkensa, ja vähän vielä enemmän. Vakavia aiheita kevennetään huumorin keinoin, ja laaja tunneskaala välittyy katsomoon saakka. Yksi taitavista näyttelijöistä löytyy meiltä kotoa, joten kuulen Tiinan roolin näytelmässä tekevän Elsin kommentit tuoreeltaan ensi-illan jälkeen. Elsin mielestä näytelmä kannattaa mennä katsomaan, koska se sopii sekä lapsille että aikuisille. “Se on hauska, mutta käsittelee kuitenkin sellaisia tärkeitä asioita, kuten ystävyyttä.”

Näytelmän kantavana teemana on ystävyys, ja kuvaan sopii hyvin, että kaikki teoksen laulut lauletaan yhdessä, koko näyttelijäkaartin voimin. Esityksen kappaleet on säveltänyt Joanna Savikurki ja sanoittanut näytelmän ohjaaja Laukniemi. Kun nuoret näyttelijät laulavat ystävyyden olevan jättipotti, joka ei lopu milloinkaan, katsojana uskon joka sanan. Kun myöhemmin kysyn Elsiltä, millainen rooli ystävyydellä on näyttelijäporukassa, vastausta ei tarvitse kauaa miettiä: “Teatteri on tosi ryhmälaji, ja on tärkeetä, että kaikki on ystäviä toistensa kanssa. Jo parin päivän sisällä oltiin yhtenäinen porukka. Enskassa huomasi, kuinka paljon ollaan edetty porukalla ja tultu yhteen.”

Kiitos koko Turun Nuoren Teatterin väelle hienosta teatterielämyksestä. Erityiskiitos myös hienon harrastuksen ja uusien ystävien löytämisen mahdollistamisesta!

-Jenni

Ps. Entä mitä Sinä ostaisit, jos saisit miljoona euroa? Elsi kuulemma ostaisi “hevosia järkyttävästi, ison valkoisen talon jossa on pinkit tavarat ja paljon kasveja”. Äiti ehkä ostaisi ikioman teatterin. 

Artikkeli Ystävyys on todellinen jättipotti julkaistiin ensimmäisen kerran .

Turun Nuori Teatteri tarjoilee kantaaottavan ja ajankohtaisen Lahjoista suurin -näytelmän joulunalusaikaan. Samuel Kujalan vuodelta 2015 oleva näytelmäteksti kritisoi älylaitteiden, materian ja ilmastopäästöjen kyllästämää yhteiskuntaa ja peräänkuuluttaa yhteisöllisyyttä, kohtaamista ja kanssaihmisistä huolehtimista.

Lahjoista suurin sai ensi-iltansa eilen lauantaina. Teatteriesityksen ensi-illassa on aina oma kutkuttava tunnelmansa ja taikansa, mutta tällä kertaa jännitystä oli ilmassa tavallista enemmän, esiripun molemmin puolin. Lavalle nousi nimittäin ensimmäistä kertaa myös oma 11-vuotias lapseni Elsi. 

Takana on kolmisen kuukautta kestänyt harjoituskausi eli kymmeniä treeni-iltoja, kasoittain eväsleipiä ja -nuudeleita, hoppua ja aikataulutusta, jännitystä, oppimista ja uusia kokemuksia sekä lopulta valtavaa iloa itsensä ylittämisestä ja onnistumisesta. Kun kysyn näytelmässä Pipsin roolin tekevältä Elsiltä, mikä on ollut harjoituskaudessa parasta, on vastaus yksiselitteinen: Ihan kaikki. Paljon on kuulemma ollut opittavaa, mutta mukavassa porukassa uusien ystävien kanssa itsensä haastaminen ja likoon laittaminen on ollut turvallista ja hauskaa.

Pääsin kotoa löytyvän näyttelijän lisäksi jututtamaan tätä tekstiä varten myös esityksen ohjannutta Suvi Aarrekaria, joka ohjasi myös alkuperäisen Lahjoista suurin -kantaesityksen Lahdessa. Aarrekari kertoo, miten kahdeksan vuoden takainen teksti tuntuu jälleen erittäin ajankohtaiselta. Vuonna 2015 Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita, mikä osaltaan vaikutti näytelmän syntyyn. Teoksessa käsitellään muun muassa oman kodin jättämistä, turvapaikan etsimistä ja ihmisten välisiä ennakkoluuloja. Tänä vuonna sota on taas lähempänä arkeamme kuin pitkään aikaan, ja näytelmän teemat tosiaan harmillisen ajankohtaisia. 

Ensimmäinen Lahjoista suurin -toteutus tehtiin aikuisten näyttelijöiden kanssa, joten lähtöasetelma Turun Nuoren Teatterin harjoituskauteen oli hyvin erilainen, sillä kaikki näyttelijät ovat lapsia ja nuoria. Heidän kanssaan työskentely on Aarrekarin mukaan ollut antoisaa.

–Ihaninta tässä matkassa on ollut aika, jonka olen saanut viettää näiden lasten ja nuorten kanssa, ja nähdä kuinka he kehittyvät. Olen saanut tutustua heihin ja heidän arvoihinsa ja maailmaansa. Auttaa heitä luottamaan itseensä ja kasvamaan kohti omaa hyvinvointia ja taiteilijuutta. 

Mutta takaisin ensi-iltatunnelmiin! Nuori näyttelijäjoukko onnistuu versioimaan vakava-aiheisesta ja katsojaakin haastavasta näytelmätekstistä yleisöä puhuttelevan mutta kuitenkin sopivan kepeän esityksen. Vastuuta jaetaan lavalla tasaisesti, ja nuorten erilaiset vahvuudet pääsevät hienosti esiin. Kotona olen kuullut porukan hyvästä ryhmähengestä, ja luulen näkeväni sen vaikutuksen lavalla ja valmiissa esityksessä. Kun esityksessä lauletaan siitä, miten toisista pidetään huolta, uskon helposti joka sanan.

Nuoren teatterin Lahjoista suurin on taiteellisesti korkeatasoinen ja visuaalisesti varsin näyttävä esitys. Varmaotteiset musiikkinumerot ja tanssikoreografiat maustetaan värikkäällä puvustuksella ja herkullisia yksityiskohtia sisältävällä lavastuksella. Ohjaaja Aarrekarin mukaan näytelmä on hurmaava, hauska ja koskettava – ja tähän lausuntoon on helppo katsojana yhtyä. Näytelmä muistuttaa sekä pieniä että isoja yleisön jäseniä kohtaamisen ja läsnäolon tärkeydestä ja varsinkin meitä aikuisia siitä, ettei ihan aina ole pakko suorittaa. Joskus voi laittaa härppelit ja muut vekottimet syrjään ja antaa tilaa aidolle kohtaamiselle.

Kiitos hienosta esityksestä Elsi, Iiris, Melinda, Heili, Olivia, Ralf, Tiltu, Aino, Silja, Alisa, Ida, Silvi, Tyyne, Anna ja Iina-Emilia sekä kaikki nuoren teatterin tärkeät aikuiset!

Esitystä suositellaan 4-vuotiaille ja sitä vanhemmille katsojille. Esityskalenteri löytyy täältä.

-Jenni

Artikkeli Lahjoista suurin muistuttaa yhdessäolon tärkeydestä julkaistiin ensimmäisen kerran .

Turun Nuoressa Teatterissa hiotaan parhaillaan syksyn suurtuotantoa esityskuntoon, kun vauhdikas musiikkinäytelmä Robin Hood saa ensi-iltansa Turun päivänä 17.9. 

Vaikka ensi-ilta on vasta tulossa, sain mahdollisuuden kurkata jo hieman etukäteen, millainen versio tutusta sankaritarinasta nuoren teatterin lavalla nähdään. Olin mukana näytelmän ensimmäisessä yleisöennakossa 11.9. 

Popcorn tuoksuu ja lämpiöstä ostetut karkkipussit rapisevat, kun ennen esityksen alkua ohjaaja Tuulia Lindholm vielä muistuttaa, että kyseessä on harjoitus. Harjoitus tai ei, täpötäydessä katsomossa käy teatterin tunnelmaan kuuluva jännittynyt ja odottava kuhina. Puheensorina yltyy, paikkoja vaihdellaan, jonkun kaverikin on vielä kateissa. 

Ehdin itsekin asettua paikalleni, mukavalle pehmustetulle istuimelle, kun kuulen jonkun kysyvän vieruskaverilta, kuka oikein on Robin Hood. Sherwoodin sankari, naapuripenkistä tiedetään. Pysähdyn itsekin pohtimaan, mitä oikeastaan tiedän Robin Hoodista. Ainakin sen, että nyt ollaan lukemattomien tarinoiden lähteellä, Robin Hoodin legendasta kun on kirjoitettu ja inspiroiduttu jo vuosisatoja. On kyse tarinoiden tarinasta.

Omat muisteloni vievät toisiin teattereihin, sillä Turussakin Robin Hoodin tarinaa on kerrottu tasaisin väliajoin näyttämöllä. Turun kaupunginteatterissa nähtiin Robin Hoodin sydän -niminen sovitus vuonna 2016, ja Turun kesäteatterissa Robin Hoodia esitettiin viimeksi muutama vuosi sitten, kesällä 2019. Kyseessä oli silloin sama Jukka Kittilän käsikirjoitus, jonka pohjalta myös nyt Turun Nuoressa Teatterissa ensi-iltansa saava esitys on toteutettu. Uuden sukupolven Robin Hood -teksti.

On valtavan hauskaa, että Robin Hood on palannut, sekä Sherwoodin salaperäiseen metsään että turkulaiselle näyttämölle! Nuorten näyttelijöiden tähdittämässä versiossa asenne on kohdillaan ja vauhtia riittää. Nuolen lailla kulkeva kertomus köyhien puolella olevasta lainsuojattomasta yllättää, naurattaa ja koskettaa. Musiikkinumerot kuljettavat katsojan sulavasti tunnelmasta toiseen ja sitovat kohtaukset hienosti yhteen.

Pääosassa ei lopulta ole Robin Hood eikä edes hänen nimeään kantava näyttelijä vaan tarina itse. Sanojen ja tarinoiden voima. Täytyykin todeta, että allekirjoittanut sanataideohjaaja ilahtuu illan aikana yhä uudestaan siitä, miten sanat, kieli ja tarina nostetaan keskiöön. Ja onhan mukana myös mahdottoman paljon sietämättömän tarttuvia laulujakin, ja nuoret näyttelijät pääsevät näyttämään monipuolisen osaamisensa ja rohkeutensa lavalla. Näytelmäversion alkuperäissävellyksistä vastaavan Valtteri Lipastin musiikin on Turun Nuoren Teatterin näyttämölle onnistuneesti sovittanut Juha Antikainen. 

Robin Hoodin nimiroolissa nähdään ilmeikäs Jussi Tuomisto ja kapinallisena Marian-neitona taitava Olga Ritvanen. Iso näyttelijäjoukko toimii ryhmänä, mutta vahvoja yksilösuorituksiakin toki nähdään. On letkeä Pikku-John (Nella Salonen) ja energinen Puna-Will (Atte Kluuskeri), niin ja unohtamatta Munkki Tuckia (Sanja Hankaniemi). Moni nuori näyttelijä ansaitsisi nimensä mainittavan, koska ihan kaikki ovat tehneet ison työn ja onnistuvat hienosti!

Suosittelen näytelmää lämpimästi kaikille tarinannälkäisille seikkailijoille. Katso lisätietoja ja koko esityskalenteri täältä. Näytelmän suositusikäraja on 5 vuotta.

Esityskuvat: Turun Nuori Teatteri

-Jenni

Artikkeli Robin Hood ja tarinoiden voima julkaistiin ensimmäisen kerran .

Viimeksi kävin teatterissa helmikuussa 2020, ja nyt olin taas! Koronapandemia on siis väistämättä vaikuttanut teatteriharrastajan vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin, mutta nyt sentään näkyy valoa tunnelin päässä. Syyskauden ohjelmistot ovat turkulaisissakin teatteritaloissa saatu pyörimään lähes entiseen tapaan. Teatterivaatteiden valitsemista, käsiohjelman hypistelyä lämpiössä, se hetki kun valot sammuvat juuri ennen esitystä – näitä on jo ollutkin ikävä. 

Turun Nuoressa Teatterissa luotetaan klassikkotarinaan, kun Joonatan Perälän ohjaama ja koronarajoitusten kurittama Astrid Lindgrenin Vaahteramäen Eemeli -musiikkinäytelmä valloittaa taas Ursininkadun näyttämön kolmenkymmenen lapsen ja nuoren voimin. Takana on peruuntuneita ensi-iltoja, suunnitelmien muutoksia ja näyttelijävaihdoksia, mutta katsojan silmiin eivät työryhmän kulissien takaiset haasteet näy. Vuoden 2021 lokakuisessa illassa esitetty teos näyttäytyy korkeatasoisena musiikkinäytelmänä sekä eheänä ja viihdyttävänä kokonaisuutena, jossa kunnon tiimityöskentelyn mukaisesti jokainen loistaa omalla tontillaan, mutta ennen kaikkea yhdessä. Olen tainnut ennenkin kirjoittaa uskovani, että Turun Nuoren Teatterin supervoimia ovat yhdessä tekeminen ja yhteishenki, ja juuri tämä ajatus minulle jää tästäkin, niin monella tavalla merkityksellisestä teatteri-illasta päällimmäisenä mieleen.

Nimiroolissa eilisessä Vaahteramäen Eemelin näytöksessä nähtiin Atte Lehto, joka hoiti hommansa juuri niin leikkisän valloittavasti ja näennäisen rennolla otteella, kuin Eemeliltä sopii odottaakin. Iidan roolissa ihastutti Iida Rockas ja Eemelin äitinä Helmi Nolvi, joiden molempien sopuisat ja rauhalliset olemukset antoivat toimivaa kontrastia Eemelin vauhdikkuuteen.

Jos on eemelinsä lukenut, löytää näytelmästä monia tuttuja juonikuvioita. Soppakulhon juuttuminen päähän, Iidan hilaaminen lipputankoon, kärpäspaperihässäkkä, Liina-piian (Cecilia Degenhardt) kipeät hammashuolet – onhan näitä! Yli kaksi tuntia kestävä esitys on kuin herkullinen koonti lapsuuden tarinoista, jotka näin taas tutustutetaan uusimmalle sukupolvelle. Jotkut vitsit eivät kai ikinä vanhene, ja Eemelin juuttuminen siihen kuuluisaan soppakulhoon naurattaa turkulaisyleisöä ihan valtavasti, tälläkin kertaa. 

Seurassani näytelmää katsonut 8-vuotias nosti nimenomaan huumorin esiin, kun kysyin, mikä oli näytelmässä mieleenpainuvinta. Varsinkin Anttoni-isän (Rasmus Hakala) ja tohtorin (Alpo Arvilommi) edesottamukset ja komedian haastavaan tyylilajiin täysillä heittäytyminen vakuuttivat niin äidin kuin tyttärenkin. Sekä metkuistaan kiinni jäänyt Eemeli että katsojaparan tärykalvot saivat kyytiä, kun Hakala täräytti asianmukaisen “EEEMELIII”-huutonsa ilmoille. Ja taas kirmattiin verstaaseen puu-ukkoja vuolemaan. Kissankulmassa oli kaikki siis niin kuin ennenkin.

Jaana Jussilan suunnittelema maalaisromanttinen lavastus sympaattisine yksityiskohtineen vei katsojat sujuvasti niin juhannuksen viettoon kuin joulun hartaisiin tunnelmiin. Huomasin harkitsevani kausivalojen ripustamista, kun Aatu-renki (Kalle Mäki) kantoi komeaa joulukuusta sisään Pöperö-Maijan (Armi Wahlroos) raahatessa lahjasäkkiä perässä.

Olipa mukavaa, pitkästä aikaa! Jos on ollut teatteriharrastajalla kestämistä poikkeusaikana, niin sitä on ollut monin verroin myös teatteritoimijoilla. Nyt jos koskaan on hyvä aika varata lippu Turun Nuoren Teatterin esityksiin, ja tukea siten paikallisten nuorten teatteriharrastusta. Lämpiössä pääsee ihastelemaan myös ihan livenä yllä olevassa kuvassa olevaa taulua, josta Turun Nuoren Teatterin tukijat saivat ostaa itselleen ikioman palasen.

-Jenni

Artikkeli Metkuja ja musiikki-ilottelua Turun Nuoressa Teatterissa julkaistiin ensimmäisen kerran .

Mike Pohjolan käsikirjoittama ja Jere Hultinin ohjaama klassikkotarinasta ammentava näytelmä pureutuu ajattomiin erilaisuuden hyväksymisen ja sisäisen kauneuden teemoihin.  Joonatan Perälän suunnittelema lavastus, Tuula Peltoniemen puvustus ja koko työryhmän loihtima kokonaisuus vievät katsojan  parituntiselle aikamatkalle 1600-luvun Ranskaan.

Sotaisa ja itseriittoinen Aurinkokuningas eli Ludvig “äxiivee” (Eero Laine) paistattelee runsaslukuisen hoviväkensä keskellä Versaillesin palatsissa, jossa hän mieluiten viettäisi päivänsä peilikuvaansa ihaillen ja toinen toistaan muodikkaampia peruukkeja sovitellen. Majesteetin mahtaileva elämä saa kuitenkin täyskäännöksen, kun ennustajan (Onerva Leino) taikapeili langettaa kuninkaan, hoviväen ja linnan päälle kirouksen.

Toisaalla köyhän peruukintekijän tytär (Kaisla Silfver) suostuu perheensä pelastaakseen naimaan ilkeän Chiracin markiisin (Hanna Lindqvist), mutta karkaa kosijaltaan ja päätyy noiduttuun Versaillesin linnaan. Kaunotar ja hirviö kohtaavat, ja odottamaton ystävyys saa mahdollisuuden.

Ekaluokkalaisen teatterikävijän lempihahmo oli itseoikeutetusti Kaunotar, koska “se oli niin kiva ja hyvä laulamaan”. Kaisla Silfver nouseekin suuresta näyttelijäjoukosta esiin erinomaisella läsnäolollaan ja laulutaidollaan. Hirviökin (Jussi Virtanen) ansaitsee ehdottomasti kehunsa, mutta jätetään yksityiskohdat roolista tässä kohtaa paljastamatta.

Saavatko Kaunotar ja hirviö lopulta toisensa? Riittävätkö ennustajaeukon riimit loppuun saakka? Miten taittuu nuorilta teatterintekijöiltä ranskan kieli?

Mene ottamaan selvää! Esitystä suositellaan eskari-ikäisille ja sitä vanhemmille, ja näytöksiä on joulukuuhun saakka.

-Jenni

Artikkeli Eläköön sisäinen kauneus, eläköön rohkeus! julkaistiin ensimmäisen kerran .

Sinikka ja Tiina Nopolan jo 30 vuotta sitten luoma aikaansaapa sisaruspari Heinähattu ja Vilttitossu viettää keväänsä Turussa. Janne Jämsän ohjaama musiikkinäytelmä Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela-täti (käsikirjoitus Sinikka Nopola, Tiina Nopola ja Katja Krohn) sai viikonloppuna ensi-iltansa Turun Nuoressa Teatterissa. 

Kun Heinähatun (Lilli Laurikainen) ja Vilttitossun (Helmi Laurinen) äiti (Petra Myllyperkiö) saa hermoromahduksen ja lähtee perheen isän (Atte Lehto) kanssa lataamaan akkuja, saavat lapset muutaman asiaankuuluvan kommelluksen seurauksena Pamela-tädiksi naamioituneen vankikarkuri Sorkkarauta-Salosen (Oiva Heinonen) lapsenvahdikseen. Salosen rikostoveri Viila-Voutilainen (Onni Heinonen) yrittää pitää entisen sellikaverinsa rikoksen polulla, mutta Salosen todellinen luonto ja hyväsydämisyys vievät voiton.

Elmeri Karlsson ja Noora Grundström hauskuuttavat pikkukaupungin poliiseina, jotka yrittävät saada rosvoja kiinni minkä ruokatauoiltaan ehtivät. Tärkeään rooliin nousevat myös naapurin herttaiset ja (timanttisista) leipomuksistaan tunnetut Alibullenin neidit (Saana Saapunki ja Kaisa Karlström).

Musiikintäyteinen kaksituntinen pitää sisällään komeita joukkokohtauksia, joissa nuoret näyttelijät saavat taas näyttää mainioita laulu- ja tanssitaitojaan. Iiro Rantalan mukaansatempaava musiikki kuljettaa juonta jouhevasti eteenpäin, ja Jaana Jussilan suunnittelemassa värikkäässä lavastuksessa kaikki herkulliset yksityiskohdat on tarkkaan mietitty. 

Jo perinteeksi muodostuneeseen kaverikuvaan ei tälläkään kertaa valikoitunut pääosien esittäjät, vaan ihastuttava ballerina eli Alexandra Frey.

Teatterikärpäsen purema 6-vuotiaamme pohti esityksen jälkeen kuumeisesti, miten yhdistää kaikki urahaaveensa (hevosenhoitaja, ballerina ja laulaja), ja tulimme yhdessä siihen tulokseen, että teatterin lavalla tarvitaan kaikenlaisia taitoja. Syksyllä olisikin mahdollista ilmoittautua taiteen perusopetukseen, jonka ekaluokkalaisena voi aloittaa. Turun Nuoren Teatterin järjestämästä taiteen perusopetuksesta voi lukea lisää täältä.

-Jenni

Artikkeli Heinähattu ja Vilttitossu vauhdissa Turun Nuoressa Teatterissa julkaistiin ensimmäisen kerran .

Mustalaisleirissä asuva Esmeralda (Jasmin Mehtälä) elättää itsensä esiintymällä ja viihtyy omiensa joukossa, vaikka toivoo vielä joskus löytävänsä oikean äitinsä. Juureton ja yksinäinen on myös kaupungin kelloja Notre Damen tornissa soittava sympaattinen Quasimodo (Hanna Lindqvist), joka ulkonäkönsä vuoksi on lapsena jätetty kirkon portaille, ja on nyt ilkeän mestari Frollon (Camilla Korte) vallassa. Jännittäviä juonenkäänteitä täynnä olevaan tarinaan mahtuu niin synkkiä kuin humoristisiakin hetkiä. Juoni kulkee vauhdikkaasti suuren näyttelijäjoukon yhteistyöllä ja mukaansatempaavan musiikin säestyksellä.

Jasmin Mehtälä tekee vaikuttavan roolityön rohkeana ja hyväsydämisenä mustalaistyttönä, ja ihastuttaa myös akrobatia- ja laulutaidoillaan.

Koska on kyse lastennäytelmästä, oli meillä toki myös alan (lapsuus) asiantuntija mukana. 5-vuotias teatterijännittäjä takertui käsivarteeni vain muutamia kertoja salin ollessa pimeänä, mutta muutoin katselu sujui hyvin popcorn-purkin takaa.

Esityksen jälkeen koitti kuitenkin vielä uusi jännittävä hetki, kun oli aika ottaa kuva itse Esmeraldan kanssa. Vaikea oli taas kysyttäessä eritellä, mikä oli näytelmässä parasta, kun parasta oli kuulemma ihan kaikki.

Ja mikäs siinä. Lapsi oli tyytyväinen ja aikuisetkin varsin vaikuttuneita. Saimme jälleen ihmetellä, miten Turun Nuoren Teatterin lapset ja nuoret onnistuivat isossa ponnistuksessaan ja tekivät klassikkotarinalle kunniaa.

Artikkeli Notre Damen kellot soivat Nuoressa Teatterissa julkaistiin ensimmäisen kerran .