Avainsana: lastenkirja

Kirjoitettu in Kirja-arvostelut, sanataide

Leikitään lukemista! Vauva nauttii kirjallisuudesta koko kehollaan

Yhteistyössä: Paiku Design. Kirja saatu arvostelukappaleena.

Hyvää valtakunnallista Lukuviikkoa! Tällä viikolla vietetään Lukukeskuksen järjestämää lukemisen superviikkoa, jonka teemana on tänä vuonna Lukemalla parempi maailma. Lukuviikon tarkoituksena on nostaa esille lukemisen merkitystä ja ympäri Suomea tehtävää tärkeää lukutaitotyötä. Muuttuvassa maailmassa kriisien keskellä lukutaidon merkitys kansalais- ja myös selviytymistaitona kasvaa jatkuvasti.

Sanataidekasvatus ja lukutaitotyö kulkevat käsi kädessä, toinen toistaan tukien. Suomessa on suuri joukko sanataidekasvatuksen ammattilaisia, joiden osaamista tulisi vielä nykyistä enemmän hyödyntää kansalaisten lukutaidon kehittämisessä. Sanataidekasvatus on kirjallisuuden yleisötyötä, jonka tavoitteena on innostaa lapsia ja nuoria kirjallisuuden pariin, kannustaa kaiken ikäisiä ihmisiä luomaan omia satumaisemia ja uppoutumaan kaikin astein kaikissa muodoissa olevien tarinoiden ja tekstien mielikuvitusmaailmoihin. 

Milloin olisi sitten hyvä aika aloittaa lapsen lukuharrastus? Sanataideohjaajana sanoisin, että vaikkapa synnärillä! Tai no miksei itse asiassa jo aiemminkin, sillä vatsassa kasvava vauvakin voi tuntea runojen ja lorujen rytmikkyyden. Meidän perheessämme vauvojen omat kirjat eli ensikirjat ovat viime aikoina olleet ajankohtaisia, sillä uusin perheenjäsenemme on tällä hetkellä seitsemän kuukauden ikäinen. Innostus kirjallisuutta kohtaan näkyy jo selvästi: vauvan ehdoton lempikirja on lintukirja, josta voi nappia painamalla kuunnella oikeaa linnunlaulua, mutta ihan tavallisetkin kirjat kiinnostavat koko ajan enemmän. Erityisesti värikkäät ja selkeät kuvat kiinnittävät kirjoihin tutustuvan vauvan huomion. Tässä iässä kirjoilla leikkiminen on hyvin fyysistä puuhaa ja vauva nauttii kirjallisuudesta koko kehollaan ja kaikin aistein, erityisesti kirjan kansia ja sivuja maistelemalla. Kirjojen kestävyys onkin yksi keskeisimmistä laatukriteereistä sisällön ohella.

Lukuviikon kunniaksi meillä tartuttiin kiinnostavaan lastenkirjauutuuteen. Christina Laxin kirjoittama ja kauniisti kuvittama kaksikielinen ensikirja Pidä meistä huolta – Ta hand om oss (2021) on sympaattinen pieni kirja, jossa maapallon uhanalaiset eläimet kertovat itse itsestään ja elinoloistaan. Ilahduin erityisesti kirjassa kuvatuista kotimaisista eläimistä, jotka eivät kovin usein pääse esille lastenkirjojen sivuille, kuten esimerkiksi saimaannorppa, liito-orava ja ahma. Kokeilimme vauvan kanssa myös liito-oravana oloa ihan käytännössä, katso yllä oleva hurja kuva! Vauvojen kanssa lukemiseen kannattaakin lisätä leikillisiä elementtejä, sillä pienet lapset nauttivat kirjallisuudesta mieluiten koko kehollaan. Lukuhetkeä voi rikastaa pohtimalla, miten pyöriäinen tai sarvikuono liikkuu tai miten voisikaan leikkiä vikkelästi kiipeävää ahmaa tai bambua syövää pandaa.

Pidä meistä huolta -kirjassa on sijoiteltu yksi eläin yhdelle sivulle, joten kirja on selkeä ja helppokäyttöinen ihan pienimmillekin lukutoukille. Koska kirjan teksti on sekä ruotsiksi että suomeksi, voi teosta käyttää myös toisen kotimaisen kielen opettelun tukena. Tärkeä ja ajankohtainen aihe, maapallomme eläinten uhanalaisuus, jättää aikuisellekin ajattelemisen aihetta ja muistuttaa, mistä kaikesta meidän onkaan pidettävä huolta.

Mitä teillä luetaan tällä viikolla?

-Jenni

Kirjoitettu in Kirja-arvostelut

Kesälukemisena Taikamökin puput

Yhteistyössä: Kirjan talo – Bokens Hus ry. Kirja saatu arvostelukappaleena.

Kesälomassa on parasta se, että on aikaa lukea. Klassikoita, uutuuksia, sarjakuvia, sisustuslehtiä, lastenkirjoja, sähköisenä tai paperilla – kaikki käy! Vielä kun heinäkuinen aamu valkenee helteisen sijaan pilvisenä ja sateisena (jes!), voi ajan viettää hyvällä omallatunnolla kirjallisuuden parissa. Tosin voi olla, että meillä joskus paetaan hellettäkin sisätiloihin ja kirjojen maailmaan. Ja hyvä niin.

Joskus kirjojen lukeminen on ansaittua omaa aikaa, jolloin jokainen käpertyy oman kirjansa kanssa lempinurkkaansa. Toisinaan kirjoja on mukava lukea myös ääneen ja jakaa lukukokemus muiden kanssa. Näin oli eilenkin, kun tutustuimme oman perheen kesken aiemmin tänä vuonna ilmestyneeseen Taikamökin puput -kuvakirjaan, jonka tarinan on luonut Sabe Munishi ja jonka värikkäästä kuvituksesta vastaa taiteilija Sibel Kantola. Kirjassa seurataan viiden pupuystävyksen edesottamuksia, kun salama iskee heidän kotiinsa Mökki Galleriaan, ja taianomainen seikkailu alkaa. 

Kirjan parasta antia on ehdottomasti hieno kuvitus. Sibel Kantolan runsas värinkäyttö ja lempeänoloiset hahmot miellyttivät sekä aikuisten että 8-vuotiaan lapsen silmää. Etenkin Sateenkaarimaan herkullinen väriloisto jäi lukijan ja kuulijoiden mieleen. Koululaisen makuun olivat Taikamökin pupujen seikkailullisuus, kimallus ja ystävyyden teema.

Luin kirjaa myös ennen kesälomia perhepäivähoidon 2- ja 4-vuotiaille lapsille. Alle kouluikäisten kuulijoiden mieleen jäivät hieman eri yksityiskohdat, kuten esimerkiksi hauska haisunäätä ja hienot kukat. Kuvituksessa onkin paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, joten tutkittavaa ja löydettävää riittää myös pienemmällekin lapselle. Itse arvostin tunteiden sanoittamista ja mahtavia sateenkaaria.

Taikamökin pupujen tarinan takana on kosovolaistaustainen Sabe Munishi, joka on kertonut kirjojen pupuhahmojen esikuvina olleen hänen omat lapsensa. Myös kirjan tapahtumapaikka, Mökki Galleria, on oikeasti olemassa, ja se sijaitsee Turun lähellä Kaarinassa. Kirjan kannen on suunnitellut Paul Krispijn ja tekstin on editoinut Veera Vähämaa. Kirja on toteutettu yhteistyössä turkulaisen Kirjan Talo – Bokens Hus ry:n kanssa.

Voin suositella kaunista kuvakirjaa kaikille värien ja mielikuvitusseikkailujen ystäville, iästä riippumatta.

Mitä Sinun kesälukemistoosi kuuluu?

-Jenni

Kirjoitettu in Kirja-arvostelut, sanataide, varhaiskasvatus

Ämminkäisistä inspiraatiota oman henkilöhahmon luomiseen

Yhteistyössä: Kustantamo Schildts & Söderströms. Kirja saatu arvostelukappaleena.

Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Kaupunkeja koristavat graffitit, ilmastointikanavien rikkoutuneet ritilät, patsaiden päällä istuvat pulut tai lastenkirjatkaan eivät aina ole välttämättä ihan sitä, mitä ensivilkaisulta voisi kuvitella. Kirjailija ja kuvittaja Tuomas Kärkkäinen on esimerkiksi onnistunut luomaan erittäin toimivan sanataidetyökirjan, vaikka kyseisen kirjan kannesssa jotain aivan muuta lukeekin. Nimittäin Suomen ämminkäiset värikuvina – Otusbongaajan opas (Kustantamo S&S 2021) on sekä uunituore tietoteos kaikille ämminkäisbongauksesta kiinnostuneille että samalla oiva apuväline lasten sanataidekasvatuksen tueksi ja oman henkilöhahmon luomiseen.

Ehkä aloitetaan kuitenkin valaisemalla hieman sitä, mitä nämä otsikossa mainitut ämminkäiset oikein ovat. Opaskirjan mukaan ne ovat kirjava joukko erilaisia otuksia, jotka asuvat keskuudessamme kaupungeissa ja jättävät jälkeensä merkkejä, joita vain tarkkaavainen ämminkäistutkija saattaa huomata.

Otetaan pari esimerkkiä: Sihteeritihvilän voi bongata sen tekemiä graffitteja muistuttavia merkkejä seuraamalla, ja laji viihtyy rautatieasemilla, bussipysäkeillä ja alikulkutunneleissa. Tasojaiset puolestaan elelevät vanhojen kerrostalojen ilmastointikanavissa, joiden rikkoutuneet ritilät saattavat paljastaa kyseessä olevan ämminkäisasumus. Riikit taasen ovat hyvin pieniä, ja ne asuvat roskiksissa ja nauttivat ravinnokseen karkkipapereita ja kärpäsiä. Huonosilmäisiä mutta hyvämuistisia sokkoholppeja voi bongata valvontakameroiden luota.

Ämminkäisiä on siis moneen lähtöön, ja jokaiselle on varattu opaskirjasta oma aukeamansa. Toisella sivulla on ämminkäisen kuva ja toisessa laidassa vielä tarkemmat tiedot sen lajityypillisistä piirteistä kuten ravinnosta ja elinympäristöstä. Ja tästä päästäänkin siihen, miksi tätä kirjaa on käytetty sanataidetyöskentelyn tukena viimeisten viikkojen ajan, kun Turunlahden perhepäivähoidon sanataidepainotteisen varhaiskasvatusryhmän lapset ovat harjoitelleet toiminnallisin keinoin oman hahmon luomista monsteriprojektin tiimellyksessä.

Pienten lasten kanssa tehtävä sanataide voi näyttäytyä käytännössä esimerkiksi siten, että harjoitellaan oman henkilöhahmon luomista saduttaen, leikkien, piirtäen, askarrellen tai vaikka liikkuen. Lapset toivoivat monitulkintaisia “monstereitaan” toiminnan teemaksi, ja niinpä meillä vietettiin huhtikuu kaikenlaisten omituisten otusten seurassa. Monsteriprojektin aikana jokainen lapsi sai muotoilla kierrätysmateriaaleista oman hahmonsa, jolle ämminkäiskirjan innoittamana mietittiin yksilölliset ominaisuudet, ruokavalio, elinympäristö ja muita tärkeitä tietoja.

Huomasin, että yllätyksellisimmät ja luovimmat hahmot saatiin aikaiseksi, kun luettiin yksi tai korkeintaan kaksi ämminkäisaukeamaa ja heti sen jälkeen keksittiin omille hahmoille vastaavat ominaisuudet. Omien otusten piirteistä tuli paljon mielikuvituksellisempia, kun tilannetta oli ensin pohjustettu sopivalla annoksella ämminkäisiä. Meillä omat hahmot päätyivät esimerkiksi käyttämään supervoimia, tekemään yöllisiä seikkailuretkiä, syömään romua, paljastamaan salaisuuksia ja asumaan avaruudessa. 

Suosittelen Suomen ämminkäiset värikuvina -kirjaa sanataidetyöskentelyn tueksi lasten kanssa toimiville ammattilaisille sekä ihan sellaisenaan nautittavaksi kaikille mielikuvituksen ystäville. Kirjan tietoteosmaisuus antaa joustoa lukemiseen, sillä opusta voi alkaa lukea mistä kohtaa tahansa tai vaikka hyppiä lukiessa edestakaisin lemppariämminkäisestä toiseen. Ja jos oikein aiheesta innostuu, niin kirjan lopusta löytyvät vielä ohjeet ämminkäisbongauskilpailuunkin.

Tulisiko juuri Sinusta seuraava kulmakuntasi ämminkäiserityisasiantuntija?


-Jenni

Kirjoitettu in Kirja-arvostelut, varhaiskasvatus

Lastenrunoutta pukinkonttiin

Yhteistyö/ kirjat saatu arvostelukappaleina Lasten Keskukselta ja WSOY:ltä

Ykköne (WSOY 2018) ja Höyhentakkisakki (Lasten Keskus 2020) matkalla joulupakettiin.

Poikkeuksellinen vuosi 2020 alkaa olla lopuillaan, ja on aika antaa tämän vuoden viimeiset lastenkirjavinkit. Julkaisu toimikoon samalla myös joululahjavinkkinä niille, jotka vielä tuskailevat lahjojen hankkimisen kanssa. Miltä siis kuulostaisi, jos kuusen alta löytyisikin aattoiltana runoja?

Leena Ravantin uutuusrunoteos Höyhentakkisakki (Lasten Keskus 2020) on ollut aivan ehdoton hitti meidän Turunlahden perhepäivähoidon 2-4-vuotiaiden testiryhmäläistemme keskuudessa. Lintuaiheiset runot ovat viihdyttäneet ja naurattaneet lapsia, ja toisaalta niiden avulla on myös rauhoituttu ja hiljennytty päivälevolle. Monipuolisesta kokoelmasta on löytynyt osuvia runoja eri tilanteisiin ja tunnetiloihin. Ryhmän suosikkiruno on Mollista duuriin -runo, jossa seikkailee poikasensa hukkaava fasaani-Martta. Höyhentakkisakin runoista löytyy riimejä, mikä erityisesti iskee juuri pieniin lapsiin, jotka vasta opettelevat kielellä leikittelyä. Vaikkei kaikkia sanoja ja niiden merkityksiä tuntisikaan, voi loppusoinnusta ja sanojen rytmistä saada paljonkin oivaltamisen iloa.

Aapo Ravantin kuvitusta Höyhentakkisakki-kirjasta.

Höyhentakkisakin runot sijoittuvat kuvitteelliseen lintumaailmaan, ja niissä seikkailee suomalaisesta luonnosta tuttuja naakkoja, variksia, harakoita ja monia muita lintulajeja. Touhuissaan runojen linnut eivät aina ole ihan lajityypillisiä, sillä niillä on muun muassa suhdeongelmia, ilmastoahdistusta, pyöräilyharrastuksia ja koulun aloitukseen liittyvää jännitystä. Aika samaistuttavia otuksia siis kaikin puolin! Kirjan hienot lintupiirrokset on tehnyt kuvittaja Aapo Ravantti.

Toinen lasten tämänhetkisistä suosikkirunokirjoista on Heli Laaksosen Ykköne (WSOY 2018), josta on ollut kuluneella syyskaudella perhepäivähoitoryhmässä paljon iloa ja hyötyä lasten tutustuessa numeroihin. Ykköne-runokirjasta olemme oppineet, että numero kaksi on ankan muotoinen sekä sen, että jos ykkösellä on patonki kainalossa, se muistuttaa seiskaa. Kirjan on värikkäästi ja elävästi kuvittanut Anne Vasko.

Anne Vaskon kuvitusta Ykköne-kirjasta.

Tästä kirjasta lasten lemppariruno on Kakstoist eli se, jossa sataa kissoja ja koiria. Oma ehdoton lempirunoni Heli Laaksosen teoksesta on kuitenkin Seittemä, jossa kerrotaan kääpiöstä ja seitsemästä Lumikista. Ei siinä vielä mitään, että kääpiöllä on vaivoinaan seitsemän Lumikkia, mutta kun niiden mukana tulee seitsemän anoppia, jotka ovat kaikki yhtä kovia neuvomaan! Heli Laaksosen runot on kirjoitettu lounaismurteella, mutta niiden huumori avautuu varmasti niillekin, joille murre ei ole niin tuttu. Tiukan paikan tullen voi turvautua kirjan takaosasta löytyvään sanastoon. Niin ja löytyyhän Ykköne myös äänikirjana, jossa runojen kielestä pääsee nauttimaan erityisen mukavalla tavalla.

Nyt on aika kääriä kirjat pakettiin ja toivottaa Turunlahden sanataideblogin puolesta kaikille lukijoille oikein rentouttavaa ja rauhallista joulun aikaa. Sanataiteillaan taas vuonna 2021!

-Jenni

Kirjoitettu in Kirja-arvostelut, sanataide, varhaiskasvatus

Kaveritaitojen opettelua Lumin ja Lunnin kanssa

Yhteistyö/ kirja saatu arvostelukappaleena Lasten Keskukselta

Lumi ja Lunni -kirja on ollut mukana perhepäiväkodin arjessa.

Tiiviissä perhepäivähoitoryhmässä ystävyys on keskeinen arvo ja ryhmässä toimiminen aina ajankohtainen taito. Kaveri- ja ryhmätaitojen opettelu sisältyy luonnollisena osana lähestulkoon kaikkeen toimintaan niin meillä Turunlahden perhepäivähoidossa kuin laajasti muuallakin varhaiskasvatuksen kentällä. Ystävyyssuhteita on tärkeää vaalia, ja pieniin eväsreppuihin on hyvä pakata juomapullojen ja varasukkien lisäksi myös runsaasti vuorovaikutus- ja tunnetaitoja.  

Viime viikkoina perhepäiväkodissa on kuljetettu mukana valloittavaa kirjaa ystävyydestä. Marjo Nygårdin kirjoittama ja kuvittama lastenkirja Lumi ja Lunni – Pieni kirja ystävyydestä (Lasten Keskus 2020) on päässyt mukaan metsäretkelle, toimintatuokioihin, päiväunille ja leikkien lomaan rauhoittamaan, naurattamaan, herättämään ajatuksia ja innostamaan kielellä leikittelyyn. Kirjan kieli on kaunista, ja tekstin ääreen on ollut helppo pysähtyä. 

Marjo Nygårdin kuvitusta kirjasta Lumi ja Lunni – Pieni kirja ystävyydestä.

Lumi on kalliosaarella leikkejään kehittelevä lapsi, joka saa yllättäen seurakseen Lunni-linnun. Yhdessä ystävän kanssa leikit muuttuvat entistä hauskemmiksi, ja jaettu ilo tuntuu mukavalta. Tarina vie lukijan seuraamaan vuodenaikojen vaihtelua, leikkimään, seikkailemaan ja rakentamaan majakkaa yhdessä ystävän kanssa. Toisaalta kirjassa käsitellään myös kaipausta ja jälleennäkemisen riemua. Ystävyyteen kun liittyy monia tunteita.

Lunni-lintu ei puhu ihmisten kieltä, vaan käyttää ilmaisussaan pelkkää a-vokaalia. Tämäkös huvitti lapsia! Tapahtui niinkin, että lapset innostuivat yhteen ääneen matkimaan ja  leikkimään lunneja. Juttelimme lasten kanssa myös siitä, että ystävillä ei aina tarvitse olla yhteistä kieltä. Meilläkin perhepäiväkodissa kommunikoidaan sujuvasti sanojen lisäksi äänteillä, eleillä ja tukiviittomilla, kaikki toisiamme erinomaisesti ymmärtäen. 

Marjo Nygårdin kuvitusta kirjasta Lumi ja Lunni – Pieni kirja ystävyydestä.

Pieni kirja ystävyydestä kätkee sisäänsä myös suuria ajatuksia. Lapset ilahtuivat erityisesti kohdasta, jossa puhuttiin siitä, miten pienikin voi olla rohkea. Tämän lauseen Lumi sanoo Lunnille linnun kiipeillessä taitavasti kallioilla. Mieleenpainuvinta olikin lukea kirjaa lasten kanssa metsäretkellä tutun kiipeilykiven juurella, ja rohkaista heitä lukutuokion jälkeen Lunnin esimerkkiä noudattaen ylittämään itsensä ja kapuamaan ison kiven päälle. 

Kun ystävät kannustavat vieressä, tulee rohkeus kuin itsestään.

-Jenni

Kirjoitettu in Kirja-arvostelut

Typy ja nokkela noita tuovat taikapölyä leikkeihin

Yhteistyö/ kirja saatu arvostelukappaleena Bazar Kustannukselta

Typy ja nokkela noita -kirjaa on luettu moneen otteeseen myös pihaleikkien yhteydessä.

Sanna Iston ja Eppu Nuotion kirjoittaman ja Sari Airolan ilmeikkäästi kuvittaman lastenkirjasarjan edelliset osat ovat jo vuosia innostaneet lapsia mielikuvittelemaan, keksimään omia satuhahmoja ja antautumaan seikkailuihin. Typy-kirjasarjan aiemmista osista kirjoittaessani arvuuttelin, minkä kommelluksia aiheuttavan satuhahmon Typy sarjan viidennessä osassa tapaisi. Ei tullut hammaspeikkoa tai kummitusta, vaan jotain vielä parempaa.

Typy-sarjan uusin osa on nimeltään Typy ja nokkela noita (Bazar 2020), ja sitä on menneellä viikolla ahkerasti tutkittu myös Turunlahden perhepäivähoidon lapsiryhmässä. Kirjasarjan aiempien osien tapaan Typyn uusinkin kujeita keksivä mielikuvitusystävä on innostanut lapsia rikastamaan leikkejään.

Sari Airolan kuvitusta kirjasta Typy ja nokkela noita.

Typy ja nokkela noita -kirjassa Typy on matkailulehteensä uppoutuneen Bertta-tätinsä kanssa tyhjässä leikkipuistossa, jossa leikkikaverin puute tylsistyttää Typyä. Onneksi paikalle lehahtaa luudalla lentäen sinitukkainen ja aikaansaapa noita, jonka taskusta löytyvän kimmeltävän taikapölyn avulla puistoon ilmestyy toinen toistaan vauhdikkaampia ja hurjempia otuksia krokotiileista sarvikuonoihin, ja kiipeilytelinekin muuttuu pitkäkoipiseksi kirahviksi. Tylsyys on poissa, ja aika kuluu mielikuvitusleikkien parissa kuin siivillä. 

Sari Airolan kuvitusta kirjasta Typy ja nokkela noita.

Kirjaa on meillä luettu 2-4-vuotiaille lapsille, ja vastaanotto on ollut innostunutta. Olemme kirjan lukemisen ja kuvien tutkimisen jälkeen koettaneet lasten kanssa nokkelan noidan taikapölyn heittämistä, mikä onkin toiminut ihmeellisen hyvin! Käden käänteessä on perhepäiväkodin pihan leikkimökki muuttunut noidan taloksi ja hiekkalaatikko merirosvolaivaksi. Kuin taikaiskusta pienet lapiot ja haravat ovat muuntautuneet lentäviksi luudiksi, lippikset noidan hatuiksi ja kuravelli taikaliemeksi. Nokkela noita saakin mainiosti jäädä meille heittämään taikapölyä leikkien päälle vaikka koko syksyksi!

Typy ja nokkela noita -kirja sai myös hyväksyvän kommentin tokaluokkalaselta Harry Potter -fanilta, joten kirjaa voi hyvillä mielin tarjota myös isommille lapsille luettavaksi. 

-Jenni

Kirjoitettu in Kirja-arvostelut, Uncategorized

Pikku-Matelin laulu osana voimaeläinviikkoa

89437981_651511362329608_1574049421711114240_n

Vietimme Turunlahden perhepäivähoidossa kuluneella viikolla voimaeläinviikkoa, jonka tavoitteena oli kiinnittää huomiota lasten vahvuuksiin, sanoittaa niitä ja sitä kautta tuoda lisää positiivista puhetta ja vahvuussanastoa mukaan varhaiskasvatuksen arkeen.

Voimaeläinviikon aikana lapset saivat suunnitella ja soodataikinasta muovailla oman voimaeläimen, joka viikon päätteeksi heräsi eloon teemaan liittyvässä voimaeläinjumpassa. Apuna vahvuuksien tunnistamisessa oli lastenkirjoja, joista yksi oli Pikku-Matelin laulu (Enostone kustannus 2019). Ville Hytösen kirjoittamassa ja Pete Revonkorven kuvittamassa kirjassa pikkuruinen (tarkemmin ottaen ukkovarpaan kokoinen) Pikku-Mateli lumoaa kauniilla laulullaan luonnon ja saa kasvit kasvamaan. Kun laulu lakkaa, koittaa metsälle huonot ajat. 

89866159_653293548768946_3381784174296825856_n

Kirjaa lukiessani ihastelin erityisesti sen rikasta ja runollista kieltä. Luontosanasto on myös laaja; tarinassa vilahtavat talvikkipajut, ruotsinpihlajat ja kevätsahramit. Olimme juuri edellisellä viikolla lukeneet lasten kanssa Suomen lasten Kalevalan (Otava 2009), joten Pikku-Matelin laulu tuki hyvin myös kalevalaista runoteemaa. Tätä kautta kirjallisuussalapoliisit saattavat päästä myös Pikku-Matelin esikuvan jäljille; Mateli Kuivalatar (1771-1846) oli nimittäin yksi Elias Lönnrotin kokoaman Kantelettaren merkittävimmistä runonlaulajista.

89833221_2495267910739091_959522816644874240_n

Vahvuuksien lisäksi Pikku-Matelin laulu -kirjan avulla voi käsitellä lasten kanssa ympäristökysymyksiä ja yhteisöllisyyttä. Molemmat ovat tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja juuri nyt, kun maailmankirjat ovat niin kovin sekaisin. Perhepäiväkodin kuulijajoukko oli 1-5-vuotiaita, ja kotonamme kirja kiinnosti myös lukutaitoista ekaluokkalaista. Turunlahden väki suosittelee ihastuttavaa teosta lämpimästi kaikille viisaiden ja kauniiden sanojen ystäville! 

Poimin kirjasta voimalauseen alkavalle viikolle: “Mutta yhdessä pienet ihmiset ovat kauniin maailman suurin turva.” Pidetään siis huolta toisistamme!

 

-Jenni

 

Yhteistyössä: Enostone kustannus

Kirjoitettu in Kirja-arvostelut, Uncategorized

Robotti koulussa (ja perhepäivähoidossa)

Turunlahden perhepäivähoidon lapset ovat pitkin syksyä höpöttäneet roboteista. Lasten toiveesta järjestimme ryhmälle robottiviikot, joiden aikana olemme harrastaneet robottijumppaa, askarrelleet robotteja eri materiaaleista, kirjoittaneet roboteille koodia sekä vierailleet Turun yliopiston Kemian laitoksella tutustumassa taitaviin Lego-robotteihin. Matkassa on ollut koko ajan mukana mahtava opas, Linda Liukkaan Hello Ruby -lastenkirjasarjan neljäs osa Hello Ruby: Robotti koulussa (Otava 2018). 

78590224_433978964208966_3187792256861995008_n

Kansainvälistäkin mainetta niittäneen Hello Ruby -sarjan aiemmissa osissa on Rubyn johdolla tutustuttu ohjelmointiin, tietokoneisiin ja internetiin. Nyt vuorossa ovat robotit ja tekoäly. Robotti koulussa -kirjassa Rubyn ystävällä Julialla on robotti, joka pääsee lasten mukaan kouluun. Koulussa huomataan, miten jotkut tehtävät ovat robotille tosi helppoja ja jotkut ihmiselle luontevat asiat taas aivan mahdottomia. Esimerkiksi tunteista robotti ei osaa kertoa, mutta se oppii pelien säännöt hetkessä. Väärinkäsityksiä ja kommelluksia mahtuu mukaan koulupäivään, vaikka robotti osoittautuukin varsin taitavaksi oppijaksi. Kuvituksen monet pienet yksityiskohdat rikastavat mukaansatempaavaa tarinaa.

78549085_476958406258898_3720688232464121856_n

Kirjan lopussa on runsas tehtävävalikoima liittyen tekoälyyn ja koneoppimiseen. Tehtävistä löytyy mm. robotinteko-ohje, joka tuli meillekin tarpeeseen projektin aikana. Perhepäiväkodin lattialla häärää usein robotti-imuri, mutta lapset keksivät mitä moninaisempia käyttötarkoituksia omille roboteilleen. Robottien rakentamisessa vain mielikuvitus on rajana, joten omia robotteja kannattaa ehdottomasti koota kierrätysmateriaaleista. Meidän ryhmämme robotit syntyivät kaapelikiinnikkeistä ja askartelukaapin aarteista.

78167217_2460161917573184_269338356909867008_n

Suosittelemme kirjaa kaikille pienille ja suurille robottifaneille sekä muille aiheesta kiinnostuneille. Lisää hyviä harjoitustehtäviä sekä muita vinkkejä ja ohjeita kasvattajille löytyy Hello Rubyn viralliselta sivustolta.

 

-Jenni ja Minttu

Kirjoitettu in Kirja-arvostelut, Retket, Uncategorized

Hemulin jalanjäljissä

70674871_2434877446604366_2066147296810106880_n
Sadepäivänä Hemulin kasvio kannattaa jättää sisätiloihin.

Luonnon tutkiminen ja ihmetteleminen sekä luonnossa liikkuminen ovat tärkeässä roolissa Turunlahden perhepäivähoidon arjessa. Avuksi luontoretkille ja pihatouhuihin olemme saaneet ihastuttavan Hemulin kasvio -kirjan (WSOY 2019). 

Hemulin kasvion on kirjoittanut ja tomittanut Päivi Kaataja. Kuvituksena on käytetty Tove Janssonin Muumi-kirjojen alkuperäisiä kuvia, ja väripiirrosten toteutuksesta on vastannut Anni Pöyhtäri.

69734132_507413240071240_5014376817750966272_n

Kirjassa ilahduttavat kaunis ulkoasu ja tarinalliset kuvaukset eri kasvien ominaisuuksista. Hemulin kasviossa ei ainoastaan nimetä kasveja, vaan kerrotaan esimerkiksi miten niitä voi käyttää hyödyksi, missä ne kasvavat ja mitkä eläimet käyttävät niitä ravinnokseen. Olemme kirjan parissa oppineet, että voikukkaa on ennen käytetty kahvinkorvikkeena, ruiskaunokeista saa mustetta salaperäisiin viesteihin ja piharatamolla voi lievittää yskää!

Kasvien tunnistamisessa auttavat selkeät opetustaulumaiset kuvat. Kasvit on jaoteltu kasvualueittain, ja yksittäistä kasvia voi etsiä myös kätevästi sisällysluettelon avulla.

70783022_734826560287457_2310907995426390016_n

Tove Jansson kuvasi Muumi-kirjoissaan paljon luontoa ja sen elämää ötököineen ja moninaisine kasveineen. Hemulin kasvioon onkin koottu Janssonin luontoaiheisia sitaatteja eri teoksista. 

“Laakso jossa he asuivat oli kaunis, täynnä onnellisia pikku mönkiäisiä ja suuria vihreitä puita. Niittyjen halki virtasi joki, joka kaarsi sinisen muumitalon ohi ja katosi toisille seuduille, missä toiset pikku mönkiäiset ihmettelivät, mistä se mahtoi tulla.”

70097115_393335848030766_7186904050686754816_n

Hemulin kasvion innoittamana meilläkin perhepäivähoitoryhmän lapset kokosivat omat kasvionsa, joihin sai kerätä kasveja lähimetsästä, perhepäiväkodin pihalta ja kotoa. Kasvit prässättiin ja kuivattiin Hemulin ohjeiden mukaisesti. Luonnontutkijan hommat vaativat vaivannäköä ja kärsivällisyyttä, mutta parissa viikossa kahdeksan kaunista kasviota saatiin nostettua esille perhepäiväkodin eteiseen.

Suosittelen Hemulin kasviota avuksi ja iloksi muillekin kasvattajille!

Kirjoitettu in Kirja-arvostelut, Uncategorized

Satu lapsille sukupuolen moninaisuudesta

67175522_370389043876201_4294821224162263040_n
Kuvat kirjasta ”Lohikäärme, jolla oli keltaiset varpaat”

Luetaanko taas lohikäärmekirjaa? kysyttiin viime viikolla useaan otteeseen perhepäiväkodissa ennen päiväunille menoa. Ja kyllähän me luettiin, monta kertaa.

Kyseessä on lastentarhanopettaja ja sosiaalipsykologi Kuura Autereen uutuusteos Lohikäärme, jolla oli keltaiset varpaat (Pieni Karhu 2019), joka on ensimmäinen suomenkielinen lastenkirja intersukupuolisuudesta. Meillä kirjaa on nyt ahkerasti luettu varhaiskasvatuksessa päiväunisatuna ja yhdessä lasten kanssa kuvia katsellen. Perhepäiväkodin kesäloman kirja vietti tulevan ekaluokkalaisen yöpöydällä eli se todistetusti kelpaa myös lukutaitoiselle kirjallisuuden ystävälle.

67239728_389619681903368_732017475557785600_n

Lämminhenkisessä Tina Sarajärven kuvittamassa kirjassa lohikäärmeperheeseen kuoriutuu uusi jäsen. Sukulaiset arvuuttelevat tulevan lapsen sukupuolta, sillä tiedossahan on, että tavallisesti pojat puhaltavat savua nenästä ja tytöt suusta. Pienellä lohikäärmeellä todetaan kuitenkin olevan intersukupuolinen keho, koska siinä on merkkejä sekä tyttö- että poikalohikäärmeelle tyypillisistä kehoista. 

“Me emme voi vielä tietää, mitä sukupuolta lapsi on. Se selviää ajan myötä, kunhan pikkulohikäärme kasvaa niin isoksi, että se osaa itse kertoa sen.”

67182162_2380873035518520_8750402172270673920_n

Meilläkin perhepäivähoidossa on tärkeää nähdä lapset yksilöinä ja välttää esimerkiksi turhaa sukupuolittavaa sanastoa. Tapanamme on kutsua tuttuja ihmisiä etunimellä ja vieraita ihmisiä esimerkiksi lapsiksi tai aikuisiksi – aika helppoa! Jokainen saa sanoittaa oman sukupuolensa haluamallaan tavalla ja leikeissä voi vapaasti kokeilla erilaisia rooleja. Kun sukupuolia ei turhaan korosteta, eivät myöskään tiukat sukupuoliroolit pääse vaikuttamaan lapsen toimintaan ja jokaisella on mahdollisuus kasvaa rauhassa juuri sellaiseksi kuin haluaa.

67174582_493109658104098_7176754918412255232_n

Mutta palataan vielä itse teokseen. Jos lapsilta kysytään, mikä on kirjassa parasta, vastaus on selkeä: lohikäärmeet! Kahden 4-vuotiaan kriitikon mielestä kirjan mieleenpainuvin kohta on se, jossa lohikäärmeet lähtevät lentomatkalle. Sukupuolen moninaisuudessa ei taida lapsen näkökulmasta olla mitään ihmeellistä. 

-Jenni