Hemulin jalanjäljissä

70674871_2434877446604366_2066147296810106880_n
Sadepäivänä Hemulin kasvio kannattaa jättää sisätiloihin.

Luonnon tutkiminen ja ihmetteleminen sekä luonnossa liikkuminen ovat tärkeässä roolissa Turunlahden perhepäivähoidon arjessa. Avuksi luontoretkille ja pihatouhuihin olemme saaneet ihastuttavan Hemulin kasvio -kirjan (WSOY 2019). 

Hemulin kasvion on kirjoittanut ja tomittanut Päivi Kaataja. Kuvituksena on käytetty Tove Janssonin Muumi-kirjojen alkuperäisiä kuvia, ja väripiirrosten toteutuksesta on vastannut Anni Pöyhtäri.

69734132_507413240071240_5014376817750966272_n

Kirjassa ilahduttavat kaunis ulkoasu ja tarinalliset kuvaukset eri kasvien ominaisuuksista. Hemulin kasviossa ei ainoastaan nimetä kasveja, vaan kerrotaan esimerkiksi miten niitä voi käyttää hyödyksi, missä ne kasvavat ja mitkä eläimet käyttävät niitä ravinnokseen. Olemme kirjan parissa oppineet, että voikukkaa on ennen käytetty kahvinkorvikkeena, ruiskaunokeista saa mustetta salaperäisiin viesteihin ja piharatamolla voi lievittää yskää!

Kasvien tunnistamisessa auttavat selkeät opetustaulumaiset kuvat. Kasvit on jaoteltu kasvualueittain, ja yksittäistä kasvia voi etsiä myös kätevästi sisällysluettelon avulla.

70783022_734826560287457_2310907995426390016_n

Tove Jansson kuvasi Muumi-kirjoissaan paljon luontoa ja sen elämää ötököineen ja moninaisine kasveineen. Hemulin kasvioon onkin koottu Janssonin luontoaiheisia sitaatteja eri teoksista. 

“Laakso jossa he asuivat oli kaunis, täynnä onnellisia pikku mönkiäisiä ja suuria vihreitä puita. Niittyjen halki virtasi joki, joka kaarsi sinisen muumitalon ohi ja katosi toisille seuduille, missä toiset pikku mönkiäiset ihmettelivät, mistä se mahtoi tulla.”

70097115_393335848030766_7186904050686754816_n

Hemulin kasvion innoittamana meilläkin perhepäivähoitoryhmän lapset kokosivat omat kasvionsa, joihin sai kerätä kasveja lähimetsästä, perhepäiväkodin pihalta ja kotoa. Kasvit prässättiin ja kuivattiin Hemulin ohjeiden mukaisesti. Luonnontutkijan hommat vaativat vaivannäköä ja kärsivällisyyttä, mutta parissa viikossa kahdeksan kaunista kasviota saatiin nostettua esille perhepäiväkodin eteiseen.

Suosittelen Hemulin kasviota avuksi ja iloksi muillekin kasvattajille!

Satu lapsille sukupuolen moninaisuudesta

67175522_370389043876201_4294821224162263040_n
Kuvat kirjasta ”Lohikäärme, jolla oli keltaiset varpaat”

Luetaanko taas lohikäärmekirjaa? kysyttiin viime viikolla useaan otteeseen perhepäiväkodissa ennen päiväunille menoa. Ja kyllähän me luettiin, monta kertaa.

Kyseessä on lastentarhanopettaja ja sosiaalipsykologi Kuura Autereen uutuusteos Lohikäärme, jolla oli keltaiset varpaat (Pieni Karhu 2019), joka on ensimmäinen suomenkielinen lastenkirja intersukupuolisuudesta. Meillä kirjaa on nyt ahkerasti luettu varhaiskasvatuksessa päiväunisatuna ja yhdessä lasten kanssa kuvia katsellen. Perhepäiväkodin kesäloman kirja vietti tulevan ekaluokkalaisen yöpöydällä eli se todistetusti kelpaa myös lukutaitoiselle kirjallisuuden ystävälle.

67239728_389619681903368_732017475557785600_n

Lämminhenkisessä Tina Sarajärven kuvittamassa kirjassa lohikäärmeperheeseen kuoriutuu uusi jäsen. Sukulaiset arvuuttelevat tulevan lapsen sukupuolta, sillä tiedossahan on, että tavallisesti pojat puhaltavat savua nenästä ja tytöt suusta. Pienellä lohikäärmeellä todetaan kuitenkin olevan intersukupuolinen keho, koska siinä on merkkejä sekä tyttö- että poikalohikäärmeelle tyypillisistä kehoista. 

“Me emme voi vielä tietää, mitä sukupuolta lapsi on. Se selviää ajan myötä, kunhan pikkulohikäärme kasvaa niin isoksi, että se osaa itse kertoa sen.”

67182162_2380873035518520_8750402172270673920_n

Meilläkin perhepäivähoidossa on tärkeää nähdä lapset yksilöinä ja välttää esimerkiksi turhaa sukupuolittavaa sanastoa. Tapanamme on kutsua tuttuja ihmisiä etunimellä ja vieraita ihmisiä esimerkiksi lapsiksi tai aikuisiksi – aika helppoa! Jokainen saa sanoittaa oman sukupuolensa haluamallaan tavalla ja leikeissä voi vapaasti kokeilla erilaisia rooleja. Kun sukupuolia ei turhaan korosteta, eivät myöskään tiukat sukupuoliroolit pääse vaikuttamaan lapsen toimintaan ja jokaisella on mahdollisuus kasvaa rauhassa juuri sellaiseksi kuin haluaa.

67174582_493109658104098_7176754918412255232_n

Mutta palataan vielä itse teokseen. Jos lapsilta kysytään, mikä on kirjassa parasta, vastaus on selkeä: lohikäärmeet! Kahden 4-vuotiaan kriitikon mielestä kirjan mieleenpainuvin kohta on se, jossa lohikäärmeet lähtevät lentomatkalle. Sukupuolen moninaisuudessa ei taida lapsen näkökulmasta olla mitään ihmeellistä. 

-Jenni

 

Metsäretkeilyä

Jos Turunlahden perhepäivähoidon lapsilta kysytään, mihin he mieluiten haluaisivat retkelle, kuuluu vastaus kahdeksasta suusta: metsään! Ja kun vielä eväätkin (mieluiten lämmintä keittoa ja sämpylöitä) otetaan mukaan, on retkipäivä täydellinen. Varhaiskasvatusryhmä retkeilee sekä lähimetsässä että lyhyen bussimatkan päässä luonnonsuojelualueella Turun Ruissalon saaressa.

61686082_1108889335980749_609557959264960512_n
Ruissalossa. Kuva: Turunlahden pph

Myös Eppu Nuotion luoman Tämä vai tuo -lastenkirjasarjan tuoreimmassa osassa Metsäretki (Bazar 2019) lähdetään luontoretkelle. Lämminhenkisen kirjasarjan kolmea edellistä osaa on luettu meillä ahkerasti. Niissä ollaan oltu synttäreillä ja kirpparilla sekä podettu matkakuumetta. Nyt päähenkilö Fiinu on jälleen valinnan edessä: lähteäkö äidin ja pikkusisaruksen kanssa uimaan vai metsäretkelle? Valinta ei lopulta ole vaikea, sillä metsään haluaa Fiinukin, tottakai, hyvät eväät mukanaan.

61427071_364276847555457_1079093924481466368_n

“Metsä surisee, pörisee, sirkuttaa, solisee ja suhisee.” Kaupungin ulkopuolella äänet ovat erilaisia, ja Fiinukin pysähtyy niitä kuulemaan. Metsä myös näyttää erilaiselta eri vuodenaikoina. Puun alla voi viettää lepohetken, ja nähdä perhosen tai oravan. Aino Louhen kaunis kuvitus on rauhoittava ja tunnelmallinen. Monen lapsen lempparikuvaksi nousee kuva kesäisestä hetkestä rantakalliolla.

61549903_434352827342901_1406321100442304512_n
Aino Louhen kuvitusta kirjasta Tämä vai tuo? Metsäretki

Kirjaa suositellaan 3-6-vuotiaille. Meillä se on ollut perhepäivähoidon käytössä 2-4-vuotiailla ääneenlukukirjana, ja olemme yhdessä tutkineet kuvia ja niiden yksityiskohtia. Olemme lukeneet kirjaa myös päiväunisatuna, jolloin metsän rauhoittavan tunnelman on saanut kuvitella omassa mielessään ja nukahtaa nukkarin kuvitteellisten kuusten alle. Myös jo lukemaan oppinut tuleva ekaluokkalainen on kelpuuttanut Metsäretki-kirjan lukulistalleen. Seuraavaakin osaa kuulemma jo odotellaan!

 

-Jenni

Koko vuosi on kuin laulupiiri

48374757_523447031502591_6751204228670160896_n

Vuosi lähenee jo loppuaan, ja synkästä säästä huolimatta joulujuhlavalmistelut ovat käynnissä meidänkin perhepäivähoidossamme. Joululaulukirjat kaivoimme heti kuun vaihteessa esiin, ja sekä vanhat että uudemmatkin joulurallit ovat tahdittaneet ja ilostuttaneet joulukuista arkeamme. Teemalauluja on ennen joululaulukauttakin lauleltu tänä vuonna erityisen paljon, koska apunamme on ollut näppärä Lasten oma lauluvuosi -laulukirja (Lasten keskus 2016). Kirjan on toimittanut Hannele Soljander-Halme, jonka käsialaa ovat myös monet kirjan uusista lauluista.

Lasten oma lauluvuosi -kirja liittyy meillä jo aiemmin hyväksi todettuun ja ahkerassa käytössä olleeseen Tuula Korolaisen ja Riitta Tuluston palkittuun Lasten oma vuosikirja -teokseen. (Lue juttua vuosikirjasta täältä!) Laulukirjassa on vuosikirjan tapaan käyty vuoden varrella olevat teema-, juhla- ja liputuspäivät läpi ja ehdotettu niihin liittyviä lauluja.

48368637_2191783161077693_5005624013704134656_n

Esimerkiksi Runebergin päivänä helmikuussa laulellaan lapsia kovasti huvittavaa Markus Lampelan kappaletta, joka menee näin: “Ruuneperi, peri, peri, runoja keri keri keri, suuresta runolankarullasta, Suomen maasta ja mullasta”  ja maaliskuussa Minna Canthin päivänä Hannele Soljander-Halmeen hauskoja riimejä: “Minna Kantti, mahtitantti, kädessä pysyi kynä ja lantti”. Kirjan ja ruusun päivänä huhtikuussa taasen iloitaan kirjallisuudesta Tuula Korolaisen sanoin: “Nyt on kirjoja paljon tarjolla, jokaiselle riittää niistä iloa.”

Puolustusvoimain lippujuhlan voi helposti ottaa esille lastenkin kanssa, koska tarjolla on Hurja poika Mannerheim -kappale ja Yrittäjän päivänä syyskuussa oma lempparini Äitini on yrittäjä (molempien laulujen tekijä Kaisa Nuolioja). Myös eri kulttuurien ja uskontojen juhlapäivät ovat kirjassa kattavasti edustettuina.

47686074_203905823847687_401968836795957248_n

Kirjassa on yhteensä 94 laulua. Koska osa lauluista on ennen julkaisemattomia, on kätevää, että kirjan mukana tulee myös cd-levy, jossa on esitetty osa kappaleista. Jokaiseen lauluun on tarjolla nuotit sointumerkein. Sekä Lasten oman vuosikirjan että Lasten oman lauluvuoden on kauniisti kuvittanut Maija Hurme

Suosittelen kirjaa niin varhaiskasvatuksen henkilökunnalle kuin muillekin lasten kanssa laulaville. Ja joulu kun jo on melkein ovella, niin toimikoon tämä myös lahjavinkkinä!

 

-Jenni

Kurkistus keppareiden maailmaan

46492378_741139616264169_2011405864153382912_n

Keppihevoset eli kepparit trendaavat nyt niin maanlaajuisesti harrastajien keskuudessa kuin eräässä aikaansa tiiviisti seuraavassa turkulaiskodissakin.

Kuluneella viikolla vietettyjen lapsemme 6-vuotissynttäreiden teemana olivat nimittäin kepparit, ja heppakuoseja ja kepparikamaa kertyy pikkuhiljaa lapsen huoneeseen. Ihan oikeatkin ponit olisivat toki kivoja (esimerkiksi yllä olevassa kuvassa esiintyvä kepitön Papu) ja yhtäläisesti toivelistan kärjessä, mutta kaupunkiympäristössä helppohoitoisempia ja vähemmän tilaa vieviä ovat kuitenkin kepilliset ratsut, joten alkakoon heppaharrastus nyt niistä.

46485407_611162135953305_4747483151931015168_n

Löysimme ihan mahtavan käsikirjan uuden villityksen tueksi. Keppareiden kyydissä – Keppihevosharrastuksen ABC (Aula & Co 2018, 2. uudistettu ja laajennettu painos), on helppolukuinen tietokirja, jossa runsaan ja laadukkaan havainnekuvaston kera on seikkaperäisesti esitelty koko keppihevosten ihmeellinen maailma. Sinimaaria Kangas on yhdessä tyttärensä Lucia Stengerin kanssa koonnut selkeän oppaan, josta on apua niin aloittelijalle kuin pidempäänkin keppareiden parissa touhunneelle harrastajalle.

46477017_1342934195843489_2613669942452551680_n

Teoksessa käydään läpi keppareiden historiaa, käsityöohjeita ja monipuolisia harrastusmahdollisuuksia keppihevosten parissa. Käsityöihmisenä (hah!) piti toki hevospään ompeluohjetta kokeilla heti käytännössä. En päässyt ihan helpolla, koska villasukkaversio ei pienelle alan asiantuntijalle enää kelvannut, vaan testaaminen piti ehdottomasti aloittaa ns. kolmipalaisesta kepparista, jolla on avonainen suu kuolaimia varten.

Hyvää lähdettiin innolla tekemään, mutta voittajamatskua lopulta valmistui: sateenkaariharjaisella Liisalla on jo voitettu yksi keppariestekilpailu. Kirjasta löytyy ohjeita myös varusteiden tekoon kuolaimista ja remmeistä lähtien.

46513605_705081596538207_8937180318469718016_n
Viherlaukan Liisa, s.2018. Sukunsa kantaäiti.

Keppariaapista lukemalla aukeaa asiaan perehtymättömälle lukijalle yllättävän moninainen maailma. Keppareilla voi näemmä harrastaa mm. esteitä, laukkakilpailuja, näyttelyitä, lännenratsastusta ja keskiaikaista ratsastusta. Harrastajien kesken vallitsee hyvä yhteishenki, ja kantavana ajatuksena on se, että jokaisella on lupa tehdä juuri sitä, mistä tykkää.

Ajatus vahvoista ja omaa tietään kulkevista keppariharrastajista on nähtävillä myös viime vuonna ensi-iltansa saanessa Selma Vilhusen palkitussa dokumenttielokuvassa Hobbyhorse Revolution. Vilhusen mietteitä keppariharrastuksen poikkeuksellisuudesta löytyy myös Keppareiden kyydissä -kirjan alkulehdiltä: ”Mielestäni meillä kaikilla olisi opittavaa siitä, miten keppariyhteisö valii jäsentensä luovuutta ja kannustaa heitä hyväksyvään ja kunnioittavaan asenteeseen itseä ja toisia kohtaan.”

Typyn seikkailut saavat jatkoa

Meillä luetaan paljon kirjoja, mutta yksi ehdoton suosikki uutuuskirjasarjojen joukossa on Sanna Iston ja Eppu Nuotion kirjoittama ja Sari Airolan tyylikkäästi kuvittama Typy-sarja, josta on tähän mennessä ilmestynyt neljä osaa.

Sarjassa seikkailevalla Typyllä on vilkas mielikuvitus, mikä johtaa mielenkiintoisiin kohtaamisiin ja tapahtumasarjoihin toinen toistaan kummallisempien otusten kanssa. Ensimmäisessä osassa seikkailee tonttu (Typy ja topakka tonttu, Bazar Kustannus 2015) ja toisessa mörkö (Typy ja muriseva mörkö, Bazar 2016).

44752989_1551409414960100_7702598042318274560_n

Sarjan kolmannessa osassa, Typy ja kelju keiju (Bazar 2017), valmistaudutaan juhliin. Suunnitelmat ja juhlavalmistelut uhkaa kuitenkin sotkea pieni mutta aikaansaava keiju, joka saa tuttuun tapaan paikat sekaisin, vaikka Typy kuinka haluaisi pitää uuden ystävänsä aisoissa. Ei sille vain voi mitään, että keiju kaataa kahvikuppeja, availee vieraiden kengännauhoja ja sotkee lastenhuoneen. Onneksi Typyn perheen aikuisilta löytyy pitkämielisyyttä ja ymmärrystä, ja juhlat onnistuvat lopulta ihan hyvin.

44825742_554658674971441_1841704636772253696_n

Kirjasarjan uusimmassa tarinassa, Typy ja paukutteleva peikko (Bazar 2018), Typy toivoo vanhemmiltaan lemmikkiä, ja saakin luvan hankkia peikon. Onneksi sieniretkellä tarkoitukseen sopiva peikko löytyy lehtikasasta. Kotona se (tontun, mörön ja keijun tapaan) saa aikaiseksi monenlaista sekamelskaa ja hämmennystä. Typy on taas helisemässä, kun peikko tyhjentää jääkaapin ja rakentaa olohuoneeseen majan, johon tarvitaan tietysti myös vitriinin parhaat kristallilasitkin.

44746030_177544696502615_9094681403483750400_n

Joskus tuntuu, että meilläkin asuu jos jonkinnäköistä sotkua aiheuttavaa ja tavaroita jemmaavaa pikkuväkeä. Typy-kirjoja lukiessa palaset loksahtelevat kuin itsestään paikoilleen. Nurkissamme lymyää ainakin meluava menninkäinen, hassutteleva hammaspeikko, kujeileva kummitus ja nuriseva nukkumatti. Mieluummin toki ottaisin kämppäkaveriksi jonkun siivoamisesta, järjestyksestä ja hiljaisuudesta nauttivan kotiotuksen, mutta näillä nyt mennään.

Nähtäväksi jää, minkälaisen kaverin Typy kohtaa seuraavaksi.

 

-Jenni

Hello Ruby – Löytöretkellä Internetissä

Palkittu kirjailija ja koodauslähettiläs Linda Liukas on perheessämme tullut tutuksi luomansa Hello Ruby –lastenkirjasarjan kautta. Iloksemme Liukas on myös päässyt osaksi hittikirjaa Sankaritarinoita tytöille ja kaikille muille (Into Kustannus 2018), josta myös hiljattain kirjoitimme. Hello Ruby -sarjasta on aiemmin ilmestynyt Hello Ruby – Maailman paras koodisatukirja (Otava 2015) ja Hello Ruby – Matka tietokoneeseen (Otava 2016), josta kokemuksiamme voi lukea täältä.  Nyt käsittelyssä on sarjan kolmas osa Hello Ruby – Löytöretkellä Internetissä (Otava 2017), joka tutustuttaa lukijansa Internetin ihmeelliseen maailmaan.

9BC8EEFE-0394-4E8B-BF35-3921E592B155

Kirja on jaettu aiempien osien tapaan satu- ja tehtäväosioihin, joihin neuvotaan tutustumaan lapsen tahdissa. Aloitimme tutustumalla tarinaan. Rubyn rinnalle on tässä kirjassa luotu kaksi uutta hahmoa: tiedenaisen urasta haaveileva Julia ja matematiikasta innostunut Django. Monimutkaista aihetta on käsitelty maanläheisesti oivaltavan tarinan ja kekseliään kuvituksen avulla.

AFDD1237-D49E-41C9-91DD-411FED71A985

Internet on perheellemme ja melkein 6-vuotiaallemme tuttu juttu, mutta toisaalta niin päivänselvä asia, ettei asiaa ole tullut tarkemmin ajateltua saati käsiteltyä. Itse 90-luvun lapsena olen kasvanut samassa tahdissa teknologian ja Internetin kanssa. Lapsena minulla (tai kellään) ei ollut puhelinta, jolla olisi päässyt nettiin, mutta jo teini-iässä illat kuluivat pitkälti chateissa ja pelien parissa.

Nykyisin puhelin ilman nettiä on kummastus, joten on selvää, että nykylapset kasvavat hyvin erilaisessa maailmassa. Kysyttäessä juuri eskarin aloittaneen lapsen mielipidettä siitä, mitkä ovat tärkeimmät asiat, mitä esimerkiksi puhelimella voi tehdä, on vastaus ”videoiden katselu ja naamojen lähettäminen”. Molempiin tarvitaan Internetiä, joten on ehkä hyvä valmistaa jo nyt lasta siihen, mikä Internet oikeastaan on ja miten sitä käytetään.

A6D2E6F3-4CC9-484C-BCB3-3CE05DD0ED09

Tehtäväosio hieman huoletti minua, koska lapsemme ei ole ollut omasta mielestäni koskaan oikeasti itse netissä. Tarkemmin kirjaa tutkittuani huomasin itsekin yksioikoisen  ajattelutapani siitä, että Internet olisi yhtä kuin selaimet ja verkkosivut.

1C2F9D3B-2E1D-4E7C-87F2-596BE8064C95

Päädyin tutustumaan kirjan tehtäväosioon varhaiskasvatusryhmämme eskarilaisten kanssa. Valitsimme yhdessä kiinnostavilta vaikuttavat tehtävät. Erityisen hauskaksi lapset nimesivät salaviestien avaamisen koodiavaimen kanssa. Monet kirjan tehtävät olivat sellaisia, joissa vaadittiin jonkun verran esimerkiksi sosiaalisten medioiden käyttökokemusta, jota testiryhmällämme ei vielä ole.

Tulevaisuutta ajatellen kirjassa on vielä paljon koluttavaa esimerkiksi Internetin turvallisuudesta ja yksityisyydestä, jotka ovat supertärkeitä aiheita nettimaailman vasta-alkajille.

FFD24FA6-3C1A-4468-804B-0BB7152DD632

Internet on käsitteenä niin laaja ja monimutkainen, ettei edes nettiä päivittäin käyttävä aikuinen osaa sitä välttämättä lapsentasoisesti avata, joten Hello Ruby on tähän oiva apuväline.

Kansainvälisestikin mainetta niittäneestä sarjasta on tänä vuonna ilmestynyt uusin osa nimeltä Hello Ruby – Robotti koulussa (Otava 2018), johon tutustumista odotamme jo innolla.

-Minttu

 

 

Tarinoita (sankareista) tuleville sankareille

43051449_309874816476799_7571242716747530240_n

Maailmalla mainetta niittänyt Iltasatuja kapinallisille tytöille – 100 tarinaa ihmeellisistä naisista (S&S 2017) on innoittanut myös kotimaassa kokoamaan yhteen kertomuksia sankarillisista suomalaisista naisista. Taru Anttosen ja Milla Karppisen toimittama kokoelma Sankaritarinoita tytöille ja kaikille muille (Into Kustannus 2018) sopii luettavaksi lapsille sukupuoleen katsomatta. 24 kirjoittajaa ja 41 kuvittajaa ovat luoneet yhdessä mukaansatempaavan kokonaisuuden, jonka inspiroivat satumuotoon kirjoitetut tarinat tosielämän supersankareista jaksavat kiinnostaa meidänkin eskari-ikäistä lukijaamme illasta toiseen.

43045086_2057319387913317_3332946285857603584_n.jpg

Suomalaisten naisten tarinoita on valikoitunut kirjaan eri vuosisadoilta ja -kymmeniltä. Listalta löytyy poliitikkoja ja muita kansalaisvaikuttajia, eri alojen taiteilijoita, urheilijoita, tieteilijöitä, yrittäjiä ja muita rohkeita uranuurtajia. Historiassa mennään kuningatar Kaarina Maununtyttäreen saakka, mutta iso osa merkkihenkilöistä on ihan meidän ajaltamme, kuten esimerkiksi laulaja Alma ja Koko Hubara, joka on perustanut Ruskeat tytöt -median.

Meidän iltasatuilijamme listasi kuuden kärkensä. Mieleen olivat painuneet päätoimittaja Koko Hubaran lisäksi tubettaja Mansikka eli Maiju Voutilainen, valokuvaaja Meeri Koutaniemi, eläinlääkäri Agnes Sjöberg, malli Maija Mattila ja lentokapteeni Orvokki Kuortti. Luulenpa, että tällä listalla voi olla jotain tekemistä unelma-ammattien ja lapsen omien kiinnostuksen kohteiden kanssa. Kirjasta löytyy siis jokaiselle jotakin!

43045351_174456796774004_2503486572268093440_n

Meidän perheemme aikuisten ehdoton suosikki on tietenkin Tove Jansson (1914-2001). Olemme kuorruttaneet kotimme muumikuosein, ja mietelauseet Janssonin tuotannosta ovat aina yhtä ajankohtaisia. “Ei ole mikään konsti olla rohkea, jos ei pelkää”, lukee Toven tarinan päätteeksi. 

Kirja toimii näppäränä tietopakettina myös työssämme varhaiskasvatuksessa. Kun aiemmin tällä viikolla liputettiin Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivän kunniaksi, oli helppo avata sankarikirja oikealta sivulta ja lukea teksti lapsille päiväunisaduksi.

Sillanpään ajatus auttoi taannoin myös eskarilaista pyöräilyn opettelussa: “Ei koskaan saa sanoa, minä en osaa, vaan vaikeimmissakin tilanteissa pitää sanoa minä yritän.” Tätä kerrattiin ja kaaduttiin. Ja taas noustiin ja kaaduttiin, kunnes jossain vaiheessa pysyttiin pystyssä. 

Kuka tahansa, joka uskoo itseensä ja asiaansa, voi olla sankari.

 

-Jenni

 

Vauhdikas lastenkirja ilman turhia ennakkokäsityksiä

33475183_10156445090447962_9042360116178845696_n-e1527326205105.jpg

Ruttu ja Superi (Mini Kustannus 2017) on virkistävä poikkeus uusien lastenkirjojen joukossa. Annamarika Tammisen kirjoittamassa tarinassa kaverukset Ruttu ja Superi ystävystyvät, hassuttelevat ja kokevat maailmaa leikin kautta. Välillä istutaan kampaajan tuoliin tai puetaan kauneimmat mekot päälle ja välillä takaperinsyöksytään vaaroja uhmaten. Tehdään juttuja, joita lapset tekevät.

Niin, lapset. Missään vaiheessa kirjaa päähenkilöitä ei sukupuoliteta. Julia Jusslinin kuvituskin kunnioittaa sukupuolisensitiivistä linjaa. Ehkä lapset ovat muunsukupuolisia, ehkä jotain muuta. Se ei lasten maailmassa ole tärkeintä juuri silloin, kun agendalla on jotain merkityksellisempää, kuten esimerkiksi hinkuyskän, vinkuyskän tai yskien yskän diagnosointi.

33500801_10156445089797962_7938792329878437888_n

Jotkut lapset saattavat tarinaa kuunnellessaan lukijalta kysyä, ovatko Ruttu ja Superi tyttöjä vai poikia. Jos vastaus pohdituttaa, kannattaa se miettiä vaikka etukäteen valmiiksi. Meillä ei 5-vuotiaan kuuntelijan kanssa ole tähän mennessä (ensimmäinen lukukerta perheen parissa iltasatuna, toinen varhaiskasvatusryhmän päiväunitarinana) kysymystä esitetty, sillä Ruttu ja Superi tarjoilee sen verran makoisia juonenkäänteitä ja hauskoja yksityiskohtia, että koko sukupuolikysymys jää taka-alalle.

Allekirjoittaneen mielestä kirjassa on parasta sukupuolisensitiivisyys, mutta nuoremman kirjallisuuskriitikon mielestä ehdottomasti se, miten uudella skeittilaudalla saa entistä paremmat vauhdit takaperinsyöksyyn ja miten hurja lasku päättyy komeaan ja naurettavan hauskaan kaatumiseen.

33572888_10156445089362962_4227285002326376448_n (1)

”Milloin luetaan seuraava osa?” kysyy lapsi, kun suljemme takakannen. Tähän jäämme odottamaan kustantajan vastausta, sillä luemme mielellämme jatkossakin kirjoja, joissa lapset saavat olla lapsia ilman turhia oletuksia ja sukupuolistereotypioita.

 

-Jenni

Ihan tavallista erilaisuutta

31102436_10156367336667962_6976708385580253184_n

Yksi lastenkirjahyllymme kestosuosikeista on Meidän pihan perhesoppa (Tammi 2015), jonka on kirjoittanut lastenkirjailija Riina Katajavuori yhdessä psykologian asiantuntijoiden Riikka Toivasen ja Maiju Tokolan kanssa. Christel Rönnsin kuvittamassa kirjassa tutustutaan perheiden monimuotoisuuteen, kun päiväkotiryhmän maskottipingviini lähtee yökyläkierrokselle lasten koteihin.

Kyläreissuilla käy ilmi, etteivät kaikki lapset olekaan saaneet alkuaan samalla tavoin. Kirjassa kerrotaan lapsen tasoisesti mm. hedelmöityshoidoista, sukusoluista ja lahjasolujen käytöstä sympaattisen tarinan muodossa. Kysymys siitä, mistä vauvat tulevat, on loppujen lopuksi hankala lähinnä aikuisille.

31123556_10156367333982962_8080784391065829376_n.jpg

Kun kysyn 5-vuotiaalta, mikä kirjassa on parasta, ei vastaus liity perheellistymiseen. Sen sijaan parasta antia ovat kuulemma majan rakentaminen, trampoliinilla hyppiminen, maton alle piiloutuminen ja monet muut hauskat Christel Rönnsin värikkään kuvituksen yksityiskohdat. Perheiden erilaisuus on 2010-lukulaiselle ihan peruskauraa. 

31123431_10156367334367962_2860453497650806784_n.jpg

Kirjassa kuvatuista perheistä löytyy varmasti jokaiselle jotain tuttua. Meidän tapauksessamme samaistumispintaa löytyi erityisesti Malviinan perheen vapaa-ajanvietosta, josta hän kertoo näin: “Meidän perheessä kätevintä on se, että kun mennään uimahalliin, me päästään kaikki samalle puolelle eikä kukaan joudu menemään pukuhuoneeseen yksin.” Kahden äidin perheessä on totisesti etunsa!

Jotta lapsille tarjottava kuvasto perheiden monimuotoisuudesta laajenisi edelleen, tarvitsemme uusia ja tiedoiltaan ajantasaisia kuvauksia erilaisista eli siis ihan tavallisista perheistä. Suosittelen Meidän pihan perhesoppa -kirjaa niin yksityiskäyttöön kuin varhaiskasvatukseenkin työvälineeksi.

 

-Jenni