Koko vuosi on kuin laulupiiri

48374757_523447031502591_6751204228670160896_n

Vuosi lähenee jo loppuaan, ja synkästä säästä huolimatta joulujuhlavalmistelut ovat käynnissä meidänkin perhepäivähoidossamme. Joululaulukirjat kaivoimme heti kuun vaihteessa esiin, ja sekä vanhat että uudemmatkin joulurallit ovat tahdittaneet ja ilostuttaneet joulukuista arkeamme. Teemalauluja on ennen joululaulukauttakin lauleltu tänä vuonna erityisen paljon, koska apunamme on ollut näppärä Lasten oma lauluvuosi -laulukirja (Lasten keskus 2016). Kirjan on toimittanut Hannele Soljander-Halme, jonka käsialaa ovat myös monet kirjan uusista lauluista.

Lasten oma lauluvuosi -kirja liittyy meillä jo aiemmin hyväksi todettuun ja ahkerassa käytössä olleeseen Tuula Korolaisen ja Riitta Tuluston palkittuun Lasten oma vuosikirja -teokseen. (Lue juttua vuosikirjasta täältä!) Laulukirjassa on vuosikirjan tapaan käyty vuoden varrella olevat teema-, juhla- ja liputuspäivät läpi ja ehdotettu niihin liittyviä lauluja.

48368637_2191783161077693_5005624013704134656_n

Esimerkiksi Runebergin päivänä helmikuussa laulellaan lapsia kovasti huvittavaa Markus Lampelan kappaletta, joka menee näin: “Ruuneperi, peri, peri, runoja keri keri keri, suuresta runolankarullasta, Suomen maasta ja mullasta”  ja maaliskuussa Minna Canthin päivänä Hannele Soljander-Halmeen hauskoja riimejä: “Minna Kantti, mahtitantti, kädessä pysyi kynä ja lantti”. Kirjan ja ruusun päivänä huhtikuussa taasen iloitaan kirjallisuudesta Tuula Korolaisen sanoin: “Nyt on kirjoja paljon tarjolla, jokaiselle riittää niistä iloa.”

Puolustusvoimain lippujuhlan voi helposti ottaa esille lastenkin kanssa, koska tarjolla on Hurja poika Mannerheim -kappale ja Yrittäjän päivänä syyskuussa oma lempparini Äitini on yrittäjä (molempien laulujen tekijä Kaisa Nuolioja). Myös eri kulttuurien ja uskontojen juhlapäivät ovat kirjassa kattavasti edustettuina.

47686074_203905823847687_401968836795957248_n

Kirjassa on yhteensä 94 laulua. Koska osa lauluista on ennen julkaisemattomia, on kätevää, että kirjan mukana tulee myös cd-levy, jossa on esitetty osa kappaleista. Jokaiseen lauluun on tarjolla nuotit sointumerkein. Sekä Lasten oman vuosikirjan että Lasten oman lauluvuoden on kauniisti kuvittanut Maija Hurme

Suosittelen kirjaa niin varhaiskasvatuksen henkilökunnalle kuin muillekin lasten kanssa laulaville. Ja joulu kun jo on melkein ovella, niin toimikoon tämä myös lahjavinkkinä!

 

-Jenni

Kurkistus keppareiden maailmaan

46492378_741139616264169_2011405864153382912_n

Keppihevoset eli kepparit trendaavat nyt niin maanlaajuisesti harrastajien keskuudessa kuin eräässä aikaansa tiiviisti seuraavassa turkulaiskodissakin.

Kuluneella viikolla vietettyjen lapsemme 6-vuotissynttäreiden teemana olivat nimittäin kepparit, ja heppakuoseja ja kepparikamaa kertyy pikkuhiljaa lapsen huoneeseen. Ihan oikeatkin ponit olisivat toki kivoja (esimerkiksi yllä olevassa kuvassa esiintyvä kepitön Papu) ja yhtäläisesti toivelistan kärjessä, mutta kaupunkiympäristössä helppohoitoisempia ja vähemmän tilaa vieviä ovat kuitenkin kepilliset ratsut, joten alkakoon heppaharrastus nyt niistä.

46485407_611162135953305_4747483151931015168_n

Löysimme ihan mahtavan käsikirjan uuden villityksen tueksi. Keppareiden kyydissä – Keppihevosharrastuksen ABC (Aula & Co 2018, 2. uudistettu ja laajennettu painos), on helppolukuinen tietokirja, jossa runsaan ja laadukkaan havainnekuvaston kera on seikkaperäisesti esitelty koko keppihevosten ihmeellinen maailma. Sinimaaria Kangas on yhdessä tyttärensä Lucia Stengerin kanssa koonnut selkeän oppaan, josta on apua niin aloittelijalle kuin pidempäänkin keppareiden parissa touhunneelle harrastajalle.

46477017_1342934195843489_2613669942452551680_n

Teoksessa käydään läpi keppareiden historiaa, käsityöohjeita ja monipuolisia harrastusmahdollisuuksia keppihevosten parissa. Käsityöihmisenä (hah!) piti toki hevospään ompeluohjetta kokeilla heti käytännössä. En päässyt ihan helpolla, koska villasukkaversio ei pienelle alan asiantuntijalle enää kelvannut, vaan testaaminen piti ehdottomasti aloittaa ns. kolmipalaisesta kepparista, jolla on avonainen suu kuolaimia varten.

Hyvää lähdettiin innolla tekemään, mutta voittajamatskua lopulta valmistui: sateenkaariharjaisella Liisalla on jo voitettu yksi keppariestekilpailu. Kirjasta löytyy ohjeita myös varusteiden tekoon kuolaimista ja remmeistä lähtien.

46513605_705081596538207_8937180318469718016_n
Viherlaukan Liisa, s.2018. Sukunsa kantaäiti.

Keppariaapista lukemalla aukeaa asiaan perehtymättömälle lukijalle yllättävän moninainen maailma. Keppareilla voi näemmä harrastaa mm. esteitä, laukkakilpailuja, näyttelyitä, lännenratsastusta ja keskiaikaista ratsastusta. Harrastajien kesken vallitsee hyvä yhteishenki, ja kantavana ajatuksena on se, että jokaisella on lupa tehdä juuri sitä, mistä tykkää.

Ajatus vahvoista ja omaa tietään kulkevista keppariharrastajista on nähtävillä myös viime vuonna ensi-iltansa saanessa Selma Vilhusen palkitussa dokumenttielokuvassa Hobbyhorse Revolution. Vilhusen mietteitä keppariharrastuksen poikkeuksellisuudesta löytyy myös Keppareiden kyydissä -kirjan alkulehdiltä: ”Mielestäni meillä kaikilla olisi opittavaa siitä, miten keppariyhteisö valii jäsentensä luovuutta ja kannustaa heitä hyväksyvään ja kunnioittavaan asenteeseen itseä ja toisia kohtaan.”