Lastenrunoutta pukinkonttiin

Yhteistyö/ kirjat saatu arvostelukappaleina Lasten Keskukselta ja WSOY:ltä

Ykköne (WSOY 2018) ja Höyhentakkisakki (Lasten Keskus 2020) matkalla joulupakettiin.

Poikkeuksellinen vuosi 2020 alkaa olla lopuillaan, ja on aika antaa tämän vuoden viimeiset lastenkirjavinkit. Julkaisu toimikoon samalla myös joululahjavinkkinä niille, jotka vielä tuskailevat lahjojen hankkimisen kanssa. Miltä siis kuulostaisi, jos kuusen alta löytyisikin aattoiltana runoja?

Leena Ravantin uutuusrunoteos Höyhentakkisakki (Lasten Keskus 2020) on ollut aivan ehdoton hitti meidän Turunlahden perhepäivähoidon 2-4-vuotiaiden testiryhmäläistemme keskuudessa. Lintuaiheiset runot ovat viihdyttäneet ja naurattaneet lapsia, ja toisaalta niiden avulla on myös rauhoituttu ja hiljennytty päivälevolle. Monipuolisesta kokoelmasta on löytynyt osuvia runoja eri tilanteisiin ja tunnetiloihin. Ryhmän suosikkiruno on Mollista duuriin -runo, jossa seikkailee poikasensa hukkaava fasaani-Martta. Höyhentakkisakin runoista löytyy riimejä, mikä erityisesti iskee juuri pieniin lapsiin, jotka vasta opettelevat kielellä leikittelyä. Vaikkei kaikkia sanoja ja niiden merkityksiä tuntisikaan, voi loppusoinnusta ja sanojen rytmistä saada paljonkin oivaltamisen iloa.

Aapo Ravantin kuvitusta Höyhentakkisakki-kirjasta.

Höyhentakkisakin runot sijoittuvat kuvitteelliseen lintumaailmaan, ja niissä seikkailee suomalaisesta luonnosta tuttuja naakkoja, variksia, harakoita ja monia muita lintulajeja. Touhuissaan runojen linnut eivät aina ole ihan lajityypillisiä, sillä niillä on muun muassa suhdeongelmia, ilmastoahdistusta, pyöräilyharrastuksia ja koulun aloitukseen liittyvää jännitystä. Aika samaistuttavia otuksia siis kaikin puolin! Kirjan hienot lintupiirrokset on tehnyt kuvittaja Aapo Ravantti.

Toinen lasten tämänhetkisistä suosikkirunokirjoista on Heli Laaksosen Ykköne (WSOY 2018), josta on ollut kuluneella syyskaudella perhepäivähoitoryhmässä paljon iloa ja hyötyä lasten tutustuessa numeroihin. Ykköne-runokirjasta olemme oppineet, että numero kaksi on ankan muotoinen sekä sen, että jos ykkösellä on patonki kainalossa, se muistuttaa seiskaa. Kirjan on värikkäästi ja elävästi kuvittanut Anne Vasko.

Anne Vaskon kuvitusta Ykköne-kirjasta.

Tästä kirjasta lasten lemppariruno on Kakstoist eli se, jossa sataa kissoja ja koiria. Oma ehdoton lempirunoni Heli Laaksosen teoksesta on kuitenkin Seittemä, jossa kerrotaan kääpiöstä ja seitsemästä Lumikista. Ei siinä vielä mitään, että kääpiöllä on vaivoinaan seitsemän Lumikkia, mutta kun niiden mukana tulee seitsemän anoppia, jotka ovat kaikki yhtä kovia neuvomaan! Heli Laaksosen runot on kirjoitettu lounaismurteella, mutta niiden huumori avautuu varmasti niillekin, joille murre ei ole niin tuttu. Tiukan paikan tullen voi turvautua kirjan takaosasta löytyvään sanastoon. Niin ja löytyyhän Ykköne myös äänikirjana, jossa runojen kielestä pääsee nauttimaan erityisen mukavalla tavalla.

Nyt on aika kääriä kirjat pakettiin ja toivottaa Turunlahden sanataideblogin puolesta kaikille lukijoille oikein rentouttavaa ja rauhallista joulun aikaa. Sanataiteillaan taas vuonna 2021!

-Jenni

Elämisen taito ja muita lounaissuomalaisia hullutuksia

Tuntuuko joskus siltä, että nykyelämä on liian monimutkaista? Jatkuva kiire, ympäristön ristiriitaiset odotukset ja tehokkuuden vaatimukset pitävät pientä ihmistä otteessaan. Ehdotankin jokaiselle kiireiselle ja stressaantuneelle city-kanille pientä hengähdystaukoa runouden parissa. 

83017146_828482607589235_1626718373733728256_n

Runoilija Heli Laaksosen maailmassa mennään potkukelkalla karkuun kasvukeskuksia ja sinisiä näyttöjä ja haetaan karkumatkalle evääksi hapanta leipää kauppa-autosta. Jos Laaksosen runoja on uskominen, kaupunkilaisserkkujen parjaamista maakunnista löytyy vanhaa elämänviisautta ja väriloistossa kukoistavaa elävää kulttuuria.

Lounaismurteella kirjoittavan Heli Laaksosen uusin runokokoelma Aurinko. Porkkana. Vesi. (WSOY 2019) on sävyltään melankolinen, mutta kirjailijan aiemman tuotannon tapaan lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä. Runoissa nostetaan esiin monia huolestuttavia nykymaailman ilmiöitä, kuten esimerkiksi lasten ja nuorten lukutaidon heikkeneminen. Tarkastelussa on myös suomen kieli itsessään ja sen säilyminen kansainvälistyvässä ympäristössä. Laaksonen tekee omalta osaltaan tärkeää työtä suomen kielen murteiden, vivahteiden ja ilmaisuvoiman säilymisessä.

83400861_2528626117457930_1848159079264944128_n

Laaksosen uusimman kirjan runoissa on vahvasti läsnä myös kuolema ja vanheneminen. Se harmittava tosiasia, että loppujen lopuksi kaikki jää aina kesken. Suru ja ilo kulkevat kuitenkin käsi kädessä, ja lopullisuuden tajuaminen innostaa elämästä nauttimiseen ja pienimpien ilmiöiden havaitsemiseen. Lukijalle jää toiveikas olo: ehkä peli ei olekaan vielä menetetty, ehkä tänään on vielä aikaa istuttaa pussin pohjalle jääneet siemenet ja mennä mukaan pihatalkoisiin.

Heli Laaksosen ensimmäinen runoteos Pulu uis (Sammakko 2000) oli aikanaan jättimenestys. Aika on nyt tasan kahdenkymmenen vuoden jälkeen toinen, ja kirja-ala hakee paikkaansa muuttuvassa digimaailmassa. Myös Aurinko. Porkkana. Vesi. -teos on julkaistu sekä ääni- että e-kirjana. On erinomaista, että kotimaista kaunokirjallisuutta voi nauttia monessa muodossa, ja että se on mahdollisimman monelle saavutettavaa.

Eli: lue tai kuuntele, ihan miten vain, mutta tee se! Lisätietoa kirjailijasta ja Sanatoimisto Hulimaasta löytyy täältä.

-Jenni

Ps. Jos olet nykyajan suorittajahenkilö ja täytät Helmet-lukuhaastetta, tämä runokirja sopii esimerkiksi kohtiin 31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla, 42. Kirjassa on isovanhempia tai 46. Kirjassa on sauna.