Sanataidepainotteista varhaiskasvatusta Turunlahden perhepäivähoidossa

117172257_388837872082700_1932009466859459030_n

Nyt se on totta! Syksystä 2020 alkaen Turunlahden perhepäivähoidon toiminnan erityispainotuksena on sanataide. Tiettävästi olemme tällä hetkellä Suomen ainoa kokoaikaista sanataidepainotteista varhaiskasvatusta tarjoava (perhe)päiväkoti. Jos kuitenkin muita sanataidepainotteisia varhaiskasvatusyksiköitä tai -ryhmiä on olemassa, saa niistä vinkata meille vaikkapa kommenttikenttään, sillä kuulemme sanatouhukkaista kavereista erittäin mielellämme!

Mitä sanataidepainotus varhaiskasvatuksessa sitten käytännössä tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että kaikenlaiset lorut, runot, sadut ja mielikuvitusmaailmat rikastavat arkeamme ja innostavat lapsia luovaan itseilmaisuun. Lasten kielelliset taidot ja sanavarasto kehittyvät luontevasti, kun kielellä leikittely on mukana kaikessa päivittäisessä toiminnassa.

Turunlahden perhepäivähoidon elokuun sanataideprojektina on ympäristöaiheisten runojen luominen, sillä aiomme osallistua työryhmänä Lahden Runomaraton ry:n Runoile ympäristölle -runojenkeruuseen.  Kaikille innokkaille runoilijanaluille ja -lopuille löytyy lisätietoa täältä.

 

IMG_4356

Runojen lisäksi meillä kerrotaan paljon satuja, ja yksi ryhmän lasten lempipuuhista onkin sadutus. Sadutuksessa lapsi kertoo aikuiselle tarinan, joka kirjoitetaan sellaisenaan ylös ja luetaan lopuksi yhdessä ääneen. Olemme huomanneet, että sadutus toimii hyvänä välineenä tutustua lasten omiin ajatuksiin ja käsitellä monenlaisia tunteita. Toisinaan ryhmän saduilla ja runoilla ilahdutetaan myös ystäviä ja tuttavia. Turunlahden perhepäivähoidon lapsiryhmä on esimerkiksi satukirjeenvaihdossa Saksan Frankfurtin Suomi-koululaisten kanssa. Saksan-kirjettä kootaan ja vastauspostia odotellaan aina erityisellä innolla.

Perhepäiväkodissa luetaan paljon kirjoja, sillä laadukas lastenkirjallisuus tukee varhaiskasvatusryhmän vaihtuvia projekteja ja jokapäiväistä oppimista. Lukuhetket myös tuovat mukavia mahdollisuuksia rauhoittumiseen ja hiljentymiseen. Ryhmän hyväksi havaitsemista kirjoista sekä muista projekteista voi lukea jatkossa täältä Turunlahden sanataideblogista, joka on korvannut entisen Kuperkeikkaseikka-blogin. 

 

Pikku-Matelin laulu osana voimaeläinviikkoa

89437981_651511362329608_1574049421711114240_n

Vietimme Turunlahden perhepäivähoidossa kuluneella viikolla voimaeläinviikkoa, jonka tavoitteena oli kiinnittää huomiota lasten vahvuuksiin, sanoittaa niitä ja sitä kautta tuoda lisää positiivista puhetta ja vahvuussanastoa mukaan varhaiskasvatuksen arkeen.

Voimaeläinviikon aikana lapset saivat suunnitella ja soodataikinasta muovailla oman voimaeläimen, joka viikon päätteeksi heräsi eloon teemaan liittyvässä voimaeläinjumpassa. Apuna vahvuuksien tunnistamisessa oli lastenkirjoja, joista yksi oli Pikku-Matelin laulu (Enostone kustannus 2019). Ville Hytösen kirjoittamassa ja Pete Revonkorven kuvittamassa kirjassa pikkuruinen (tarkemmin ottaen ukkovarpaan kokoinen) Pikku-Mateli lumoaa kauniilla laulullaan luonnon ja saa kasvit kasvamaan. Kun laulu lakkaa, koittaa metsälle huonot ajat. 

89866159_653293548768946_3381784174296825856_n

Kirjaa lukiessani ihastelin erityisesti sen rikasta ja runollista kieltä. Luontosanasto on myös laaja; tarinassa vilahtavat talvikkipajut, ruotsinpihlajat ja kevätsahramit. Olimme juuri edellisellä viikolla lukeneet lasten kanssa Suomen lasten Kalevalan (Otava 2009), joten Pikku-Matelin laulu tuki hyvin myös kalevalaista runoteemaa. Tätä kautta kirjallisuussalapoliisit saattavat päästä myös Pikku-Matelin esikuvan jäljille; Mateli Kuivalatar (1771-1846) oli nimittäin yksi Elias Lönnrotin kokoaman Kantelettaren merkittävimmistä runonlaulajista.

89833221_2495267910739091_959522816644874240_n

Vahvuuksien lisäksi Pikku-Matelin laulu -kirjan avulla voi käsitellä lasten kanssa ympäristökysymyksiä ja yhteisöllisyyttä. Molemmat ovat tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja juuri nyt, kun maailmankirjat ovat niin kovin sekaisin. Perhepäiväkodin kuulijajoukko oli 1-5-vuotiaita, ja kotonamme kirja kiinnosti myös lukutaitoista ekaluokkalaista. Turunlahden väki suosittelee ihastuttavaa teosta lämpimästi kaikille viisaiden ja kauniiden sanojen ystäville! 

Poimin kirjasta voimalauseen alkavalle viikolle: “Mutta yhdessä pienet ihmiset ovat kauniin maailman suurin turva.” Pidetään siis huolta toisistamme!

 

-Jenni

 

Yhteistyössä: Enostone kustannus

Uuden vuosikymmenen Niskavuori

Turun kaupunginteatterissa nähdään tänä keväänä Hella Wuolijoen klassikkonäytelmä Niskavuoren nuori emäntä, jonka on ohjannut ja sovittanut Susanna Airaksinen. Alkuperäisteos sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle, suomalaisuusaatteen nousun aikaan. Niskavuori on suurtila Hämeessä, ja siellä on asiat aina tehty niskavuorelaiseen tapaan omia puolustaen sekä talon mainetta ja omaisuutta varjellen. Raha ratkaisee, ja siksi Niskavuoren Juhani (Stefan Karlsson) naitetaan rikkaalle Loviisalle (Minna Hämäläinen) eikä rakastamalleen Malviina-piialle (Pihla Maalismaa). Vanhan emännän (Kirsi Tarvainen) kuoleman jälkeen alkaa Loviisan kasvu vahvaksi emännäksi yhteisön odotusten ja vaatimusten ristitulessa.

Lähtökohta ja palaset ovat samat kuin sadoissa versioissa ennen tätä iltaa, mutta niistä rakentuva kokonaisuus kuitenkin aivan uudenlainen. 

49515671747_06c0ea4b0e_c
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen/ Turun kaupunginteatteri

Lavalla vilisee porukkaa, sillä onhan mukana kaikki kaupunginteatterin näyttelijät. Jos Niskavuoren sukutarina ei ole katsojalle entuudestaan tuttu, vaatii varsinkin näytelmän alkuosa tarkkaavaisuutta, jotta henkilöiden välisistä suhteista pääsee selville. Modernisoitu näytelmä ei siirrä Niskavuoren väkeä suoraan nykypäivään, vaan ennemminkin kiidättää heitä pikakelauksella läpi vuosikymmenten kuin kuvaten sitä, miten loppujen lopuksi ihminen tarpeineen ja tunteineen pysyy samana ympäristön muuttuessa ja kehittyessä. Niskavuorellakin metsää kaatuu ympärillä, sähköjä vedetään ja huonekalut alkavat kiiltää, mutta ihmisyys itsessään ei muutu.

49515447501_27cd747ec1_c

Niskavuorta on vuosikymmenten ajan tulkittu nimenomaan vahvojen naisten tarinana. Vahvan naisen ihanteeseen liittyy myös ongelmallisuutta, minkä Susanna Airaksisen tulkinta tuo kiitettävästi esiin ja sallii esimerkiksi Loviisalle koko inhimillisen tunneskaalan epävarmuuksineen ja rakkaudenkaipuineen. Vaikka vähän täytyykin olla susi selvitäkseen tässä maailmassa, ei itseään voi kuitenkaan täysin kovettaa tai ihan kaikkea sietää ja kestää.

Puitteet ovat kunnossa ja tekninen toteutus taattua kaupunginteatteria. Elokuvamainen ja mahtipontinen musiikki kuljettaa tarinaa kiinnostavasti eteenpäin, ja lavastus on kuin kunnianosoitus suomalaiselle metsälle. Turkulaisversio “ei ole ihan Suomi-filmiä”, kuten kuulen edessä istuvan itseäni vanhempaa ikäluokkaa edustavan kanssakatsojan näytelmän puolivälissä toteavan. En kuullut äänessä pettymystä, ehkä hieman hämmästystä vain. Koska itse en ole suomifilmisukupolvea, säästyn vertailun vaivalta ja nautin tuoreesta tulkinnasta ihan sellaisenaan.

 

-Jenni

 

Utu ja Myrsky merta pelastamassa Sopukassa

49520226512_189e90873a_c
Kuvat Eevamaija Virtanen/ Potkuri Ensemble

Potkuri Ensemblen ja Turun Kaupunginteatterin yhteistuotanto Utu ja Myrsky – muovimeren pelastuspartio sai eilen ensi-iltansa Sopukassa. Jenni Korpelan ohjaamassa koko perheen seikkailunäytelmässä majakkasaarelle haaksirikkoutuneet lapset Utu (Ines Kakkonen) ja Myrsky (Tuulia Lindholm) viettävät päivänsä tutkimusretkeillen ja rantaan ajautuneesta muoviroskasta härveleitä rakennellen. Muovijätteen täyttäessä paikat lapset alkavat pohtia, mistä kaikki roju oikein on peräisin, ja mitä sille pitäisi tehdä. Kun vielä saaren lähistöltä löytyy muovista sairastunut valas, on Utun ja Myrskyn ryhdyttävä pelastustoimiin. Roskat on siivottava, kierrätettävä ja meri asukkaineen pelastettava!

49520009376_c6bb26ea5a_c

Värikylläisessä ja musiikilla ilottelevassa teoksessa nostetaan esiin ajankohtainen ongelma: merien saastuminen ja muovijätteen mahdoton määrä. Kerronta etenee käsiteltävän aiheen vakavuudesta huolimatta lämminhenkisesti, sillä ympäristönsuojeluun suhtaudutaan pelottelun sijaan ratkaisukeskeisesti. Yleisöä myös osallistetaan esityksen aikana ongelmanratkaisuun, mikä omalta osaltaan auttaa pienimpien katsojien kiinnostuksen säilymisessä koko esityksen keston eli kolmen vartin ajan.

Esityksessä ilahdutti tärkeän aiheen ohella myös rauhallinen tempo. Työryhmän käsikirjoittamaan näytelmään oli jätetty aikaa pysähtymiseen ja pohtimiseen, eikä joka sekuntia oltu ahdettu täyteen toimintaa tai erikoistehosteita. Mielestäni Sopukasta lähtikin esityksen jälkeen joukko sangen rauhallisia ja tyytyväisiä lapsia kohti iltapuuhiaan. Onnistunut ja lapsiyleisölle sopiva ääni- ja valomaailma tukivat kokonaisvaltaista kulttuurielämystä.

49519488738_400305485e_c

Mukanamme ollut ekaluokkalainen viihtyi esityksessä mainiosti. 7-vuotiaan kriitikon mielestä parasta olivat hauskat hahmot, jotka pitkän pohdinnan tuloksena todettiin kaiken lisäksi keskenään yhtä hyviksi. Kiitämme täten siis myös tasalaatuista näyttelijäainesta ja suosittelemme esitystä lämpimästi kaikille muillekin kulttuurinnälkäisille ja muovinkierrätyksestä innostuneille henkilöille. Iästä riippumatta.

-Jenni

Elämisen taito ja muita lounaissuomalaisia hullutuksia

Tuntuuko joskus siltä, että nykyelämä on liian monimutkaista? Jatkuva kiire, ympäristön ristiriitaiset odotukset ja tehokkuuden vaatimukset pitävät pientä ihmistä otteessaan. Ehdotankin jokaiselle kiireiselle ja stressaantuneelle city-kanille pientä hengähdystaukoa runouden parissa. 

83017146_828482607589235_1626718373733728256_n

Runoilija Heli Laaksosen maailmassa mennään potkukelkalla karkuun kasvukeskuksia ja sinisiä näyttöjä ja haetaan karkumatkalle evääksi hapanta leipää kauppa-autosta. Jos Laaksosen runoja on uskominen, kaupunkilaisserkkujen parjaamista maakunnista löytyy vanhaa elämänviisautta ja väriloistossa kukoistavaa elävää kulttuuria.

Lounaismurteella kirjoittavan Heli Laaksosen uusin runokokoelma Aurinko. Porkkana. Vesi. (WSOY 2019) on sävyltään melankolinen, mutta kirjailijan aiemman tuotannon tapaan lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä. Runoissa nostetaan esiin monia huolestuttavia nykymaailman ilmiöitä, kuten esimerkiksi lasten ja nuorten lukutaidon heikkeneminen. Tarkastelussa on myös suomen kieli itsessään ja sen säilyminen kansainvälistyvässä ympäristössä. Laaksonen tekee omalta osaltaan tärkeää työtä suomen kielen murteiden, vivahteiden ja ilmaisuvoiman säilymisessä.

83400861_2528626117457930_1848159079264944128_n

Laaksosen uusimman kirjan runoissa on vahvasti läsnä myös kuolema ja vanheneminen. Se harmittava tosiasia, että loppujen lopuksi kaikki jää aina kesken. Suru ja ilo kulkevat kuitenkin käsi kädessä, ja lopullisuuden tajuaminen innostaa elämästä nauttimiseen ja pienimpien ilmiöiden havaitsemiseen. Lukijalle jää toiveikas olo: ehkä peli ei olekaan vielä menetetty, ehkä tänään on vielä aikaa istuttaa pussin pohjalle jääneet siemenet ja mennä mukaan pihatalkoisiin.

Heli Laaksosen ensimmäinen runoteos Pulu uis (Sammakko 2000) oli aikanaan jättimenestys. Aika on nyt tasan kahdenkymmenen vuoden jälkeen toinen, ja kirja-ala hakee paikkaansa muuttuvassa digimaailmassa. Myös Aurinko. Porkkana. Vesi. -teos on julkaistu sekä ääni- että e-kirjana. On erinomaista, että kotimaista kaunokirjallisuutta voi nauttia monessa muodossa, ja että se on mahdollisimman monelle saavutettavaa.

Eli: lue tai kuuntele, ihan miten vain, mutta tee se! Lisätietoa kirjailijasta ja Sanatoimisto Hulimaasta löytyy täältä.

-Jenni

Ps. Jos olet nykyajan suorittajahenkilö ja täytät Helmet-lukuhaastetta, tämä runokirja sopii esimerkiksi kohtiin 31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla, 42. Kirjassa on isovanhempia tai 46. Kirjassa on sauna.

Robotti koulussa (ja perhepäivähoidossa)

Turunlahden perhepäivähoidon lapset ovat pitkin syksyä höpöttäneet roboteista. Lasten toiveesta järjestimme ryhmälle robottiviikot, joiden aikana olemme harrastaneet robottijumppaa, askarrelleet robotteja eri materiaaleista, kirjoittaneet roboteille koodia sekä vierailleet Turun yliopiston Kemian laitoksella tutustumassa taitaviin Lego-robotteihin. Matkassa on ollut koko ajan mukana mahtava opas, Linda Liukkaan Hello Ruby -lastenkirjasarjan neljäs osa Hello Ruby: Robotti koulussa (Otava 2018). 

78590224_433978964208966_3187792256861995008_n

Kansainvälistäkin mainetta niittäneen Hello Ruby -sarjan aiemmissa osissa on Rubyn johdolla tutustuttu ohjelmointiin, tietokoneisiin ja internetiin. Nyt vuorossa ovat robotit ja tekoäly. Robotti koulussa -kirjassa Rubyn ystävällä Julialla on robotti, joka pääsee lasten mukaan kouluun. Koulussa huomataan, miten jotkut tehtävät ovat robotille tosi helppoja ja jotkut ihmiselle luontevat asiat taas aivan mahdottomia. Esimerkiksi tunteista robotti ei osaa kertoa, mutta se oppii pelien säännöt hetkessä. Väärinkäsityksiä ja kommelluksia mahtuu mukaan koulupäivään, vaikka robotti osoittautuukin varsin taitavaksi oppijaksi. Kuvituksen monet pienet yksityiskohdat rikastavat mukaansatempaavaa tarinaa.

78549085_476958406258898_3720688232464121856_n

Kirjan lopussa on runsas tehtävävalikoima liittyen tekoälyyn ja koneoppimiseen. Tehtävistä löytyy mm. robotinteko-ohje, joka tuli meillekin tarpeeseen projektin aikana. Perhepäiväkodin lattialla häärää usein robotti-imuri, mutta lapset keksivät mitä moninaisempia käyttötarkoituksia omille roboteilleen. Robottien rakentamisessa vain mielikuvitus on rajana, joten omia robotteja kannattaa ehdottomasti koota kierrätysmateriaaleista. Meidän ryhmämme robotit syntyivät kaapelikiinnikkeistä ja askartelukaapin aarteista.

78167217_2460161917573184_269338356909867008_n

Suosittelemme kirjaa kaikille pienille ja suurille robottifaneille sekä muille aiheesta kiinnostuneille. Lisää hyviä harjoitustehtäviä sekä muita vinkkejä ja ohjeita kasvattajille löytyy Hello Rubyn viralliselta sivustolta.

 

-Jenni ja Minttu

Runomatkaopas mukana perhepäiväkodin arjessa

Viime viikolla Turunlahden perhepäivähoidon metsäretkellä innostuttiin ihan uudesta leikistä. Pysähdyimme lapsille tuttuun paikkaan metsässä, ja pyysin ryhmää eläytymään tarkkanäköisiksi ja -kuuloisiksi sanahaukoiksi, joilta ei pieninkään sana tai havainto jää huomaamatta. 

Pienen hakemisen jälkeen sanoja alkoikin löytyä, ja kirjasin ylös 2-5-vuotiaiden sanahaukkojen kommentteja puista, lehdistä, isoista kepeistä ja (tylsän aikuisen) yllätykseksi myös mm. ralliautoista ja lentokoneista.  Lopuksi luin kaikki löytyneet sanat ääneen, ja mitä ihmettä: niistähän syntyi mitä mainioin runo! Luimme syntyneen Metsärunon ensi kertaa ääneen heti paikan päällä ja uudestaan vielä lounaalla. Niin ja sitten välipalalla ja seuraavana päivänä ja… Toisin sanoen ryhmän yhteisestä runosta tuli aika suosittu juttu, josta lapset olivat silminnähden ylpeitä pitkän aikaa.

75474039_2518199504933026_5942463454496423936_n

Idea sanahaukoista löytyi Pirkko Ilmasen, Riika Kotkan, Elina Pullin ja Johanna Venhon yhteistyönä syntyneestä uudesta teoksesta Runomatkaopas – harjoituksia ja työpajoja lapsille (Aviador Kustannus 2019). Minna Mäkipään kauniisti kuvittama opas sisältää huiman määrän tehtäviä ja ideoita sanataiteen opetukseen lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille tai ihan kotikäyttöönkin.

Kirjan tehtävät sopivat luku- ja kirjoitustaitoisille lapsille, mutta niitä voi soveltaa myös pienempien sanataiteilijoiden tarpeisiin sopiviksi, ja aikuinen voi tarvittaessa toimia kirjurina. Eikä kaikkea ole aina tarpeenkaan viedä kirjoitettuun muotoon, sillä myös pelkästään suullisesti tuotettu sanataide on arvokasta.

73238660_2297093603865812_206544023781900288_n

Opiskelen itse parhaillani sanataideohjaajaksi, ja olen erityisen inspiroitunut ajatuksesta, että ihan jokaisella ikään, taustaan tai vaikkapa kirjoitustaitoon katsomatta on oikeus ilmaista itseään sanataiteen keinoin. Otan Runomatkaoppaan kymmenet vinkit ja harjoitustehtävät mukaan matkalleni kohti omaa sanataideohjaajuuttani. Kirjasta löytyy monipuolinen kattaus uusia työkaluja ja lähestymistapoja runouden ja sanataiteen opetukseen, kuten esimerkiksi lavarunoutta, riimisanojen metsästystä, runoselfieitä ja mytologioista ammentavia työpajaideoita.

74214097_694844821008352_338247834409107456_n

Meillä perhepäivähoidossa aiotaan sanahaukkojen lisäksi ainakin mennä lähiviikkoina runokävelylle, tuottaa omia runoja ja tutustua liutaan uusia loruja. Kirjassa on nimittäin runsaan materiaalin joukossa myös koottu hauskoja loruja, joilla lihottaa lorupusseja ja -viuhkoja. Yksi lasten uusista suosikeista on Elina Pullin Aistien vuosi -loru, joka menee näin:

Kesä maistuu mansikalle,
syksy tuoksuu omenalle,
talvi narisee korvissa,
kevät tuntuu rinnassa.

Näillä eväillä on mukava lähteä runomatkalle!

 

-Jenni

Amélie vie mielikuvitusmatkalle Pariisiin

Vuonna 2001 ihastuttaneen sadunomaisen Amélie-elokuvan musikaaliversio on rantautunut Turkuun, Suomen Pariisiin. Turun Kaupunginteatterin Amélie-musikaali tuo kaikin musiikkiteatterin keinoin  väriä syksyn pimeneviin iltoihin, ja antaa kyyniselle aikuiselle muistutuksen elämän pienistä ilonaiheista.

Elokuvasta ammentava läpilaulettu musikaaliversio on alunperin amerikkalaista käsialaa (Graig Lucas, Daniel Messé, Nathan Tysen), ja sen on suomentanut Mikko Koivusalo. Turkulaisen version ohjauksesta vastaa Reija Wäre ja musiikin sovituksesta Jussi Vahvaselkä, joka on mestarillisesti vienyt amerikkalaissävellysten musiikkimaailmaa ranskalaisempaan suuntaan. 

48704496793_0d8747509f_z
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen/ Turun Kaupunginteatteri

Lapsuutensa Amélie Poulain elää mielikuvitusmaailmassaan vailla vanhempien rakkaudenosoituksia. Nuorena Améliena perjantain näytöksessä nähtiin Alisa Kujala, ja roolissa vuorottelevat Kujalan lisäksi Iida Honkanen ja Tilda Mäkimattila. Kujala on lahjakas laulaja, joka pystyy tarvittaessa myös pienieleiseen ilmaisuun. 

Aikuistunut Amélie (Marketta Tikkanen) muuttaa rakkauden ja kauneuden kaupunkiin Pariisiin. Ujoudestaan huolimatta hän löytää ilon toisten ilahduttamisesta. Marketta Tikkasen esiintyminen on uskollista elokuvan Amélielle, ja yhdennäköisyys näyttelijä Audrey Tautoun kanssa tuo hauskan lisän kokonaisuuteen.

Toisten ihmissuhdekuvioiden vauhdittamiseen keskittyneen Amélien maailma mullistuu, kun hän kohtaa valokuva-automaatin luona kuva-albumia kokoavan Ninon (Mikael Saari). Voimakasääninen Saari tekee vaikuttavan roolityön, ja hyppää myös sulavasti Elton Johnin kiiltäviin saappaisiin.

48704556703_45a08c1dc9_z

Amélien mielikuvitusmaailma vaatii värikylläiset ja yllätykselliset ratkaisut lavastukselta ja muulta tekniikalta sekä puvustukselta. Hehkulampuilla ja neonvaloilla kyllästetty pariisilaislavastus Eiffel-torneineen siirtyy keveästi syrjään tanssillisten kohtausten vallatessa lavan. Amélie-musikaali on elokuvaesikuvansa tapaan ilonpilkahdus, ja katselukokemus tarjoaa virkistävän irtioton arjesta.

48705021672_e5d8a18823_z

Jokaisessa meissä asuu pieni Amélie, ja toisinaan hänet on ihan terveellistä päästää vähän tanssahtelemaan punaisissa kengissään ja tuomaan iloa kanssakulkijoille.

 

-Jenni

Eläköön sisäinen kauneus, eläköön rohkeus!

Varsin sateinen Turun päivä muuttui kertaheitolla loistokkaammaksi, kun Turun Nuoren Teatterin syyskauden tuotanto Kaunotar ja hirviö sai eilen ensi-iltansa.

Mike Pohjolan käsikirjoittama ja Jere Hultinin ohjaama klassikkotarinasta ammentava näytelmä pureutuu ajattomiin erilaisuuden hyväksymisen ja sisäisen kauneuden teemoihin.  Joonatan Perälän suunnittelema lavastus, Tuula Peltoniemen puvustus ja koko työryhmän loihtima kokonaisuus vievät katsojan  parituntiselle aikamatkalle 1600-luvun Ranskaan.

Miekkailu-www
Esityskuvat: Mikko Vihervaara/ Turun Nuori Teatteri

Sotaisa ja itseriittoinen Aurinkokuningas eli Ludvig “äxiivee” (Eero Laine) paistattelee runsaslukuisen hoviväkensä keskellä Versaillesin palatsissa, jossa hän mieluiten viettäisi päivänsä peilikuvaansa ihaillen ja toinen toistaan muodikkaampia peruukkeja sovitellen. Majesteetin mahtaileva elämä saa kuitenkin täyskäännöksen, kun ennustajan (Onerva Leino) taikapeili langettaa kuninkaan, hoviväen ja linnan päälle kirouksen.

Ennustaja-ja-taikapeili-www
Onerva Leino tekee herkullisen roolityön ennustajaeukkona.

Toisaalla köyhän peruukintekijän tytär (Kaisla Silfver) suostuu perheensä pelastaakseen naimaan ilkeän Chiracin markiisin (Hanna Lindqvist), mutta karkaa kosijaltaan ja päätyy noiduttuun Versaillesin linnaan. Kaunotar ja hirviö kohtaavat, ja odottamaton ystävyys saa mahdollisuuden.

Ekaluokkalaisen teatterikävijän lempihahmo oli itseoikeutetusti Kaunotar, koska “se oli niin kiva ja hyvä laulamaan”. Kaisla Silfver nouseekin suuresta näyttelijäjoukosta esiin erinomaisella läsnäolollaan ja laulutaidollaan. Hirviökin (Jussi Virtanen) ansaitsee ehdottomasti kehunsa, mutta jätetään yksityiskohdat roolista tässä kohtaa paljastamatta.

70057904_434732110477331_2590031395938107392_n.jpg
Elsi ja Kaisla Silfver. 

Saavatko Kaunotar ja hirviö lopulta toisensa? Riittävätkö ennustajaeukon riimit loppuun saakka? Miten taittuu nuorilta teatterintekijöiltä ranskan kieli?

Mene ottamaan selvää! Esitystä suositellaan eskari-ikäisille ja sitä vanhemmille, ja näytöksiä on joulukuuhun saakka.

 

-Jenni

Hemulin jalanjäljissä

70674871_2434877446604366_2066147296810106880_n
Sadepäivänä Hemulin kasvio kannattaa jättää sisätiloihin.

Luonnon tutkiminen ja ihmetteleminen sekä luonnossa liikkuminen ovat tärkeässä roolissa Turunlahden perhepäivähoidon arjessa. Avuksi luontoretkille ja pihatouhuihin olemme saaneet ihastuttavan Hemulin kasvio -kirjan (WSOY 2019). 

Hemulin kasvion on kirjoittanut ja tomittanut Päivi Kaataja. Kuvituksena on käytetty Tove Janssonin Muumi-kirjojen alkuperäisiä kuvia, ja väripiirrosten toteutuksesta on vastannut Anni Pöyhtäri.

69734132_507413240071240_5014376817750966272_n

Kirjassa ilahduttavat kaunis ulkoasu ja tarinalliset kuvaukset eri kasvien ominaisuuksista. Hemulin kasviossa ei ainoastaan nimetä kasveja, vaan kerrotaan esimerkiksi miten niitä voi käyttää hyödyksi, missä ne kasvavat ja mitkä eläimet käyttävät niitä ravinnokseen. Olemme kirjan parissa oppineet, että voikukkaa on ennen käytetty kahvinkorvikkeena, ruiskaunokeista saa mustetta salaperäisiin viesteihin ja piharatamolla voi lievittää yskää!

Kasvien tunnistamisessa auttavat selkeät opetustaulumaiset kuvat. Kasvit on jaoteltu kasvualueittain, ja yksittäistä kasvia voi etsiä myös kätevästi sisällysluettelon avulla.

70783022_734826560287457_2310907995426390016_n

Tove Jansson kuvasi Muumi-kirjoissaan paljon luontoa ja sen elämää ötököineen ja moninaisine kasveineen. Hemulin kasvioon onkin koottu Janssonin luontoaiheisia sitaatteja eri teoksista. 

“Laakso jossa he asuivat oli kaunis, täynnä onnellisia pikku mönkiäisiä ja suuria vihreitä puita. Niittyjen halki virtasi joki, joka kaarsi sinisen muumitalon ohi ja katosi toisille seuduille, missä toiset pikku mönkiäiset ihmettelivät, mistä se mahtoi tulla.”

70097115_393335848030766_7186904050686754816_n

Hemulin kasvion innoittamana meilläkin perhepäivähoitoryhmän lapset kokosivat omat kasvionsa, joihin sai kerätä kasveja lähimetsästä, perhepäiväkodin pihalta ja kotoa. Kasvit prässättiin ja kuivattiin Hemulin ohjeiden mukaisesti. Luonnontutkijan hommat vaativat vaivannäköä ja kärsivällisyyttä, mutta parissa viikossa kahdeksan kaunista kasviota saatiin nostettua esille perhepäiväkodin eteiseen.

Suosittelen Hemulin kasviota avuksi ja iloksi muillekin kasvattajille!