Turun Kaupunginteatteri on viime syksyisten avajaistensa jälkeen satsannut yleisötyöhön, jonka osana myös turkulaiset varhaiskasvatusikäiset lapset kutsuttiin tutustumaan teatteritaloon ja näytelmän syntyyn Elämysten talo -tapahtuman merkeissä, joka toteutettiin yhteistyössä Turun AMK:n Taideakatemian opiskelijoiden kanssa.

Meidän perhepäivähoitoryhmästämme teatterin taikaan lähti tutustumaan kaksi 5-vuotiasta, kaksi 3-vuotiasta ja yksi 1,5-vuotias. Ja kaksi erityisen innokasta aikuista.

Miten teatteria sitten oikein tehdään? Saimme oppia, että kaikki alkaa hyvästä tarinasta. Klassikkosatu jäniksen ja kilpikonnan kilpajuoksusta luettiin lavalla ääneen, ja yleisö kuunteli tarkkaavaisena ja jännittyneenä. Kun tarina oli tullut tutuksi, päästiin näkemään ja kokemaan, miten tarinasta synnytetään ihka oikea näytelmä.

Innostunut yleisö sai vaikuttaa puvustuksen, äänimaailman ja valaistuksen valintaan. Näimme, miten näyttelijät harjoittelivat ohjaajan johdolla ja kuiskaajan avustuksella vuorosanoja ja miten kukin eläin alkoi liikkua ja äännellä lajillensa tyypillisesti. Monesti palattiin lapsille tuttuun ajatukseen siitä, että teatteri on leikkiä. Juuri sopivan pituinen puolituntinen esitys piti pienimmänkin teatterikävijän otteessaan (ja jopa tiukasti omalla tuolillaan).

Mahtavaa, että teatterin ovet näin avataan myös pienimmille kaupunkilaisille, tulevaisuuden teatterikävijöille. Esityksen parhaaksi jutuksi mainittiin pupuhahmo, mutta vähintään toiseksi parasta oli se, että päivän lounas nautittiin teatteritalon viereisellä nurmikolla istuen. 

Teatteri, kesä ja eväät ulkona – niistä on hyvä  ja elämyksellinen retkipäivä tehty.

-Jenni

Samalla kun useassa Turun Kaupunginteatterin ohjelmistossa pyörivässä suurteoksessa hallitsevat vahvat miesroolit, löytyy kevään tarjonnasta myös ripaus naisnäkökulmaa. Näytelmäkirjailija Minna Nurmelin on kirjoittanut teatterin lavalle neljän naisen tähdittämän komediallisen esityksen, joka käsittelee ajassamme trendikästä elämänhallintavalmennusta.

Satu Rasilan ohjaama Dreamteam-näytelmä on perustavanlaatuisten kysymysten äärellä, kun neljä naista lyövät hynttyyt yhteen hyvinvoinnin nimissä. Riitta Salminen on karismaattinen Mia, joka kokoaa ympärilleen unelmatiimin, jonka tavoitteena on kokonaisvaltaista hyvinvointia edistävän yrityksen perustaminen. Omassa epävarmuudessaan ideasta innostuvat myös ravitsemuskonsultti Eeva (Ulla Koivuranta), ulkonäkövalmentaja Hanna (Ulla Reinikainen) ja sisustussuunnittelija Jutta (Minna Hämäläinen).

Kun esitys pienen alkukankeutensa jälkeen pääsee kunnolla liikkeelle, löytyy siitä tunnistettavia elementtejä, jotka arkisuudessaan ensin riipaisevat ja sitten naurattavat. Syksyllä teatterilla järjestetyssä keskustelutilaisuudessa Nurmelin kertoi ammentavansa teksteihinsä aiheita omasta elämästään, ja varsinkin traagisten aiheiden, kuten kuoleman, kääntäminen komediaksi voi olla jopa terapeuttista kirjailijalle. Dreamteamissakin tunnelma vaihtelee ilottelevasta melankoliseen.

Miten tulla onnelliseksi, menestyneeksi ja tasapainoiseksi yksilöksi? Aiheesta on kirjoitettu loputtomasti kirjoja ja elämänhallintagurut antavat luennoillaan arjessaan kamppaileville yksilöille toivoa seesteisestä huomisesta. Onko kaikki lopulta vain omasta asenteesta kiinni?  To do -listat ovat oman elämänhallintani kulmakiviä, niitä en osaa vaihtaa edes muodikkaaseen bullet journal -systeemiin.

Suorituskeskeisen ja kiireisen arjen keskellä on helpottavaa osata karsia turhia rönsyjä tekemisestä pois ja keskittyä olennaiseen. Vaikka siihen, että tulee istumaan teatterin lämpiöön tuntia ennen esitystä, koska siellä voi hyvällä omallatunnolla olla tekemättä kotitöitä tai muuta rasittavaa. Yllä Dreamteamin nimikkoleivos, juhla arjen keskellä.

-Jenni

Olemme jännän äärellä, kun pitkään valmisteltu ja salaperäinen näytelmä Taru sormusten herrasta (J. R. R. Tolkienin kirjojen pohjalta dramatisoinut Sami Keski-Vähälä ja ohjannut Mikko Kouki) saa vihdoin ensi-iltansa, ja Turun Kaupunginteatterin lämpiössä on asiaankuuluva tungos. Haltiakorvat on maltettu jättää kotiin, mutta omakuva Keski-Maan maisemissa pitää tietysti otattaa. Neljän tunnin mittainen maratonesitys kutkuttaa, mutta samalla myös arvelluttaa pituutensa vuoksi.

Arviot teatterikappaleista yleensä alkavat  pääosaesiintyjien kehumisella. Tällä kertaa marssijärjestys on toinen: Kokonaisuus on osiensa summaa suurempi, mutta merkittävintä roolia näytellään kulissien takana. Taru sormusten herrasta -suurtuotannon lavastussuunnittelija Teemu Loikas ja koko taiturimainen tiimi lavasteiden rakentajia, näyttämöhenkilökuntaa, pyro-, valo- ja äänitekniikoita on onnistunut luomaan rajalliselle teatterin lavalle ihmeellisen fantasiamaailman ja vaihtuvia kuvia ja tunnelmia, jotka yllättävät ja ihastuttavat koko seikkailun ajan. Tavaraa rullataan lavalle sen verran runsaasti, että voi vain kuvitella kuhinan verhojen toisella puolen. Mutta takahuoneeseen ei nyt kurkata, koska se särkisi täydellisen illuusion Keski-Maasta. Pirjo Liiri-Majavan puvut ja Minna Pilvisen maskit kruunaavat hämmästyttävän kokonaisuuden.

Puitteiden lisäksi yksi illan onnistujista on ehdottomasti Klonkku. Tuo ahne, inhottava, säälittävä ja sormuksen voiman riuduttama omahyväinen otus, joka kivenkoloissaan sähisee aarrettaan etsien. Miska Kaukosen roolityö on osuvan kulmikasta hienoisella huumorilla höystettynä. Jaakko Hutchingsin stuntit täydentävät Klonkun roolin.

Tarun haltioiden, kääpiöiden, velhojen, örkkien ja ihmisten joukossa näkyy niin tuttuja kuin uusiakin kasvoja. Tasamittaisia hobitteja johtaa Stefan Karlsson Frodona ja kintereillä seikkailee Sam (Hannes Suominen). Turun Kaupunginteatterin konkarinäyttelijä Petri Rajala on itseoikeutetusti petollinen velho Saruman ja Mika Kujala Sauronin vastustaja Gandalf.

Tästä näytelmästä on jo kirjoitettu paljon ja kirjoitetaan esityskauden kuluessa varmasti vielä kymmenittäin ylistäviä arvioita. Taru sormusten herrasta onkin virkistävä ja tervetullut teatteritapaus, jonka yhdeksi meriitiksi toivoisin jälkeenpäin luettavan sen, että se tuo teatteriin ihan uusia katsojia. On hienoa, että teatteritaidetta tehdään kaikille kohderyhmille ja suuruudenhulluudellekin annetaan tilaa. Turun Kaupunginteatterin uudistetut puitteet ovat nyt kovassa käytössä.

-Jenni