Typyn seikkailut saavat jatkoa

Meillä luetaan paljon kirjoja, mutta yksi ehdoton suosikki uutuuskirjasarjojen joukossa on Sanna Iston ja Eppu Nuotion kirjoittama ja Sari Airolan tyylikkäästi kuvittama Typy-sarja, josta on tähän mennessä ilmestynyt neljä osaa.

Sarjassa seikkailevalla Typyllä on vilkas mielikuvitus, mikä johtaa mielenkiintoisiin kohtaamisiin ja tapahtumasarjoihin toinen toistaan kummallisempien otusten kanssa. Ensimmäisessä osassa seikkailee tonttu (Typy ja topakka tonttu, Bazar Kustannus 2015) ja toisessa mörkö (Typy ja muriseva mörkö, Bazar 2016).

44752989_1551409414960100_7702598042318274560_n

Sarjan kolmannessa osassa, Typy ja kelju keiju (Bazar 2017), valmistaudutaan juhliin. Suunnitelmat ja juhlavalmistelut uhkaa kuitenkin sotkea pieni mutta aikaansaava keiju, joka saa tuttuun tapaan paikat sekaisin, vaikka Typy kuinka haluaisi pitää uuden ystävänsä aisoissa. Ei sille vain voi mitään, että keiju kaataa kahvikuppeja, availee vieraiden kengännauhoja ja sotkee lastenhuoneen. Onneksi Typyn perheen aikuisilta löytyy pitkämielisyyttä ja ymmärrystä, ja juhlat onnistuvat lopulta ihan hyvin.

44825742_554658674971441_1841704636772253696_n

Kirjasarjan uusimmassa tarinassa, Typy ja paukutteleva peikko (Bazar 2018), Typy toivoo vanhemmiltaan lemmikkiä, ja saakin luvan hankkia peikon. Onneksi sieniretkellä tarkoitukseen sopiva peikko löytyy lehtikasasta. Kotona se (tontun, mörön ja keijun tapaan) saa aikaiseksi monenlaista sekamelskaa ja hämmennystä. Typy on taas helisemässä, kun peikko tyhjentää jääkaapin ja rakentaa olohuoneeseen majan, johon tarvitaan tietysti myös vitriinin parhaat kristallilasitkin.

44746030_177544696502615_9094681403483750400_n

Joskus tuntuu, että meilläkin asuu jos jonkinnäköistä sotkua aiheuttavaa ja tavaroita jemmaavaa pikkuväkeä. Typy-kirjoja lukiessa palaset loksahtelevat kuin itsestään paikoilleen. Nurkissamme lymyää ainakin meluava menninkäinen, hassutteleva hammaspeikko, kujeileva kummitus ja nuriseva nukkumatti. Mieluummin toki ottaisin kämppäkaveriksi jonkun siivoamisesta, järjestyksestä ja hiljaisuudesta nauttivan kotiotuksen, mutta näillä nyt mennään.

Nähtäväksi jää, minkälaisen kaverin Typy kohtaa seuraavaksi.

 

-Jenni

Tarinoita (sankareista) tuleville sankareille

43051449_309874816476799_7571242716747530240_n

Maailmalla mainetta niittänyt Iltasatuja kapinallisille tytöille – 100 tarinaa ihmeellisistä naisista (S&S 2017) on innoittanut myös kotimaassa kokoamaan yhteen kertomuksia sankarillisista suomalaisista naisista. Taru Anttosen ja Milla Karppisen toimittama kokoelma Sankaritarinoita tytöille ja kaikille muille (Into Kustannus 2018) sopii luettavaksi lapsille sukupuoleen katsomatta. 24 kirjoittajaa ja 41 kuvittajaa ovat luoneet yhdessä mukaansatempaavan kokonaisuuden, jonka inspiroivat satumuotoon kirjoitetut tarinat tosielämän supersankareista jaksavat kiinnostaa meidänkin eskari-ikäistä lukijaamme illasta toiseen.

43045086_2057319387913317_3332946285857603584_n.jpg

Suomalaisten naisten tarinoita on valikoitunut kirjaan eri vuosisadoilta ja -kymmeniltä. Listalta löytyy poliitikkoja ja muita kansalaisvaikuttajia, eri alojen taiteilijoita, urheilijoita, tieteilijöitä, yrittäjiä ja muita rohkeita uranuurtajia. Historiassa mennään kuningatar Kaarina Maununtyttäreen saakka, mutta iso osa merkkihenkilöistä on ihan meidän ajaltamme, kuten esimerkiksi laulaja Alma ja Koko Hubara, joka on perustanut Ruskeat tytöt -median.

Meidän iltasatuilijamme listasi kuuden kärkensä. Mieleen olivat painuneet päätoimittaja Koko Hubaran lisäksi tubettaja Mansikka eli Maiju Voutilainen, valokuvaaja Meeri Koutaniemi, eläinlääkäri Agnes Sjöberg, malli Maija Mattila ja lentokapteeni Orvokki Kuortti. Luulenpa, että tällä listalla voi olla jotain tekemistä unelma-ammattien ja lapsen omien kiinnostuksen kohteiden kanssa. Kirjasta löytyy siis jokaiselle jotakin!

43045351_174456796774004_2503486572268093440_n

Meidän perheemme aikuisten ehdoton suosikki on tietenkin Tove Jansson (1914-2001). Olemme kuorruttaneet kotimme muumikuosein, ja mietelauseet Janssonin tuotannosta ovat aina yhtä ajankohtaisia. “Ei ole mikään konsti olla rohkea, jos ei pelkää”, lukee Toven tarinan päätteeksi. 

Kirja toimii näppäränä tietopakettina myös työssämme varhaiskasvatuksessa. Kun aiemmin tällä viikolla liputettiin Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivän kunniaksi, oli helppo avata sankarikirja oikealta sivulta ja lukea teksti lapsille päiväunisaduksi.

Sillanpään ajatus auttoi taannoin myös eskarilaista pyöräilyn opettelussa: “Ei koskaan saa sanoa, minä en osaa, vaan vaikeimmissakin tilanteissa pitää sanoa minä yritän.” Tätä kerrattiin ja kaaduttiin. Ja taas noustiin ja kaaduttiin, kunnes jossain vaiheessa pysyttiin pystyssä. 

Kuka tahansa, joka uskoo itseensä ja asiaansa, voi olla sankari.

 

-Jenni

 

Vauhdikas lastenkirja ilman turhia ennakkokäsityksiä

33475183_10156445090447962_9042360116178845696_n-e1527326205105.jpg

Ruttu ja Superi (Mini Kustannus 2017) on virkistävä poikkeus uusien lastenkirjojen joukossa. Annamarika Tammisen kirjoittamassa tarinassa kaverukset Ruttu ja Superi ystävystyvät, hassuttelevat ja kokevat maailmaa leikin kautta. Välillä istutaan kampaajan tuoliin tai puetaan kauneimmat mekot päälle ja välillä takaperinsyöksytään vaaroja uhmaten. Tehdään juttuja, joita lapset tekevät.

Niin, lapset. Missään vaiheessa kirjaa päähenkilöitä ei sukupuoliteta. Julia Jusslinin kuvituskin kunnioittaa sukupuolisensitiivistä linjaa. Ehkä lapset ovat muunsukupuolisia, ehkä jotain muuta. Se ei lasten maailmassa ole tärkeintä juuri silloin, kun agendalla on jotain merkityksellisempää, kuten esimerkiksi hinkuyskän, vinkuyskän tai yskien yskän diagnosointi.

33500801_10156445089797962_7938792329878437888_n

Jotkut lapset saattavat tarinaa kuunnellessaan lukijalta kysyä, ovatko Ruttu ja Superi tyttöjä vai poikia. Jos vastaus pohdituttaa, kannattaa se miettiä vaikka etukäteen valmiiksi. Meillä ei 5-vuotiaan kuuntelijan kanssa ole tähän mennessä (ensimmäinen lukukerta perheen parissa iltasatuna, toinen varhaiskasvatusryhmän päiväunitarinana) kysymystä esitetty, sillä Ruttu ja Superi tarjoilee sen verran makoisia juonenkäänteitä ja hauskoja yksityiskohtia, että koko sukupuolikysymys jää taka-alalle.

Allekirjoittaneen mielestä kirjassa on parasta sukupuolisensitiivisyys, mutta nuoremman kirjallisuuskriitikon mielestä ehdottomasti se, miten uudella skeittilaudalla saa entistä paremmat vauhdit takaperinsyöksyyn ja miten hurja lasku päättyy komeaan ja naurettavan hauskaan kaatumiseen.

33572888_10156445089362962_4227285002326376448_n (1)

”Milloin luetaan seuraava osa?” kysyy lapsi, kun suljemme takakannen. Tähän jäämme odottamaan kustantajan vastausta, sillä luemme mielellämme jatkossakin kirjoja, joissa lapset saavat olla lapsia ilman turhia oletuksia ja sukupuolistereotypioita.

 

-Jenni