Luovaa muistelua turkulaisissa palvelutaloissa

Turun alueen vanhusten asumispalveluyksiköissä on ollut viime syksystä saakka käynnissä Turunlahden sanaversomon tuottama Sanat, joita muistelen -yhteisösanataideprojektin aineiston keruu. Portsakodissa, Liinahaan vanhainkodissa, Kerttulin vanhainkodissa, Kurjenmäkikodeissa, Emmi-kodissa ja Vuokkokodissa on projektin aikana syntynyt lähes sata erilaista runoa, ajatelmaa, tarinaa tai elämänohjetta osaksi yhteistä näyttelyä, joka on aloittanut palvelutalokiertueensa viime viikolla Porsakodista jatkaen tällä viikolla Liinahaan vanhainkotiin. Näyttely kiertää Turun alueella koko kevään ajan.

Sanat, joita muistelen -yhteisösanataidenäyttely on toteutettu Taiteen edistämiskeskuksen rahoituksella. Projektin tavoitteena on nostaa esille sanataiteen mahdollisuudet vanhustyössä sekä antaa ääni ikääntyneille. Näyttely on jatkoa viime vuonna Turunlahden sanaversomon toteuttamalle lasten sanataidetta ja taiteen tekijyyttä esiin nostaneelle Sanat, joihin yletyn -projektille. Tällä kertaa kohderyhmänä ovat vanhukset, sillä jo kahden vuoden ajan jatkunut pandemiatilanne on entisestään heikentänyt ikäihmisten osallistumismahdollisuuksia, ja projektin avulla haluttiin luoda kulttuurihyvinvointia lisäävä konsepti, joka toimisi kaikista rajoitustoimista huolimatta.

Itse sanataideohjaajana ilahduin siitä innosta, jolla palvelutaloissa lähdettiin kokeilemaan sanataidemenetelmiä ja luovaa muistelemisesta osana asukkaiden viriketoimintaa vaikkei aiempaa kokemusta vastaavasta työskentelystä välttämättä ollutkaan. Virikeohjaajat ja muut yksiköissä työskentelevät ammattilaiset tarttuivat rohkeasti lähettämiini tehtäviin ja innostivat asukkaat luovaan itseilmaisuun.

Näyttelyyn päätyi tekstejä noin 70:ltä eri henkilöltä. Teoksia lukiessa pääsee mukaan arjenmakuiselle aikamatkalle paikallishistoriaan. Runoissa ja tarinoissa muistellaan esimerkiksi lapsuuden tuoksuja, leikkejä, perhettä ja koulutietä. Monen osallistujan lapsuusmuistoissa ovat läsnä sota-aika ja puute, mutta toisaalta myös pienistä asioista on syntynyt ilon aiheita ja juhlahetket ovat säilyneet mielessä. Aineistossa liikutaan Turun eri alueilla, muun muassa Pohjolassa ja Portsassa, mutta on muistoja kertynyt myös kauempaa, kuten esimerkiksi Karjalasta.

Erityisen paljon luovaa muistelua syntyi ruoka-aiheiden ympärille, joten toinen toistaan herkullisemmat kuvaukset lapsuuden ruokamuistoista saattavat tuoda veden myös näyttelykävijän kielelle. Portsakodissa asuvan Anjankin runossa ollaan makumuistojen äärellä:

Isoäiti leipoi ruisleipiä.
Ne hän laittoi jähtymään tuvan orrille.
Kun tulin koulusta,
tuoksu tuli jo ovelle vastaan.

Vesi herahti kielelle.

Omasta mielestäni näyttelyaineisto on yhtä aikaa hauska ja koskettava, oivaltava ja yllättävä. Elämän pienet ja suuret asiat kohtaavat runoissa ja muissa teksteissä ihmeellisellä tavalla. Toivonkin, että näyttely pääsee palvelutalokiertueen jälkeen vielä niin sanotun suurenkin yleisön nähtäville, sillä se varmasti herättää ajatuksia myös nuoremmassa väessä.

-Jenni

Taiteiden kesä teki Turun linnan puistosta runokirjan

Kuluvan kesän aikana osana Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n valtakunnallista Taiteiden kesä -hanketta ympäri Suomen jaetaan taidelahjoja. Hankkeeseen on valittu 100 eri alojen vastavalmistunutta taiteen ammattilaista toteuttamaan erilaisia taideprojekteja, ja sain ilokseni olla mukana hankkeessa edustamassa sanataiteen kenttää ja kotikaupunkiani Turkua. Heinäkuun toisella viikolla Turun linnan historiallisessa miljöössä, Linnanpuistossa, saattoi löytää itsensä keskeltä Lasten muuttuvaa puistorunokirjaa.



Kirjoitin Lasten muuttuvaa puistorunokirjaa varten kaksikymmentä uutta luonto- ja ympäristöaiheisesta aukkorunoa, joita jokainen tapahtumakävijä sai lukea ja täyttää haluamallaan tavalla ja vaikuttaa siten itse puistorunokirjan sisältöön. Runoissa aistittiin luontoa ja kesää, eläydyttiin erilaisiin rooleihin ja kannustettiin pysähtymään ja tutkailemaan asioita uusista näkökulmista. Koska runokirjan ensiesitys sijoittui Turun linnan alueelle, käsitteli yksi runoista itseoikeutetusti kuuluisan Turun linnan tontun puutarhaharrastusta.

Suunnitellessani teosta ja sen toteutustapaa halusin erityisesti kiinnittää huomiota taiteen saavutettavuuteen. Suomen Kulttuurirahaston rahoitus mahdollisti sen, että teos oli yleisölle maksuton. Kun Turun kaupunki vielä tuki projektia antamalla luvan pystyttää näyttely etenkin kesälomakuukausina vilkkaaseen Linnanpuistoon, pääsi runsas joukko kaupunkilaisia ja matkailijoita tutustumaan siihen. Teokseen saattoi törmätä puistossa jopa ihan sattumalta ja sen sisällä nauttia omista piknik-eväistä. Onkin tärkeää tuoda (sana)taidetta sinne, missä ihmiset ovat ja madaltaa näin kynnystä taiteen kokemiseen ja tekemiseen.

Alimmassa kuvassa olevat runokirjakävijät pitivät erityisesti lähipuiston puista ja sukeltamisesta kertovista runoista. Lasten muuttuvasta runokirjasta löytyikin runoja moneen eri makuun niin pienille kuin vähän isommillekin sanataiteilijoille. Teoksen näki tapahtuman aikana arviolta 2200 henkilöä. Kiitos ihan jokaiselle!

-Jenni

Pienistä sanoista suureksi näyttelyksi

Värikkäät hansikkaat kurottavat kohti aurinkoista taivasta. Joku lapsista varvistaa, joku hyppää yltääkseen vielä korkeammalle. “Avaruus, aurinko, linnut, astronautit!” raikuvat sanat Turunlahden perhepäivähoidon pihalla. 

Jokaisella ryhmän 2-4-vuotiaalla jäsenellä on oma ehdotuksensa ja painava mielipiteensä, kun käynnissä on ilmassa leijuvien sanojen kiinniottaminen ja yhteisen runon tekeminen. Välillä pitää mennä kyykkyyn ja ihan pieneksi, jotta saadaan napattua kiinni matalista sanoista kuten ruohikosta, kukista, kuravedestä ja kuivuneista lehdistä.

Perhepäiväkodin pihamaalla riittää paljon löydettävää, ja korkeuseroilla leikittelevä runo syntyy käden käänteessä leikin ja liikkeen avulla.

Lapset intoutuvat metsästämään sanoja niin kovasti, että lopulta pienet käsivarret ovat kuulemma ihan väsyksissä kaikesta runon tekemisestä. Silloin onkin hyvä aika istua hiekkalaatikon reunalle kokoamaan runo lopulliseen muotoonsa. Se kuulostaa tältä:

Minä yletyn

puihin, pilviin ja aurinkoon,

minä yletyn 

ruohikkoon, kukkiin ja kuraveteen.

Minä yletyn

avaruuteen, astronautteihin ja avaruusolioihin,

minä yletyn

kuivuneisiin lehtiin ja kengänkärkiin!

Nämä kaikki ovat sanoja,

joihin minä yletyn.

Lasten runoleikki on osa yhteisötaideprojektia, jonka tavoitteena on levittää sanataidekasvatuksen ilosanomaa muillekin kasvattajille ja lapsiryhmille. Turunlahti.com -sivustolla on juuri nyt käynnissä Sanat, joihin yletyn -yhteisösanataidenäyttelyn aineiston keruu. Turun alueen lasten sanataidetta eli esimerkiksi runoja, loruja, tarinoita ja satupiirroksia kerätään yhteen ja kootaan näyttelyksi, joka ripustetaan turkulaiseen jokirantamaisemaan Barkerin puiston leikkipaikalle kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna osana Olohuone 306,4 km2 -kaupunkitaidefestivaalia.

Teoksia tuotetaan monella eri kielellä, sillä ovathan alueemme lapsetkin monikielinen joukko. Leikkipuistoympäristö on lapsiperheille tuttu miljöö ja kohtaamispaikka, ja tärkeää onkin viedä taidetta juuri sinne, missä ihmiset ovat. Jotta mahdollisimman moni lapsi pääsisi mukaan sanataiteilemaan, syntyvät teokset yksittäisten työpajojen sijaan ympäri kaupunkia päiväkodeissa, kouluissa, kerhoissa ja kodeissa eli lasten tutuissa paikoissa omien aikuisten avustuksella. Mukaan ehtii vielä ilmoittautua!

Koska taas leikitään runoja? kysyy 4-vuotias sanataiteilija, kun kaikki runosanat ovat kasassa ja on aika siirtyä riisumaan kurahousuja. Mun puolestani voidaan leikkiä runoja vaikka joka päivä!

Mitä mieltä Sinä olet? Jos olet osallistumassa projektiin, voit kertoa kommenttikentässä, miten teosten tuottaminen lasten kanssa on sujunut.

-Jenni