Satu lapsille sukupuolen moninaisuudesta

67175522_370389043876201_4294821224162263040_n
Kuvat kirjasta ”Lohikäärme, jolla oli keltaiset varpaat”

Luetaanko taas lohikäärmekirjaa? kysyttiin viime viikolla useaan otteeseen perhepäiväkodissa ennen päiväunille menoa. Ja kyllähän me luettiin, monta kertaa.

Kyseessä on lastentarhanopettaja ja sosiaalipsykologi Kuura Autereen uutuusteos Lohikäärme, jolla oli keltaiset varpaat (Pieni Karhu 2019), joka on ensimmäinen suomenkielinen lastenkirja intersukupuolisuudesta. Meillä kirjaa on nyt ahkerasti luettu varhaiskasvatuksessa päiväunisatuna ja yhdessä lasten kanssa kuvia katsellen. Perhepäiväkodin kesäloman kirja vietti tulevan ekaluokkalaisen yöpöydällä eli se todistetusti kelpaa myös lukutaitoiselle kirjallisuuden ystävälle.

67239728_389619681903368_732017475557785600_n

Lämminhenkisessä Tina Sarajärven kuvittamassa kirjassa lohikäärmeperheeseen kuoriutuu uusi jäsen. Sukulaiset arvuuttelevat tulevan lapsen sukupuolta, sillä tiedossahan on, että tavallisesti pojat puhaltavat savua nenästä ja tytöt suusta. Pienellä lohikäärmeellä todetaan kuitenkin olevan intersukupuolinen keho, koska siinä on merkkejä sekä tyttö- että poikalohikäärmeelle tyypillisistä kehoista. 

“Me emme voi vielä tietää, mitä sukupuolta lapsi on. Se selviää ajan myötä, kunhan pikkulohikäärme kasvaa niin isoksi, että se osaa itse kertoa sen.”

67182162_2380873035518520_8750402172270673920_n

Meilläkin perhepäivähoidossa on tärkeää nähdä lapset yksilöinä ja välttää esimerkiksi turhaa sukupuolittavaa sanastoa. Tapanamme on kutsua tuttuja ihmisiä etunimellä ja vieraita ihmisiä esimerkiksi lapsiksi tai aikuisiksi – aika helppoa! Jokainen saa sanoittaa oman sukupuolensa haluamallaan tavalla ja leikeissä voi vapaasti kokeilla erilaisia rooleja. Kun sukupuolia ei turhaan korosteta, eivät myöskään tiukat sukupuoliroolit pääse vaikuttamaan lapsen toimintaan ja jokaisella on mahdollisuus kasvaa rauhassa juuri sellaiseksi kuin haluaa.

67174582_493109658104098_7176754918412255232_n

Mutta palataan vielä itse teokseen. Jos lapsilta kysytään, mikä on kirjassa parasta, vastaus on selkeä: lohikäärmeet! Kahden 4-vuotiaan kriitikon mielestä kirjan mieleenpainuvin kohta on se, jossa lohikäärmeet lähtevät lentomatkalle. Sukupuolen moninaisuudessa ei taida lapsen näkökulmasta olla mitään ihmeellistä. 

-Jenni

 

Kesäteatteriparodiaa maalaismaisemissa

Onnistuneen kesäteatterielämyksen aineksiin kuuluvat vehreä miljöö, hassunhauska hulluttelu, överit roolihahmot ja onnellinen loppu ripauksella romantiikkaa. Eilen kaikki mainitut palaset loksahtivat paikoilleen Liedossa, jossa Turun ylioppilasteatterin kesäilottelu Puskafarssi 2019 sai ensi-iltansa heinäkuisessa hellesäässä. 

NÄYTTELIJÄT_ROOSA_KOSKINEN.JANIKA_PELTOLA.OLGA_RANTALAIHO.IA_NISSINEN.SISU_JUHANOJA
Kuvat: Jussi Ronkainen/ Turun ylioppilasteatteri

Iina Löppösen ohjaama ja yhdessä työryhmän kanssa ideoima Liedon Vanhalinnan komeisiin puitteisiin rakentunut esitys tarjoaa katsojalle omintakeisen elämyksen. Kesäteatteriperinteitä parodioiva näytelmä ammentaa huumoria ajankohtaisista aiheista raikkaalla otteella välttäen yleensä puskissa nähtyjen farssien kiusallisen hassuttelun. Maalaismaisema kruunaa kauniissa kesäillassa nautitun esityksen, sillä mielenkiintoista (esi)historiaa uhkuva Vanhalinna on jo itsessään näkemisen arvoinen retkikohde. Esityksen aikana yleisöä kuljetetaan näyttelijöiden mukana alueella, mikä mahdollistaa vaihtuvat esityspaikat.

Kuuden näyttelijän (Heta Hakkarainen, Sisu Juhanoja, Roosa Koskinen, Ia Nissinen, Janika Peltola ja Olga Rantalaiho) ja kolmen muusikon voimin estradille tuodaan kirjava joukko ihmiskohtaloita, kun Liedon kylään saapuu onnellisuusfestareiden järjestäjiä suoraan Helsingin Kalliosta. Kulttuurien yhteentörmäykseltä ei voida välttyä, kun kaupunkilaisten ja lietolaisten näkemykset eivät kohtaa. Festarit saadaan kuitenkin järjestettyä roolihahmojen kokiessa samalla asiaankuuluvaa henkistä kasvua kaiken säätämisen keskellä.

NÄYTTELIJÄT_SISU_JUHANOJA.IA_NISSINEN.OLGA_RANTALAIHO

Onnellisuus puhuttaa läpi esityksen. Onko todellista onnea Suomen (miesten) jääkiekkojoukkueen MM-kultajuhla, jolloin yhtenä päivänä kaikki rakastavat Suomea, suomalaisuutta, jääkiekkoa, toisiaan, toreja ja suihkulähteitä? Vai onko onnea se, kun kesäillassa saunan jälkeen katselee järvenselkää rantalaiturilta? Jollekin oman taloyhtiön pihaan ilmestynyt muovinkeräysastia saattaa tuottaa suunnatonta onnen tunnetta. 

Näytelmässä palstatilaa saavat monet ajankohtaiset ja mieliä kuohuttavat kysymykset, kuten ankeaksi kuopaksi muuttunut Turun kauppatori, milleniaalien ahdinko ja ilmastonmuutos.

MUUSIKOT_ALINA_KILPINEN.TOPIAS_KAVASTO.ANTTI_AINOLA

Erityiskiitoksen ansaitsee loistava bändi (Alina Kilpinen, Antti Ainola ja Topias Kavasto), joka rytmittää esitystä. Näytelmään varta vasten tehdyt kappaleet hauskuuttavat ja herkistävät vuorotellen.

Turun ylioppilasteatterin tyypit ovat taitavia, Suomen kesä kaunis, seura hyvää ja laskevan auringon värittämä joenuoma aika onnellinen paikka. 

 

-Jenni

Uuden polven Robin Hood

Mistä tietää kesän tulleen? Siitä, kun löytää itsensä kapuamasta teatterin taian perässä Vartiovuorenmäelle Turun Kesäteatteriin. Jännitystä ja jousipyssyjen nuolia on tänä vuonna erityisen paljon ilmassa, kun koko perheen näytelmä Robin Hood nähdään Vartsikan perinteikkäissä kulisseissa. Viimeksi Robin Hoodia on samoissa maisemissa esitetty vuonna 1997, ja itsekin olen silloin 12-vuotiaana ollut esityksestä nauttimassa. Nyt raahaan mukanani kitisevää 6-vuotiasta ja koen olevani tärkeä lenkki sukupolvien ketjussa. 

robinhood-web-115
Esityskuvat: Jere Satamo/ Turun Kesäteatteri

Legendoja viekkaasta lainsuojattomasta, joka varastaa rikkailta ja antaa köyhille, on kerrottu läpi vuosisatojen. Tarinat ovat aina kertojiensa näköisiä, ja nyt uusimmalle turkulaiselle ikäpolvelle on tarjolla raikas ja ajanmukainen tulkinta kuuluisasta Robin Hoodista. Ohjaaja Jukka Kittilän teksti ammentaa tarinankerronnan perinteestä. Kaikki alkaa näytelmästä näytelmän sisällä, kun näyttelijä Robin (Eetu Känkänen) esittää kaimaansa Robin Hoodia päätyen lopulta itsekin Sherwoodin metsään rötöstelemään oikeudenmukaisuudestaan tunnettujen iloisten veikkojen kanssa.

Vasemmalta - Pikku-John (Harri Ahola), Puna-Will (Saara Mänttäri), Robin Hood (Eetu Känkänen), Marian (Anna Böhm), Munkki Tuck (Samu Loijas)

Esitys on visuaalisesti herkullinen.  Näyttämö on lavastaja Teemu Loikaksen käsissä muuntunut jykeväksi enklantilaiseksi kivilinnaksi ja Sherwoodin salaperäiseksi metsäksi. Pirita Lindénin puvustus viimeistelee näyttävän kokonaisuuden.

Meidän perhettämme ilahduttivat erityisesti monipuoliset ja samaistuttavat henkilöhahmot. Nottinghamin sheriffi (Turkka Mastomäki) saa olla sekä hurja että epävarma ja Marian-neito (Anna Böhm) rohkeudestaan huolimatta juurettomuudesta kärsivä. Jopa salaisuutta mukanaan kantavan palkkasoturi Gisbornen (Jenni Kitti) kovan ulkokuoren alta löytyy jotain pehmeää. Vanhoissa klassikkotarinoissa perinteiset sukupuoliroolit istuvat yleensä tiukassa, joten mahtavaa onkin, etteivät tekijät ole tyytyneet toistamaan ja korostamaan vanhentuneita stereotypioita.

Vasemmalta - Nottinghamin sheriffi (Turkka Mastomäki) ja Gisborne (Jenni Kitti)

Näytelmän viihdyttävintä antia ovat näyttävät musiikkinumerot. Valtteri Lipastin sävellystyö ja lahjakkaiden laulajien musiikillinen ilottelu saavat aikaan vilunväristyksiä, jotka eivät johdu viilenevästä kesäillasta. Erityismaininnan ansaitsee toisen polven iloista veikkoa Puna-Williä esittävä Saara Mänttäri, joka herkistää yleisön Sherwood-kappaleella.

64300386_383613505581642_3960182721354924032_n
Lapsille ja lapsenmielisille riittää puuhaa väliajalla. Kuvassa Elsi 6v ja Minttu 28v.

Suosittelen esitystä lämpimästi kaikille, jotka arvostavat meheviä tarinoita, jännittäviä taisteluita, mahtipontisia lauluesityksiä ja sukupolvia yhdistävää perinnettä, jolla on lupa uudistua pysyäkseen ajankohtaisena. 

Lopulta kolikoita suurempi rikkaus löytyy tarinoista.

 

-Jenni

Metsäretkeilyä

Jos Turunlahden perhepäivähoidon lapsilta kysytään, mihin he mieluiten haluaisivat retkelle, kuuluu vastaus kahdeksasta suusta: metsään! Ja kun vielä eväätkin (mieluiten lämmintä keittoa ja sämpylöitä) otetaan mukaan, on retkipäivä täydellinen. Varhaiskasvatusryhmä retkeilee sekä lähimetsässä että lyhyen bussimatkan päässä luonnonsuojelualueella Turun Ruissalon saaressa.

61686082_1108889335980749_609557959264960512_n
Ruissalossa. Kuva: Turunlahden pph

Myös Eppu Nuotion luoman Tämä vai tuo -lastenkirjasarjan tuoreimmassa osassa Metsäretki (Bazar 2019) lähdetään luontoretkelle. Lämminhenkisen kirjasarjan kolmea edellistä osaa on luettu meillä ahkerasti. Niissä ollaan oltu synttäreillä ja kirpparilla sekä podettu matkakuumetta. Nyt päähenkilö Fiinu on jälleen valinnan edessä: lähteäkö äidin ja pikkusisaruksen kanssa uimaan vai metsäretkelle? Valinta ei lopulta ole vaikea, sillä metsään haluaa Fiinukin, tottakai, hyvät eväät mukanaan.

61427071_364276847555457_1079093924481466368_n

“Metsä surisee, pörisee, sirkuttaa, solisee ja suhisee.” Kaupungin ulkopuolella äänet ovat erilaisia, ja Fiinukin pysähtyy niitä kuulemaan. Metsä myös näyttää erilaiselta eri vuodenaikoina. Puun alla voi viettää lepohetken, ja nähdä perhosen tai oravan. Aino Louhen kaunis kuvitus on rauhoittava ja tunnelmallinen. Monen lapsen lempparikuvaksi nousee kuva kesäisestä hetkestä rantakalliolla.

61549903_434352827342901_1406321100442304512_n
Aino Louhen kuvitusta kirjasta Tämä vai tuo? Metsäretki

Kirjaa suositellaan 3-6-vuotiaille. Meillä se on ollut perhepäivähoidon käytössä 2-4-vuotiailla ääneenlukukirjana, ja olemme yhdessä tutkineet kuvia ja niiden yksityiskohtia. Olemme lukeneet kirjaa myös päiväunisatuna, jolloin metsän rauhoittavan tunnelman on saanut kuvitella omassa mielessään ja nukahtaa nukkarin kuvitteellisten kuusten alle. Myös jo lukemaan oppinut tuleva ekaluokkalainen on kelpuuttanut Metsäretki-kirjan lukulistalleen. Seuraavaakin osaa kuulemma jo odotellaan!

 

-Jenni

Heinähattu ja Vilttitossu vauhdissa Turun Nuoressa Teatterissa

20190210-IMG_4560_www
Esityskuvat: Mikko Vihervaara/ Turun Nuori Teatteri

Sinikka ja Tiina Nopolan jo 30 vuotta sitten luoma aikaansaapa sisaruspari Heinähattu ja Vilttitossu viettää keväänsä Turussa. Janne Jämsän ohjaama musiikkinäytelmä Heinähattu, Vilttitossu ja Pamela-täti (käsikirjoitus Sinikka Nopola, Tiina Nopola ja Katja Krohn) sai viikonloppuna ensi-iltansa Turun Nuoressa Teatterissa. 

20190210-IMG_4518_www

Kun Heinähatun (Lilli Laurikainen) ja Vilttitossun (Helmi Laurinen) äiti (Petra Myllyperkiö) saa hermoromahduksen ja lähtee perheen isän (Atte Lehto) kanssa lataamaan akkuja, saavat lapset muutaman asiaankuuluvan kommelluksen seurauksena Pamela-tädiksi naamioituneen vankikarkuri Sorkkarauta-Salosen (Oiva Heinonen) lapsenvahdikseen. Salosen rikostoveri Viila-Voutilainen (Onni Heinonen) yrittää pitää entisen sellikaverinsa rikoksen polulla, mutta Salosen todellinen luonto ja hyväsydämisyys vievät voiton.

Elmeri Karlsson ja Noora Grundström hauskuuttavat pikkukaupungin poliiseina, jotka yrittävät saada rosvoja kiinni minkä ruokatauoiltaan ehtivät. Tärkeään rooliin nousevat myös naapurin herttaiset ja (timanttisista) leipomuksistaan tunnetut Alibullenin neidit (Saana Saapunki ja Kaisa Karlström).

20190210-IMG_4549_www

Musiikintäyteinen kaksituntinen pitää sisällään komeita joukkokohtauksia, joissa nuoret näyttelijät saavat taas näyttää mainioita laulu- ja tanssitaitojaan. Iiro Rantalan mukaansatempaava musiikki kuljettaa juonta jouhevasti eteenpäin, ja Jaana Jussilan suunnittelemassa värikkäässä lavastuksessa kaikki herkulliset yksityiskohdat on tarkkaan mietitty. 

Jo perinteeksi muodostuneeseen kaverikuvaan ei tälläkään kertaa valikoitunut pääosien esittäjät, vaan ihastuttava ballerina eli Alexandra Frey.

52833818_670487823368854_5106658313274130432_n
Elsi ja Alexandra Frey

Teatterikärpäsen purema 6-vuotiaamme pohti esityksen jälkeen kuumeisesti, miten yhdistää kaikki urahaaveensa (hevosenhoitaja, ballerina ja laulaja), ja tulimme yhdessä siihen tulokseen, että teatterin lavalla tarvitaan kaikenlaisia taitoja. Syksyllä olisikin mahdollista ilmoittautua taiteen perusopetukseen, jonka ekaluokkalaisena voi aloittaa. Turun Nuoren Teatterin järjestämästä taiteen perusopetuksesta voi lukea lisää täältä.

 

-Jenni

Koko vuosi on kuin laulupiiri

48374757_523447031502591_6751204228670160896_n

Vuosi lähenee jo loppuaan, ja synkästä säästä huolimatta joulujuhlavalmistelut ovat käynnissä meidänkin perhepäivähoidossamme. Joululaulukirjat kaivoimme heti kuun vaihteessa esiin, ja sekä vanhat että uudemmatkin joulurallit ovat tahdittaneet ja ilostuttaneet joulukuista arkeamme. Teemalauluja on ennen joululaulukauttakin lauleltu tänä vuonna erityisen paljon, koska apunamme on ollut näppärä Lasten oma lauluvuosi -laulukirja (Lasten keskus 2016). Kirjan on toimittanut Hannele Soljander-Halme, jonka käsialaa ovat myös monet kirjan uusista lauluista.

Lasten oma lauluvuosi -kirja liittyy meillä jo aiemmin hyväksi todettuun ja ahkerassa käytössä olleeseen Tuula Korolaisen ja Riitta Tuluston palkittuun Lasten oma vuosikirja -teokseen. (Lue juttua vuosikirjasta täältä!) Laulukirjassa on vuosikirjan tapaan käyty vuoden varrella olevat teema-, juhla- ja liputuspäivät läpi ja ehdotettu niihin liittyviä lauluja.

48368637_2191783161077693_5005624013704134656_n

Esimerkiksi Runebergin päivänä helmikuussa laulellaan lapsia kovasti huvittavaa Markus Lampelan kappaletta, joka menee näin: “Ruuneperi, peri, peri, runoja keri keri keri, suuresta runolankarullasta, Suomen maasta ja mullasta”  ja maaliskuussa Minna Canthin päivänä Hannele Soljander-Halmeen hauskoja riimejä: “Minna Kantti, mahtitantti, kädessä pysyi kynä ja lantti”. Kirjan ja ruusun päivänä huhtikuussa taasen iloitaan kirjallisuudesta Tuula Korolaisen sanoin: “Nyt on kirjoja paljon tarjolla, jokaiselle riittää niistä iloa.”

Puolustusvoimain lippujuhlan voi helposti ottaa esille lastenkin kanssa, koska tarjolla on Hurja poika Mannerheim -kappale ja Yrittäjän päivänä syyskuussa oma lempparini Äitini on yrittäjä (molempien laulujen tekijä Kaisa Nuolioja). Myös eri kulttuurien ja uskontojen juhlapäivät ovat kirjassa kattavasti edustettuina.

47686074_203905823847687_401968836795957248_n

Kirjassa on yhteensä 94 laulua. Koska osa lauluista on ennen julkaisemattomia, on kätevää, että kirjan mukana tulee myös cd-levy, jossa on esitetty osa kappaleista. Jokaiseen lauluun on tarjolla nuotit sointumerkein. Sekä Lasten oman vuosikirjan että Lasten oman lauluvuoden on kauniisti kuvittanut Maija Hurme

Suosittelen kirjaa niin varhaiskasvatuksen henkilökunnalle kuin muillekin lasten kanssa laulaville. Ja joulu kun jo on melkein ovella, niin toimikoon tämä myös lahjavinkkinä!

 

-Jenni

Kurkistus keppareiden maailmaan

46492378_741139616264169_2011405864153382912_n

Keppihevoset eli kepparit trendaavat nyt niin maanlaajuisesti harrastajien keskuudessa kuin eräässä aikaansa tiiviisti seuraavassa turkulaiskodissakin.

Kuluneella viikolla vietettyjen lapsemme 6-vuotissynttäreiden teemana olivat nimittäin kepparit, ja heppakuoseja ja kepparikamaa kertyy pikkuhiljaa lapsen huoneeseen. Ihan oikeatkin ponit olisivat toki kivoja (esimerkiksi yllä olevassa kuvassa esiintyvä kepitön Papu) ja yhtäläisesti toivelistan kärjessä, mutta kaupunkiympäristössä helppohoitoisempia ja vähemmän tilaa vieviä ovat kuitenkin kepilliset ratsut, joten alkakoon heppaharrastus nyt niistä.

46485407_611162135953305_4747483151931015168_n

Löysimme ihan mahtavan käsikirjan uuden villityksen tueksi. Keppareiden kyydissä – Keppihevosharrastuksen ABC (Aula & Co 2018, 2. uudistettu ja laajennettu painos), on helppolukuinen tietokirja, jossa runsaan ja laadukkaan havainnekuvaston kera on seikkaperäisesti esitelty koko keppihevosten ihmeellinen maailma. Sinimaaria Kangas on yhdessä tyttärensä Lucia Stengerin kanssa koonnut selkeän oppaan, josta on apua niin aloittelijalle kuin pidempäänkin keppareiden parissa touhunneelle harrastajalle.

46477017_1342934195843489_2613669942452551680_n

Teoksessa käydään läpi keppareiden historiaa, käsityöohjeita ja monipuolisia harrastusmahdollisuuksia keppihevosten parissa. Käsityöihmisenä (hah!) piti toki hevospään ompeluohjetta kokeilla heti käytännössä. En päässyt ihan helpolla, koska villasukkaversio ei pienelle alan asiantuntijalle enää kelvannut, vaan testaaminen piti ehdottomasti aloittaa ns. kolmipalaisesta kepparista, jolla on avonainen suu kuolaimia varten.

Hyvää lähdettiin innolla tekemään, mutta voittajamatskua lopulta valmistui: sateenkaariharjaisella Liisalla on jo voitettu yksi keppariestekilpailu. Kirjasta löytyy ohjeita myös varusteiden tekoon kuolaimista ja remmeistä lähtien.

46513605_705081596538207_8937180318469718016_n
Viherlaukan Liisa, s.2018. Sukunsa kantaäiti.

Keppariaapista lukemalla aukeaa asiaan perehtymättömälle lukijalle yllättävän moninainen maailma. Keppareilla voi näemmä harrastaa mm. esteitä, laukkakilpailuja, näyttelyitä, lännenratsastusta ja keskiaikaista ratsastusta. Harrastajien kesken vallitsee hyvä yhteishenki, ja kantavana ajatuksena on se, että jokaisella on lupa tehdä juuri sitä, mistä tykkää.

Ajatus vahvoista ja omaa tietään kulkevista keppariharrastajista on nähtävillä myös viime vuonna ensi-iltansa saanessa Selma Vilhusen palkitussa dokumenttielokuvassa Hobbyhorse Revolution. Vilhusen mietteitä keppariharrastuksen poikkeuksellisuudesta löytyy myös Keppareiden kyydissä -kirjan alkulehdiltä: ”Mielestäni meillä kaikilla olisi opittavaa siitä, miten keppariyhteisö valii jäsentensä luovuutta ja kannustaa heitä hyväksyvään ja kunnioittavaan asenteeseen itseä ja toisia kohtaan.”

Jäinen klassikkoteos kohtaa tanssin taian

lumi2
Kuvat: Åbo Svenska Teater

Jo vuosia oman elämänsä pikkuprinsessoja maailmanlaajuisesti ihastuttanut ja meidänkin perheemme 6-vuotiaan maailmaa järisyttänyt Frozen – huurteinen seikkailu -elokuva pohjautuu (aika löyhästi tosin) H. C. Andersenin satuun Lumikuningatar. Nyt näyttävä ja tanssillinen koko perheen versio hyytävästä klassikkotarinasta on saanut ensi-iltansa Turussa komeissa puitteissa Åbo Svenska Teaterin näyttämöllä yhteistyössä Aurinkobaletin kanssa. 

Jukka Aaltosen ohjaama monikielinen (ruotsi, suomi, saame) esitys luottaa vahvasti tanssin universaaliin kieleen. Esityksessä dialogia käydään vuorotellen eri kielillä, ja laulut lauletaan ruotsiksi, mutta juonessa pysyy mukana kaikkea sanottua ymmärtämättäkin. Meidän (asiaankuuluvasti Elsa-pukuun pukeutunut ja Frozen-uskollinen) esitystä seurannut lapsemme ei osaa ruotsia ja olisi varmasti mielellään ymmärtänyt ihan joka sanan, mutta keskittyi seuraamaan visuaalista puolta ruotsinkielisissä osioissa. Lukutaitoisille teatteri tarjoaa myös tekstityksen.

lumi

Jännittäviä käänteitä sisältävässä tarinassa Lumikuningattaren (Päivi Kujansuu) särkyneen taikapeilin sirpale osuu Kain (Samuel Karlsson) rintaan. Lumikuningatar vie ilkeäksi muuttuneen Kain mukanaan, mutta Gerda (Amanda Nyman) lähtee pelastusretkelle ystävänsä perään. Matkasta muodostuu jännittävä seikkailu, jonka aikana Gerda kohtaa hurjia ryöväreitä, yltäkylläisyydessä eläviä kuninkaallisia ja muun muassa Lapin shamaanin, joka yllättää lapsikatsojat lentotaidollaan.

Hulppea lavastus (Teemu Loikas) ja näyttävä puvustus (Gerly Tinn) luovat viimeisteltyjen koreografioiden (Urmas Poolamets) kanssa taianomaisen kokonaisuuden, joka Åbo Svenska Teaterin historiallisissa puitteissa vie katsojat hetkeksi toiseen aikaan ja satumaailmaan.

lumi3

Esitys kestää väliaikoineen noin kaksi tuntia. Rajalliseen aikaan ei toki ihan koko Lumikuningattaren alkuperäistä tarinaa saa millään mahdutettua, ja juonta on juoduttu hieman yksinkertaistamaan. Åbo Svenska Teaterin ja Aurinkobaletin versiossa näyttävä visuaalinen toteutus ja tanssin taika ovat kuitenkin keskiössä ja satumainen maailma jo itsessään kokemisen arvoinen.

 

-Jenni

Typyn seikkailut saavat jatkoa

Meillä luetaan paljon kirjoja, mutta yksi ehdoton suosikki uutuuskirjasarjojen joukossa on Sanna Iston ja Eppu Nuotion kirjoittama ja Sari Airolan tyylikkäästi kuvittama Typy-sarja, josta on tähän mennessä ilmestynyt neljä osaa.

Sarjassa seikkailevalla Typyllä on vilkas mielikuvitus, mikä johtaa mielenkiintoisiin kohtaamisiin ja tapahtumasarjoihin toinen toistaan kummallisempien otusten kanssa. Ensimmäisessä osassa seikkailee tonttu (Typy ja topakka tonttu, Bazar Kustannus 2015) ja toisessa mörkö (Typy ja muriseva mörkö, Bazar 2016).

44752989_1551409414960100_7702598042318274560_n

Sarjan kolmannessa osassa, Typy ja kelju keiju (Bazar 2017), valmistaudutaan juhliin. Suunnitelmat ja juhlavalmistelut uhkaa kuitenkin sotkea pieni mutta aikaansaava keiju, joka saa tuttuun tapaan paikat sekaisin, vaikka Typy kuinka haluaisi pitää uuden ystävänsä aisoissa. Ei sille vain voi mitään, että keiju kaataa kahvikuppeja, availee vieraiden kengännauhoja ja sotkee lastenhuoneen. Onneksi Typyn perheen aikuisilta löytyy pitkämielisyyttä ja ymmärrystä, ja juhlat onnistuvat lopulta ihan hyvin.

44825742_554658674971441_1841704636772253696_n

Kirjasarjan uusimmassa tarinassa, Typy ja paukutteleva peikko (Bazar 2018), Typy toivoo vanhemmiltaan lemmikkiä, ja saakin luvan hankkia peikon. Onneksi sieniretkellä tarkoitukseen sopiva peikko löytyy lehtikasasta. Kotona se (tontun, mörön ja keijun tapaan) saa aikaiseksi monenlaista sekamelskaa ja hämmennystä. Typy on taas helisemässä, kun peikko tyhjentää jääkaapin ja rakentaa olohuoneeseen majan, johon tarvitaan tietysti myös vitriinin parhaat kristallilasitkin.

44746030_177544696502615_9094681403483750400_n

Joskus tuntuu, että meilläkin asuu jos jonkinnäköistä sotkua aiheuttavaa ja tavaroita jemmaavaa pikkuväkeä. Typy-kirjoja lukiessa palaset loksahtelevat kuin itsestään paikoilleen. Nurkissamme lymyää ainakin meluava menninkäinen, hassutteleva hammaspeikko, kujeileva kummitus ja nuriseva nukkumatti. Mieluummin toki ottaisin kämppäkaveriksi jonkun siivoamisesta, järjestyksestä ja hiljaisuudesta nauttivan kotiotuksen, mutta näillä nyt mennään.

Nähtäväksi jää, minkälaisen kaverin Typy kohtaa seuraavaksi.

 

-Jenni

Tarinoita (sankareista) tuleville sankareille

43051449_309874816476799_7571242716747530240_n

Maailmalla mainetta niittänyt Iltasatuja kapinallisille tytöille – 100 tarinaa ihmeellisistä naisista (S&S 2017) on innoittanut myös kotimaassa kokoamaan yhteen kertomuksia sankarillisista suomalaisista naisista. Taru Anttosen ja Milla Karppisen toimittama kokoelma Sankaritarinoita tytöille ja kaikille muille (Into Kustannus 2018) sopii luettavaksi lapsille sukupuoleen katsomatta. 24 kirjoittajaa ja 41 kuvittajaa ovat luoneet yhdessä mukaansatempaavan kokonaisuuden, jonka inspiroivat satumuotoon kirjoitetut tarinat tosielämän supersankareista jaksavat kiinnostaa meidänkin eskari-ikäistä lukijaamme illasta toiseen.

43045086_2057319387913317_3332946285857603584_n.jpg

Suomalaisten naisten tarinoita on valikoitunut kirjaan eri vuosisadoilta ja -kymmeniltä. Listalta löytyy poliitikkoja ja muita kansalaisvaikuttajia, eri alojen taiteilijoita, urheilijoita, tieteilijöitä, yrittäjiä ja muita rohkeita uranuurtajia. Historiassa mennään kuningatar Kaarina Maununtyttäreen saakka, mutta iso osa merkkihenkilöistä on ihan meidän ajaltamme, kuten esimerkiksi laulaja Alma ja Koko Hubara, joka on perustanut Ruskeat tytöt -median.

Meidän iltasatuilijamme listasi kuuden kärkensä. Mieleen olivat painuneet päätoimittaja Koko Hubaran lisäksi tubettaja Mansikka eli Maiju Voutilainen, valokuvaaja Meeri Koutaniemi, eläinlääkäri Agnes Sjöberg, malli Maija Mattila ja lentokapteeni Orvokki Kuortti. Luulenpa, että tällä listalla voi olla jotain tekemistä unelma-ammattien ja lapsen omien kiinnostuksen kohteiden kanssa. Kirjasta löytyy siis jokaiselle jotakin!

43045351_174456796774004_2503486572268093440_n

Meidän perheemme aikuisten ehdoton suosikki on tietenkin Tove Jansson (1914-2001). Olemme kuorruttaneet kotimme muumikuosein, ja mietelauseet Janssonin tuotannosta ovat aina yhtä ajankohtaisia. “Ei ole mikään konsti olla rohkea, jos ei pelkää”, lukee Toven tarinan päätteeksi. 

Kirja toimii näppäränä tietopakettina myös työssämme varhaiskasvatuksessa. Kun aiemmin tällä viikolla liputettiin Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivän kunniaksi, oli helppo avata sankarikirja oikealta sivulta ja lukea teksti lapsille päiväunisaduksi.

Sillanpään ajatus auttoi taannoin myös eskarilaista pyöräilyn opettelussa: “Ei koskaan saa sanoa, minä en osaa, vaan vaikeimmissakin tilanteissa pitää sanoa minä yritän.” Tätä kerrattiin ja kaaduttiin. Ja taas noustiin ja kaaduttiin, kunnes jossain vaiheessa pysyttiin pystyssä. 

Kuka tahansa, joka uskoo itseensä ja asiaansa, voi olla sankari.

 

-Jenni