Notre Damen kellot soivat Nuoressa Teatterissa

Erilaisuuden hyväksyminen ja yhdenvertaisuus ovat kantavia teemoja Turun Nuoren Teatterin syksyn musiikkinäytelmässä Notre Damen kellonsoittaja, joka perustuu Victor Hugon klassikkoromaaniin Pariisin Notre-Dame. Mikko Joukamaan käsikirjoittama ja Suvi Aarrekarin ja Jere Hultinin (Aarrekari 25.8. saakka, Hultin 25.8.-16.9.) ohjaama koko perheen esitys tuo keskiaikaisen kaupunkinäkymän ja elämänmenon vastakkainasetteluineen ja luokkaeroineen väkevästi teatterin lavalle. Joonatan Perälän lavastus ja Kaarina Kopolan puvustus antavat näyttävän lisänsä monisäyviselle kerronnalle.

tnt3
Esityskuvat: Mikko Vihervaara

Mustalaisleirissä asuva Esmeralda (Jasmin Mehtälä) elättää itsensä esiintymällä ja viihtyy omiensa joukossa, vaikka toivoo vielä joskus löytävänsä oikean äitinsä. Juureton ja yksinäinen on myös kaupungin kelloja Notre Damen tornissa soittava sympaattinen Quasimodo (Hanna Lindqvist), joka ulkonäkönsä vuoksi on lapsena jätetty kirkon portaille, ja on nyt ilkeän mestari Frollon (Camilla Korte) vallassa. Jännittäviä juonenkäänteitä täynnä olevaan tarinaan mahtuu niin synkkiä kuin humoristisiakin hetkiä. Juoni kulkee vauhdikkaasti suuren näyttelijäjoukon yhteistyöllä ja mukaansatempaavan musiikin säestyksellä.

Jasmin Mehtälä tekee vaikuttavan roolityön rohkeana ja hyväsydämisenä mustalaistyttönä, ja ihastuttaa myös akrobatia- ja laulutaidoillaan.

tnt2

Koska on kyse lastennäytelmästä, oli meillä toki myös alan (lapsuus) asiantuntija mukana. 5-vuotias teatterijännittäjä takertui käsivarteeni vain muutamia kertoja salin ollessa pimeänä, mutta muutoin katselu sujui hyvin popcorn-purkin takaa.

Esityksen jälkeen koitti kuitenkin vielä uusi jännittävä hetki, kun oli aika ottaa kuva itse Esmeraldan kanssa. Vaikea oli taas kysyttäessä eritellä, mikä oli näytelmässä parasta, kun parasta oli kuulemma ihan kaikki.

esmeralda
Jasmin Mehtälä ja faninsa Elsi 5v

Ja mikäs siinä. Lapsi oli tyytyväinen ja aikuisetkin varsin vaikuttuneita. Saimme jälleen ihmetellä, miten Turun Nuoren Teatterin lapset ja nuoret onnistuivat isossa ponnistuksessaan ja tekivät klassikkotarinalle kunniaa.

 

 

 

 

Unelmia Varissuolta

43538018345_7ace715f66_z
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Turun itäpuolella Varissuolla elementtikerrostalot tervehtivät uskaliasta kulkijaa kaikissa harmaan eri sävyissä. Ihmisyys sen sijaan näyttäytyy värikkäänä, kun lähiökotien fiktiiviset ovet avataan Turun Kaupunginteatterin syksyn uutuusmusikaalissa. Viime vuosina turkulaisia viihdyttäneiden kotiseutumusikaalien (Kakola ja Seili) jatkoksi saamme herkuteltavaksi Mikko Koukin ohjaaman ja Satu Rasilan käsikirjoittaman Varissuon, jossa katsotaan lähiöasukasta suoraan silmiin ja sydämeen.

Varissuon musiikkimaailma on usean ammattilaisen yhteistyön tulos. Kappaleet on tehty tähän teokseen, ja sävellyksistä vastaavat Tuomo Prättälä, Jori Sjöroos ja Jussi Vahvaselkä. Biisien sanat ovat räppäri Palefacen käsialaa, mikä antaa oman vaikuttavan lisänsä urbaanin musikaalin maailmaan. Tommi Suoknuuti ja Jaakko Elsilä tuovat oman osaamisensa monipuoliseen genrekattaukseen. Kaiken kruunaa tietysti elävä orkesteri, jota johtaa kapellimestari Markus Länne.

43538035125_beab77b62e_z

Kuinka paljon ihmiskohtaloita ja tarinoita mahtuukaan Turun suurimman lähiön betoniseinien sisälle? Nuoret esiintyjät yhdessä konkarinäyttelijöiden kanssa luovat moniulotteisen ja -äänisen hahmogallerian, josta riittää jokaiselle samaistumispintaa. Lisa Nikula on Nadia, joka tavoittelee unelmiaan kykykilpailuissa ja luo yhteyttä menneisyydestä vaienneeseen isäänsä (Aarni Kivinen). Matti Leinon esittämä Aku kipuilee isoäitinsä (Minna Hämäläinen) menettämistä, ja Reijo (Mika Kujala) haluaa luoda uuden suhteen tyttäreensä (Saara-Elina Partanen).

Pauliina Saarisen koskettavasti tulkitsema yksinhuoltajaäiti Ilona yrittää saada lapsensa Benin (Eemeli Heiniö) tapaamaan isäänsä Mikaelia (Severi Saarinen). Musikaali on täynnä surullisia, epäreiluja ja toivottomiakin tarinoita eli siis ihan tavallista elämää. Loppujen lopuksi Varissuo-musikaali ei kerrokaan lähiöstä vaan ihmisestä.

43729621014_72b0e3cf1e_z

Elitistinen teatterikausikortteilija trendikkäältä asuinalueelta toki olettaa, että lähiöstä on päästävä pois hinnalla millä hyvänsä. Pahamainen Varissuo, kaupungin arvoasteikon alin porras, on kuitenkin monelle se unelmien paikka, jossa on juuret ja josta saa tarvittaessa selkäänsä myös siivet.

-Jenni

 

Taikuri Oz lumoaa Vartiovuorella

oz
Esityskuvat: Mikko Vihervaara

Kesäillassa on ripaus taikaa, kun Turun Kesäteatterissa Vartiovuorella L. Frank Baumin klassikkotarinasta dramatisoitu Taikuri Ozin vauhdikas näytelmäversio polkaistaan käyntiin.

Tom Petäjän ohjaamassa koko perheen näytelmässä seikkailevat ihmemaahan joutuva Dorothy (Maiju-Riina Huttunen), aivoista haaveileva Variksenpelätti (Elviira Kujala), rakkaudenjanoinen Peltinen (Thomas Dellinger) ja rohkeutta halajava Leijona (Samu Loijas), jotka matkaavat läpi ihmemaan mystisen Taikuri Ozin (Markus Niemi) luo saadakseen toiveensa toteutettua. Matkaa mutkistaa Lännen Ilkeä Noita (Lauri Ketonen) variskätyreineen. Vastoinkäymisistä huolimatta tässäkin sadussa päästään onnelliseen loppuun, kun ystävykset huomaavat, että viisaus, rohkeus ja sydämellisyys olivat heissä itsessään koko ajan. Ja ilkeä noitakin saadaan hengiltä, onneksi.

oz2

Valtteri Lipastin taiturimaisen musiikin säestyksellä tarina naulitsee pillimehukansan tiiviisti penkkeihinsä. Laulu, tanssi ja tarttuva musiikki vievät jouhevasti tarinaa eteenpäin. Teemu Loikas on toteuttanut Vartiovuorelle muuntautuvan ja yllätyksellisen lavastuksen, jonka luukkujen takaa paljastuu aina uusia ihmetyksen aiheita ja taianomaisia maailmoja.

d08a9670-5ce4-429a-9ee4-65697f77a428-e1528959487553.jpeg
Elsi ja Jasmin Mehtälä tositoimissa. Kuva: Minttu

Viisautta, rohkeutta ja sydämellisyyttä tarvittiin myös väliajalla, kun teatteri-iltamme sai dramaattisen käänteen, kun kynnen lohkeaminen teki 5-vuotiaasta oman elämänsä dramaturgistamme lähes toimintakyvyttömän. Mutta ei hätää, apu löytyi läheltä: empaattiset näyttelijät Jasmin Mehtälä ja Mona Ojala taisivat myös ensiavun, ja sormi saatiin asianmukaiseen pakettiin. Samaiset smaragdikaupungin asukkaat nimettiin myös painokkaasti esityksen jälkeen näytelmän parhaiksi hahmoiksi. Mikä ilo ja onni päästä lempihahmojen kanssa yhteiskuvaan!

26E1F3A8-48D1-4491-AC78-438DA65F3CFE

Minä haluan kirjoittaa itse oman elämäni, kirjoitan esityksen jälkeen muistiin. Elämänviisauksia höyhenpuuhkilla maustettuna, kannattaa kokeilla.

 

-Jenni

Kevyttä treffailua Kailon saaressa

42375903812_0cc1d22e70_z
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Helle tuli ja meni. Ilmojen viilenemiseen löytyy pätevä syy: kesäteatterikausi on pyörähtänyt käyntiin ympäri Suomen. Niin myös merellisen Naantalin Emma Teatterissa, jossa yhdessä Turun Kaupunginteatterin kanssa toteutettu komedia Love Me Tinder hauskuuttaa huumorinnälkäistä yleisöä elokuun loppupuolelle saakka. Kailon saaressa eli kansantajuisemmin Muumimaailmassa sijaitseva vehreä kesäteatterimiljöö on mainio paikka korkata kesäteatterikesä 2018.

Kaverilta kuulin, että Tinder on puhelimeen ladattava deittisovellus, jossa voi etsiä kuvien perusteelle itselleen sopivaa paria eli “mätsiä”. Paikkatietojen perusteella sovellus löytää aina lähellä norkoilevat deittihaluiset yksilöt näppärästi. Miljoonat rakkaudennälkäiset ihmiset käyttävät kyseistä sovellusta, muutama kuulemma Suomessakin.

Isolle osalle kesäteatteriyleisöä Tinder ei tainnut ennen esitystä olla tuttu. Ei kuitenkaan hätää, sillä asiaan perehdytetään huolellisesti itsensä rakkauden jumala Amorin (Miska Kaukonen) toimesta. Ja sitten mennään.

42375840222_40f6934bc8_z

Kahden tunnin ajan saamme seurata toinen toistaan tuhoon tuomitumpia treffejä, joita käsikirjoittajatiimi (Minna Koskela, Petja Lähde ja Satu Rasila) ovat lavalle muuntautumiskykyisten näyttelijöiden ja ohjaaja Mika Eirtovaaran kanssa rakennelleet.

On parinvaihtoa, treffiohjelmia ja seniorisinkkuja, ja yleisön reaktioista päätellen samaistumispintaa tuntuu riittävän itse kullekin. Seksismi tunnetusti naurattaa kesäteatteriyleisöä aina, eikä Emma Teatterin yleisö ole poikkeus. Huumori on kai kohderyhmää kosiskelevaa, kun miehet esitetään naisten vastaparina, eivätkä kummatkaan voi toisiaan ikinä ymmärtää. Alhaalla uhkaavasti tärräävä rima alitetaan lopullisesti vitsillä androgyynin henkilön sukupuolen ilmaisusta. Feministinen vastavetoni oli mennä väliajalla miesten vessaan (tai sitten en vain viitsinyt jonottaa).

Esityksen parasta antia ovat taitavat näyttelijät (Kaukosen lisäksi Rinna Paatso, Jarkko Pajunen ja Maruska Veronen), jotka taipuvat kymmeniin rooleihinsa. Erityismaininnan ansaitsee myös näyttämöteknikko Arttu “Arttu-88″ Aarnio, joka tekee hienon ja vivahteikkaan roolityön puolisoehdokkaana mieskaupassa.

-Jenni

Ps. Muista pipo, hanskat, hyttyskarkoite ja lämmin viltti!

Teatterin taikaa etsimässä

elämys
Kuva: Turun Kaupunginteatteri

Turun Kaupunginteatteri on viime syksyisten avajaistensa jälkeen satsannut yleisötyöhön, jonka osana myös turkulaiset varhaiskasvatusikäiset lapset kutsuttiin tutustumaan teatteritaloon ja näytelmän syntyyn Elämysten talo -tapahtuman merkeissä, joka toteutettiin yhteistyössä Turun AMK:n Taideakatemian opiskelijoiden kanssa.

Meidän perhepäivähoitoryhmästämme teatterin taikaan lähti tutustumaan kaksi 5-vuotiasta, kaksi 3-vuotiasta ja yksi 1,5-vuotias. Ja kaksi erityisen innokasta aikuista.

Miten teatteria sitten oikein tehdään? Saimme oppia, että kaikki alkaa hyvästä tarinasta. Klassikkosatu jäniksen ja kilpikonnan kilpajuoksusta luettiin lavalla ääneen, ja yleisö kuunteli tarkkaavaisena ja jännittyneenä. Kun tarina oli tullut tutuksi, päästiin näkemään ja kokemaan, miten tarinasta synnytetään ihka oikea näytelmä.

Innostunut yleisö sai vaikuttaa puvustuksen, äänimaailman ja valaistuksen valintaan. Näimme, miten näyttelijät harjoittelivat ohjaajan johdolla ja kuiskaajan avustuksella vuorosanoja ja miten kukin eläin alkoi liikkua ja äännellä lajillensa tyypillisesti. Monesti palattiin lapsille tuttuun ajatukseen siitä, että teatteri on leikkiä. Juuri sopivan pituinen puolituntinen esitys piti pienimmänkin teatterikävijän otteessaan (ja jopa tiukasti omalla tuolillaan).

Mahtavaa, että teatterin ovet näin avataan myös pienimmille kaupunkilaisille, tulevaisuuden teatterikävijöille. Esityksen parhaaksi jutuksi mainittiin pupuhahmo, mutta vähintään toiseksi parasta oli se, että päivän lounas nautittiin teatteritalon viereisellä nurmikolla istuen. 

34258613_10156462031437962_5065469289142681600_n

Teatteri, kesä ja eväät ulkona – niistä on hyvä  ja elämyksellinen retkipäivä tehty.

 

-Jenni

Tasa-arvoa odottaessa

odota3
Kuvat: Jouni Kuru/ Turun ylioppilasteatteri

Turun ylioppilasteatteri on kuluvan kuukauden aikana ollut varsin erikoisen kohun keskiössä. Jopa valtakunnallisen mediankin noteeraama soppa syntyi, kun TYT:n ensi-illan kynnykselle saakka valmistelema Samuel Beckettin (1906-1989) klassikkonäytelmä Godota odottaessa jouduttiin kirjailijan perikunnan ja teoksen tekijänoikeuksia valvovan Näytelmäkulma – Nordic Drama Cornerin vaatimuksesta perumaan.

Syynä erimielisyyteen oli roolitettujen näyttelijöiden sukupuoli, sillä Beckettin perikunta pitää tiukasti kiinni ajatuksesta, että teoksen rooleja saavat tulkita vain miehet. Teatterille annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko näyttelijät vaihdetaan miehiin tai esitys perutaan. Teatterin ulkopuolella otettiin popparit esiin.

Vaatimus tuli ohjaaja Janne Pikan luotsaamalle työryhmälle yllätyksenä, mutta alkuhämmennyksen jälkeen Turun ylioppilasteatterilla ei jääty voivottelemaan, vaan käärittiin hihat ja ryhdyttiin hommiin. Peruuntuneen näytelmän tilalle valmisteltiin korvaava esitys.

odota2

Eilen ensi-iltansa saikin parissa viikossa synnytetty työryhmälähtöinen näytelmä Odottaessa, joka antaa makupaloja siitä teoksesta, jota emme ikinä päässeet näkemään. Lavasteet, puvut ja pitkät pätkät dialogia olisi totisesti ollut sääli heittää kokonaan hukkaan. Odottaessa-näytelmä kommentoi alkuperäisen esityksen peruuntumista ja peräänkuuluttaa tasa-arvoa. Nuppu Ervasti ja Elisa Kinnunen muodostavat mehevän parivaljakon Voittona ja Taistona, jotka hatuttomina eivät saa lupaa esiintyä. Mutta tuoko hattu lisäarvoa esiintyjälle? Voiko hatutta toimia tunteiden tulkkina?

Tämän taiston voittaa Turun ylioppilasteatteri, joka päätti vastata epätasa-arvoiseen kohteluun rakentavasti. Näytelmäkulman käsityksen mukaan koko asiassa ei ole kyse tasa-arvosta vaan taiteilijan luovan työn suojasta. Maailma kuitenkin muuttuu, ja pölyttyneitä käsityksiä on tarpeellista tuulettaa, sillä tasa-arvo ei vuonna 2018 ole valmis. Keskustelu on nyt käynnissä monilla eri foorumeilla, ja siihen voi osallistua mm. Odottaessa-esitysten yhteydessä järjestettävissä keskustelutilaisuuksissa.

Huima matka halki Ruotsin

 

 

Jos kuulet nimen “Nils Holgersson”, päässäsi alkaa takuulla soimaan eräs sävelmä. Nils Holgerssonin eli Peukaloisen tarina perustuu ruotsalaiskirjailija Selma Lagerlöfin vuosina 1906 ja 1907 julkaistuun klassikkoteokseen (alkup. Nils Holgerssons underbara resa genom Sverige) ruotsalaisesta pikkupojasta, joka kotihaltian taiasta muuttuu peukalon mittaiseksi ja lähtee villihanhien matkaan halki Ruotsin. Alunperin koululaisten lukukirjaksi tarkoitettu kirja on ihastuttanut sukupolvia toisensa perään. Oma ikäluokkani muistaa Peukaloisen 80-luvun animaatiosarjasta.

PEUKALOINEN-5854_www

Tänä keväänä Peukaloista tulkitaan Turun Nuoren Teatterin lavalla, ja tarina siirtyy taas uuden sukupolven koettavaksi. Meidän 5-vuotiaallemme Nils Holgersson ei vielä ollut entuudestaan tuttu, joten Veera Alaverrosen ohjaama TNT:n versio on siis ainakin yhdelle 2010-luvulla syntyneelle ihmiselle “se alkuperäinen Peukaloinen”, ei siis mitään paineita!

PEUKALOINEN-6026_www

Nuoren Teatterin työryhmä jatkaa pitkää perinnettä tuomalla lavalle ruotsalaisen kansallismaiseman, kirjavan joukon ihmis- ja eläinhahmoja sekä vaikuttavan tunteiden kirjon. Nimiosaa näyttelee Elmeri Karlsson aisaparinaan Rasmus Hakala kesyhanhi Martin roolissa. Jasmin Mehtälän Smirre-kettu on ilmeikäs asiaankuuluvassa viekkaudessaan ja Veera Sellgrenin villihanhien johtotähti Akka vahva auktoriteetti.

Esme Kaislakarin lauluohjauksessa nuoret esiintyjät yllättävät soolokappaleillaan, ja silmäkulmat kostuvat Karllsonin laulaessa Peukaloisen kovasta kohtalosta. Lavan ollessa täynnä lahjakkaita lapsia ja nuoria, raikuvat yhteislaulut vaikuttavina.

PEUKALOINEN-5975_www

Tarinassa lennetään paljon, mikä tuntuu etukäteen varsin mahdottomalta toteuttaa pienessä tilassa. Vaijereilla roikkumista ei kuitenkaan nähdä, sillä lentokohtaukset tehdään maan tasolla, ja illuusio lentämisestä luodaan tanssillisin keinoin tekniikan tukiessa mielikuvaa yläilmoista.  

Hienon puvustuksen on suunnitellut Turun Nuoren Teatterin pitkäaikainen puvustaja Tytti Mulo, joka menehtyi ennen esityksen ensi-iltaa. Vaikuttava esitys tekee kunniaa Mulon työlle ja muistolle.

elsijakissa
Misse eli Aino Lagus ja Elsi (kuva: Minttu)

Esityksen aikana lavalla nähdään kymmenittäin erilaisia otuksia. Käykin niin, että lapsen lempihahmoa kysyttäessä vastaus löytyykin aikuisen näkökulmasta keskiön ulkopuolelta. Onneksi kissafani pääsee yhteiskuvaan iloisen Missen (Aino Lagus) kanssa, mikä kruunaa onnistuneen teatterielämyksen.

 

-Jenni

Unelmia tavoittelemassa

25482904297_1ef5922bc8_z
Esityskuvat: Otto-Ville Väätäinen

Samalla kun useassa Turun Kaupunginteatterin ohjelmistossa pyörivässä suurteoksessa hallitsevat vahvat miesroolit, löytyy kevään tarjonnasta myös ripaus naisnäkökulmaa. Näytelmäkirjailija Minna Nurmelin on kirjoittanut teatterin lavalle neljän naisen tähdittämän komediallisen esityksen, joka käsittelee ajassamme trendikästä elämänhallintavalmennusta.

Satu Rasilan ohjaama Dreamteam-näytelmä on perustavanlaatuisten kysymysten äärellä, kun neljä naista lyövät hynttyyt yhteen hyvinvoinnin nimissä. Riitta Salminen on karismaattinen Mia, joka kokoaa ympärilleen unelmatiimin, jonka tavoitteena on kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävän yrityksen perustaminen. Omassa epävarmuudessaan ideasta innostuvat myös ravitsemuskonsultti Eeva (Ulla Koivuranta), ulkonäkövalmentaja Hanna (Ulla Reinikainen) ja sisustussuunnittelija Jutta (Minna Hämäläinen).

 

39643974234_fc8679e9d4_z

Kun esitys pienen alkukankeutensa jälkeen pääsee kunnolla liikkeelle, löytyy siitä tunnistettavia elementtejä, jotka arkisuudessaan ensin riipaisevat ja sitten naurattavat. Syksyllä teatterilla järjestetyssä keskustelutilaisuudessa Nurmelin kertoi ammentavansa teksteihinsä aiheita omasta elämästään, ja varsinkin traagisten aiheiden, kuten kuoleman, kääntäminen komediaksi voi olla jopa terapeuttista kirjailijalle. Dreamteamissakin tunnelma vaihtelee ilottelevasta melankoliseen.

Miten tulla onnelliseksi, menestyneeksi ja tasapainoiseksi yksilöksi? Aiheesta on kirjoitettu loputtomasti kirjoja ja elämänhallintagurut antavat luennoillaan arjessaan kamppaileville yksilöille toivoa seesteisestä huomisesta. Onko kaikki lopulta vain omasta asenteesta kiinni?  To do -listat ovat oman elämänhallintani kulmakiviä, niitä en osaa vaihtaa edes muodikkaaseen bullet journal -systeemiin.

28642559_10155467512583613_630216166_o

Suorituskeskeisen ja kiireisen arjen keskellä on helpottavaa osata karsia turhia rönsyjä tekemisestä pois ja keskittyä olennaiseen. Vaikka siihen, että tulee istumaan teatterin lämpiöön tuntia ennen esitystä, koska siellä voi hyvällä omallatunnolla olla tekemättä kotitöitä tai muuta rasittavaa. Yllä Dreamteamin nimikkoleivos, juhla arjen keskellä.

 

-Jenni

Tieteen ja taiteen vuoropuhelua

Takahuone- ja mediatilaa vievien mahtipontisten suurtuotantojen joukkoon Turun Kaupunginteatterin kevätohjelmistoon mahtuu myös teatteria, jonka avut ovat muualla kuin kassavirtojen liikuttelussa. 

Legenda pienestä luusta -näytelmä ei kuitenkaan ole niin pieni juttu, kuin se äkkiseltään Sopukan seinien sisällä näyttää. Teos on viimeinen osa monitaiteellisen Kolmas tila -työryhmän kolmivuotista projektia, jossa taiteen ja tieteen edustajat on tuotu yhteen keskustelemaan ihmisyydestä ja muista pikku teemoista. Lopputuote on on nyt vihdoin valmis ja näyttämöllä.

25503378047_600c70c940_z
Kuvat: Rober Seger

Ihmislajin historiaan paneudutaan merilintujen silmin. Viisi näyttelijää (Minna Kangas, Raimo Karppinen, Sofia Törnqvist, Kristina Vahvaselkä ja Tuula Väänänen) tulkitsevat Seppo Parkkisen monisäikeistä tekstiä ja taipuvat lukuisiin rooleihin. Näytelmää ohjataan harvinaisella kahden ohjaajan taktiikalla, kun puikoissa ovat Susanna Airaksinen ja Juha Malmivaara.

Merilintujen tutkija Rán Snorradottirin (Kangas) mukana pääsemme kurkistamaan vuoteen 2063, ja välillä tarina vie ajassa taaksepäin 1100- ja 1700-luvuille. Vauhti on kova ja kunnianhimo käsinkosketeltavaa. Mitään ei tehdä puolivillaisesti, kun kyse on elämästä ja kuolemasta – ei vaan siis tieteestä ja taiteesta.

26504284218_9ec0d86385_z

Kari Mäkirannan musiikki viimeistelee esityksen tyylin. Taitavan näyttelijäjoukon moniääninen kuoro antaa kerronnalle vuoroin syvyyttä ja vuoroin keveyttä. Teksti on välillä sen verran tiukkaa, että yksinkertaisempi katsoja arvostaa musiikkinumeron tarjoamaa hengähdystaukoa.

40375745111_928c570914_z

Teos on myös paikoin (joko tarkoituksella tai sitten tahattomasti) hauska, mutta Sopukan ensi-iltayleisö pidättäytyy huomiota herättäviltä tunteenilmaisuilta. Ollaanhan vakavan äärellä, ihmisyyden ytimessä. Kaksituntinen esitys vaatii katsojalta tarkkaavaisuutta ja hyviä hoksottimia.

 

-Jenni

 

 

Ainutlaatuinen seikkailu hulppeissa puitteissa

tarukuva
Kuva: Turun Kaupunginteatteri

Olemme jännän äärellä, kun pitkään valmisteltu ja salaperäinen näytelmä Taru sormusten herrasta (J. R. R. Tolkienin kirjojen pohjalta dramatisoinut Sami Keski-Vähälä ja ohjannut Mikko Kouki) saa vihdoin ensi-iltansa, ja Turun Kaupunginteatterin lämpiössä on asiaankuuluva tungos. Haltiakorvat on maltettu jättää kotiin, mutta omakuva Keski-Maan maisemissa pitää tietysti otattaa. Neljän tunnin mittainen maratonesitys kutkuttaa, mutta samalla myös arvelluttaa pituutensa vuoksi.

28444053259_d3a9235250_z
Esityskuvat: Otto-Ville Väätäinen/ Turun Kaupunginteatteri

Arviot teatterikappaleista yleensä alkavat  pääosaesiintyjien kehumisella. Tällä kertaa marssijärjestys on toinen: Kokonaisuus on osiensa summaa suurempi, mutta merkittävintä roolia näytellään kulissien takana. Taru sormusten herrasta -suurtuotannon lavastussuunnittelija Teemu Loikas ja koko taiturimainen tiimi lavasteiden rakentajia, näyttämöhenkilökuntaa, pyro-, valo- ja äänitekniikoita on onnistunut luomaan rajalliselle teatterin lavalle ihmeellisen fantasiamaailman ja vaihtuvia kuvia ja tunnelmia, jotka yllättävät ja ihastuttavat koko seikkailun ajan. Tavaraa rullataan lavalle sen verran runsaasti, että voi vain kuvitella kuhinan verhojen toisella puolen. Mutta takahuoneeseen ei nyt kurkata, koska se särkisi täydellisen illuusion Keski-Maasta. Pirjo Liiri-Majavan puvut ja Minna Pilvisen maskit kruunaavat hämmästyttävän kokonaisuuden.

39512382874_47413db00c_z

Puitteiden lisäksi yksi illan onnistujista on ehdottomasti Klonkku. Tuo ahne, inhottava, säälittävä ja sormuksen voiman riuduttama omahyväinen otus, joka kivenkoloissaan sähisee aarrettaan etsien. Miska Kaukosen roolityö on osuvan kulmikasta hienoisella huumorilla höystettynä. Jaakko Hutchingsin stuntit täydentävät Klonkun roolin.

39512415014_59f9f4f05c_z

Tarun haltioiden, kääpiöiden, velhojen, örkkien ja ihmisten joukossa näkyy niin tuttuja kuin uusiakin kasvoja. Tasamittaisia hobitteja johtaa Stefan Karlsson Frodona ja kintereillä seikkailee Sam (Hannes Suominen). Turun Kaupunginteatterin konkarinäyttelijä Petri Rajala on itseoikeutetusti petollinen velho Saruman ja Mika Kujala Sauronin vastustaja Gandalf.

Tästä näytelmästä on jo kirjoitettu paljon ja kirjoitetaan esityskauden kuluessa varmasti vielä kymmenittäin ylistäviä arvioita. Taru sormusten herrasta onkin virkistävä ja tervetullut teatteritapaus, jonka yhdeksi meriitiksi toivoisin jälkeenpäin luettavan sen, että se tuo teatteriin ihan uusia katsojia. On hienoa, että teatteritaidetta tehdään kaikille kohderyhmille ja suuruudenhulluudellekin annetaan tilaa. Turun Kaupunginteatterin uudistetut puitteet ovat nyt kovassa käytössä.

 

-Jenni