Kesäteatteriparodiaa maalaismaisemissa

Onnistuneen kesäteatterielämyksen aineksiin kuuluvat vehreä miljöö, hassunhauska hulluttelu, överit roolihahmot ja onnellinen loppu ripauksella romantiikkaa. Eilen kaikki mainitut palaset loksahtivat paikoilleen Liedossa, jossa Turun ylioppilasteatterin kesäilottelu Puskafarssi 2019 sai ensi-iltansa heinäkuisessa hellesäässä. 

NÄYTTELIJÄT_ROOSA_KOSKINEN.JANIKA_PELTOLA.OLGA_RANTALAIHO.IA_NISSINEN.SISU_JUHANOJA
Kuvat: Jussi Ronkainen/ Turun ylioppilasteatteri

Iina Löppösen ohjaama ja yhdessä työryhmän kanssa ideoima Liedon Vanhalinnan komeisiin puitteisiin rakentunut esitys tarjoaa katsojalle omintakeisen elämyksen. Kesäteatteriperinteitä parodioiva näytelmä ammentaa huumoria ajankohtaisista aiheista raikkaalla otteella välttäen yleensä puskissa nähtyjen farssien kiusallisen hassuttelun. Maalaismaisema kruunaa kauniissa kesäillassa nautitun esityksen, sillä mielenkiintoista (esi)historiaa uhkuva Vanhalinna on jo itsessään näkemisen arvoinen retkikohde. Esityksen aikana yleisöä kuljetetaan näyttelijöiden mukana alueella, mikä mahdollistaa vaihtuvat esityspaikat.

Kuuden näyttelijän (Heta Hakkarainen, Sisu Juhanoja, Roosa Koskinen, Ia Nissinen, Janika Peltola ja Olga Rantalaiho) ja kolmen muusikon voimin estradille tuodaan kirjava joukko ihmiskohtaloita, kun Liedon kylään saapuu onnellisuusfestareiden järjestäjiä suoraan Helsingin Kalliosta. Kulttuurien yhteentörmäykseltä ei voida välttyä, kun kaupunkilaisten ja lietolaisten näkemykset eivät kohtaa. Festarit saadaan kuitenkin järjestettyä roolihahmojen kokiessa samalla asiaankuuluvaa henkistä kasvua kaiken säätämisen keskellä.

NÄYTTELIJÄT_SISU_JUHANOJA.IA_NISSINEN.OLGA_RANTALAIHO

Onnellisuus puhuttaa läpi esityksen. Onko todellista onnea Suomen (miesten) jääkiekkojoukkueen MM-kultajuhla, jolloin yhtenä päivänä kaikki rakastavat Suomea, suomalaisuutta, jääkiekkoa, toisiaan, toreja ja suihkulähteitä? Vai onko onnea se, kun kesäillassa saunan jälkeen katselee järvenselkää rantalaiturilta? Jollekin oman taloyhtiön pihaan ilmestynyt muovinkeräysastia saattaa tuottaa suunnatonta onnen tunnetta. 

Näytelmässä palstatilaa saavat monet ajankohtaiset ja mieliä kuohuttavat kysymykset, kuten ankeaksi kuopaksi muuttunut Turun kauppatori, milleniaalien ahdinko ja ilmastonmuutos.

MUUSIKOT_ALINA_KILPINEN.TOPIAS_KAVASTO.ANTTI_AINOLA

Erityiskiitoksen ansaitsee loistava bändi (Alina Kilpinen, Antti Ainola ja Topias Kavasto), joka rytmittää esitystä. Näytelmään varta vasten tehdyt kappaleet hauskuuttavat ja herkistävät vuorotellen.

Turun ylioppilasteatterin tyypit ovat taitavia, Suomen kesä kaunis, seura hyvää ja laskevan auringon värittämä joenuoma aika onnellinen paikka. 

 

-Jenni

Tasa-arvoa odottaessa

odota3
Kuvat: Jouni Kuru/ Turun ylioppilasteatteri

Turun ylioppilasteatteri on kuluvan kuukauden aikana ollut varsin erikoisen kohun keskiössä. Jopa valtakunnallisen mediankin noteeraama soppa syntyi, kun TYT:n ensi-illan kynnykselle saakka valmistelema Samuel Beckettin (1906-1989) klassikkonäytelmä Godota odottaessa jouduttiin kirjailijan perikunnan ja teoksen tekijänoikeuksia valvovan Näytelmäkulma – Nordic Drama Cornerin vaatimuksesta perumaan.

Syynä erimielisyyteen oli roolitettujen näyttelijöiden sukupuoli, sillä Beckettin perikunta pitää tiukasti kiinni ajatuksesta, että teoksen rooleja saavat tulkita vain miehet. Teatterille annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko näyttelijät vaihdetaan miehiin tai esitys perutaan. Teatterin ulkopuolella otettiin popparit esiin.

Vaatimus tuli ohjaaja Janne Pikan luotsaamalle työryhmälle yllätyksenä, mutta alkuhämmennyksen jälkeen Turun ylioppilasteatterilla ei jääty voivottelemaan, vaan käärittiin hihat ja ryhdyttiin hommiin. Peruuntuneen näytelmän tilalle valmisteltiin korvaava esitys.

odota2

Eilen ensi-iltansa saikin parissa viikossa synnytetty työryhmälähtöinen näytelmä Odottaessa, joka antaa makupaloja siitä teoksesta, jota emme ikinä päässeet näkemään. Lavasteet, puvut ja pitkät pätkät dialogia olisi totisesti ollut sääli heittää kokonaan hukkaan. Odottaessa-näytelmä kommentoi alkuperäisen esityksen peruuntumista ja peräänkuuluttaa tasa-arvoa. Nuppu Ervasti ja Elisa Kinnunen muodostavat mehevän parivaljakon Voittona ja Taistona, jotka hatuttomina eivät saa lupaa esiintyä. Mutta tuoko hattu lisäarvoa esiintyjälle? Voiko hatutta toimia tunteiden tulkkina?

Tämän taiston voittaa Turun ylioppilasteatteri, joka päätti vastata epätasa-arvoiseen kohteluun rakentavasti. Näytelmäkulman käsityksen mukaan koko asiassa ei ole kyse tasa-arvosta vaan taiteilijan luovan työn suojasta. Maailma kuitenkin muuttuu, ja pölyttyneitä käsityksiä on tarpeellista tuulettaa, sillä tasa-arvo ei vuonna 2018 ole valmis. Keskustelu on nyt käynnissä monilla eri foorumeilla, ja siihen voi osallistua mm. Odottaessa-esitysten yhteydessä järjestettävissä keskustelutilaisuuksissa.

Your loneliness is killing you

Täydellinen_päivä-09
Kuvat: Kalle Karlsson

Toisen ihmisen kohtaaminen voi olla usein hyvin vaikeaa, ja vastaantulijan ohittaminen helppoudessaan paljon houkuttavampaa. Yksinäisyys on individualistisen aikamme vitsaus, pärjäämisen ihannoinnin nolo sivutuote, josta on yleensä kiusallista puhua. On yksinäisiä vanhuksia, syrjäytyneitä nuoria, neljän seinän sisälle jääneitä pienten lasten äitejä sekä työttömyyden ja näköalattomuuden eristämiä ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat jossain vaiheessa hiljalleen lopettaneet kanssakäymisen muiden ihmisten kanssa.

Turun ylioppilasteatterin syksyn musiikkinäytelmä Täydellinen päivä ottaa kantaa ajankohtaiseen aiheeseen. Tunneskaala on laaja, kun toisilleen tuntemattomat yksinäiset sielut tapaavat kerrostalon rappukäytävässä. Alunperin Q-Teatterille kirjoitettu teksti (Elena Leeve, Jussi Nikkilä, Pihla Penttinen) taipuu ohjaaja Alina Kilpisen johdolla ja TYT:n työryhmän varmalla otteella tarkkanäköiseksi tutkielmaksi ihmisyydestä ja toisen ihmisen kohtaamisen merkityksellisyydestä.

Näytelmässä pelimaailmaan uppoutuva Immu (Akseli Sveholm), leskirouva Siiri (Laura Happonen) ja gradukammiossaan pakertava Teddy (Nuppu Ervasti) ovat menettäneet aidon kontaktin ympäröivään maailmaan, josta on tullut yhä vieraampi, pelottavampi ja saavuttamattomampi. ”Miksi minä olisin, kun en kenellekään ole?” kysytään toivottomasti.

Lavalla ilahduttaa Vaeltavat yöperhoset -yhtyeen (Antti Ainola, Olavi Ermala, Laini Pulkkinen) tarinaa sujuvasti eteenpäin kuljettava musiikki. Näytelmään kirjoitetut kappaleet tuovat kokonaisuuteen tuhdisti lisäväriä ja -tunnetta.

Täydellinen_päivä-01

Your loneliness is killing you, yksinäisyytesi tappaa sinut. Yksinäisyys tutkitusti lyhentää elämää, altistaa sairauksille ja vähentää onnellisuutta. Ongelmien vyyhdit ovat usein niin solmuiset, ettei auttaminen tunnu edes mahdolliselta. Näytelmässäkin Immun isä (Marko Rumbin) tuntee keinottomuutta auttaa lastaan, vaikka vastaukset lopulta löytyvätkin lähempää kuin olisi arvannut.

Mahdottomasta kuoriutuukin ärsyttävän helppo juttu: mitäpä jos vaihtaisin huomenna pari sanaa naapurini kanssa?

-Jenni