Kirjoitettu 18/01/202018/01/2020 in Kirja-arvostelut, Uncategorized

Elämisen taito ja muita lounaissuomalaisia hullutuksia

Tuntuuko joskus siltä, että nykyelämä on liian monimutkaista? Jatkuva kiire, ympäristön ristiriitaiset odotukset ja tehokkuuden vaatimukset pitävät pientä ihmistä otteessaan. Ehdotankin jokaiselle kiireiselle ja stressaantuneelle city-kanille pientä hengähdystaukoa runouden parissa.

Runoilija Heli Laaksosen maailmassa mennään potkukelkalla karkuun kasvukeskuksia ja sinisiä näyttöjä ja haetaan karkumatkalle evääksi hapanta leipää kauppa-autosta. Jos Laaksosen runoja on uskominen, kaupunkilaisserkkujen parjaamista maakunnista löytyy vanhaa elämänviisautta ja väriloistossa kukoistavaa elävää kulttuuria.

Lounaismurteella kirjoittavan Heli Laaksosen uusin runokokoelma Aurinko. Porkkana. Vesi. (WSOY 2019) on sävyltään melankolinen, mutta kirjailijan aiemman tuotannon tapaan lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä. Runoissa nostetaan esiin monia huolestuttavia nykymaailman ilmiöitä, kuten esimerkiksi lasten ja nuorten lukutaidon heikkeneminen. Tarkastelussa on myös suomen kieli itsessään ja sen säilyminen kansainvälistyvässä ympäristössä. Laaksonen tekee omalta osaltaan tärkeää työtä suomen kielen murteiden, vivahteiden ja ilmaisuvoiman säilymisessä.

Laaksosen uusimman kirjan runoissa on vahvasti läsnä myös kuolema ja vanheneminen. Se harmittava tosiasia, että loppujen lopuksi kaikki jää aina kesken. Suru ja ilo kulkevat kuitenkin käsi kädessä, ja lopullisuuden tajuaminen innostaa elämästä nauttimiseen ja pienimpien ilmiöiden havaitsemiseen. Lukijalle jää toiveikas olo: ehkä peli ei olekaan vielä menetetty, ehkä tänään on vielä aikaa istuttaa pussin pohjalle jääneet siemenet ja mennä mukaan pihatalkoisiin.

Heli Laaksosen ensimmäinen runoteos Pulu uis (Sammakko 2000) oli aikanaan jättimenestys. Aika on nyt tasan kahdenkymmenen vuoden jälkeen toinen, ja kirja-ala hakee paikkaansa muuttuvassa digimaailmassa. Myös Aurinko. Porkkana. Vesi. -teos on julkaistu sekä ääni- että e-kirjana. On erinomaista, että kotimaista kaunokirjallisuutta voi nauttia monessa muodossa, ja että se on mahdollisimman monelle saavutettavaa.

Eli: lue tai kuuntele, ihan miten vain, mutta tee se! Lisätietoa kirjailijasta ja Sanatoimisto Hulimaasta löytyy täältä.

-Jenni

Ps. Jos olet nykyajan suorittajahenkilö ja täytät Helmet-lukuhaastetta, tämä runokirja sopii esimerkiksi kohtiin 31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla, 42. Kirjassa on isovanhempia tai 46. Kirjassa on sauna.

Kirjoitettu 27/11/201927/11/2019 in Kirja-arvostelut, Uncategorized

Robotti koulussa (ja perhepäivähoidossa)

Turunlahden perhepäivähoidon lapset ovat pitkin syksyä höpöttäneet roboteista. Lasten toiveesta järjestimme ryhmälle robottiviikot, joiden aikana olemme harrastaneet robottijumppaa, askarrelleet robotteja eri materiaaleista, kirjoittaneet roboteille koodia sekä vierailleet Turun yliopiston Kemian laitoksella tutustumassa taitaviin Lego-robotteihin. Matkassa on ollut koko ajan mukana mahtava opas, Linda Liukkaan Hello Ruby -lastenkirjasarjan neljäs osa Hello Ruby: Robotti koulussa (Otava 2018).

Kansainvälistäkin mainetta niittäneen Hello Ruby -sarjan aiemmissa osissa on Rubyn johdolla tutustuttu ohjelmointiin, tietokoneisiin ja internetiin. Nyt vuorossa ovat robotit ja tekoäly. Robotti koulussa -kirjassa Rubyn ystävällä Julialla on robotti, joka pääsee lasten mukaan kouluun. Koulussa huomataan, miten jotkut tehtävät ovat robotille tosi helppoja ja jotkut ihmiselle luontevat asiat taas aivan mahdottomia. Esimerkiksi tunteista robotti ei osaa kertoa, mutta se oppii pelien säännöt hetkessä. Väärinkäsityksiä ja kommelluksia mahtuu mukaan koulupäivään, vaikka robotti osoittautuukin varsin taitavaksi oppijaksi. Kuvituksen monet pienet yksityiskohdat rikastavat mukaansatempaavaa tarinaa.

Kirjan lopussa on runsas tehtävävalikoima liittyen tekoälyyn ja koneoppimiseen. Tehtävistä löytyy mm. robotinteko-ohje, joka tuli meillekin tarpeeseen projektin aikana. Perhepäiväkodin lattialla häärää usein robotti-imuri, mutta lapset keksivät mitä moninaisempia käyttötarkoituksia omille roboteilleen. Robottien rakentamisessa vain mielikuvitus on rajana, joten omia robotteja kannattaa ehdottomasti koota kierrätysmateriaaleista. Meidän ryhmämme robotit syntyivät kaapelikiinnikkeistä ja askartelukaapin aarteista.

Suosittelemme kirjaa kaikille pienille ja suurille robottifaneille sekä muille aiheesta kiinnostuneille. Lisää hyviä harjoitustehtäviä sekä muita vinkkejä ja ohjeita kasvattajille löytyy Hello Rubyn viralliselta sivustolta.

-Jenni ja Minttu

Kirjoitettu 28/10/2019 in Kirja-arvostelut, Uncategorized

Runomatkaopas mukana perhepäiväkodin arjessa

Viime viikolla Turunlahden perhepäivähoidon metsäretkellä innostuttiin ihan uudesta leikistä. Pysähdyimme lapsille tuttuun paikkaan metsässä, ja pyysin ryhmää eläytymään tarkkanäköisiksi ja -kuuloisiksi sanahaukoiksi, joilta ei pieninkään sana tai havainto jää huomaamatta.

Pienen hakemisen jälkeen sanoja alkoikin löytyä, ja kirjasin ylös 2-5-vuotiaiden sanahaukkojen kommentteja puista, lehdistä, isoista kepeistä ja (tylsän aikuisen) yllätykseksi myös mm. ralliautoista ja lentokoneista. Lopuksi luin kaikki löytyneet sanat ääneen, ja mitä ihmettä: niistähän syntyi mitä mainioin runo! Luimme syntyneen Metsärunon ensi kertaa ääneen heti paikan päällä ja uudestaan vielä lounaalla. Niin ja sitten välipalalla ja seuraavana päivänä ja… Toisin sanoen ryhmän yhteisestä runosta tuli aika suosittu juttu, josta lapset olivat silminnähden ylpeitä pitkän aikaa.

Idea sanahaukoista löytyi Pirkko Ilmasen, Riika Kotkan, Elina Pullin ja Johanna Venhon yhteistyönä syntyneestä uudesta teoksesta Runomatkaopas – harjoituksia ja työpajoja lapsille (Aviador Kustannus 2019). Minna Mäkipään kauniisti kuvittama opas sisältää huiman määrän tehtäviä ja ideoita sanataiteen opetukseen lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille tai ihan kotikäyttöönkin.

Kirjan tehtävät sopivat luku- ja kirjoitustaitoisille lapsille, mutta niitä voi soveltaa myös pienempien sanataiteilijoiden tarpeisiin sopiviksi, ja aikuinen voi tarvittaessa toimia kirjurina. Eikä kaikkea ole aina tarpeenkaan viedä kirjoitettuun muotoon, sillä myös pelkästään suullisesti tuotettu sanataide on arvokasta.

Opiskelen itse parhaillani sanataideohjaajaksi, ja olen erityisen inspiroitunut ajatuksesta, että ihan jokaisella ikään, taustaan tai vaikkapa kirjoitustaitoon katsomatta on oikeus ilmaista itseään sanataiteen keinoin. Otan Runomatkaoppaan kymmenet vinkit ja harjoitustehtävät mukaan matkalleni kohti omaa sanataideohjaajuuttani. Kirjasta löytyy monipuolinen kattaus uusia työkaluja ja lähestymistapoja runouden ja sanataiteen opetukseen, kuten esimerkiksi lavarunoutta, riimisanojen metsästystä, runoselfieitä ja mytologioista ammentavia työpajaideoita.

Meillä perhepäivähoidossa aiotaan sanahaukkojen lisäksi ainakin mennä lähiviikkoina runokävelylle, tuottaa omia runoja ja tutustua liutaan uusia loruja. Kirjassa on nimittäin runsaan materiaalin joukossa myös koottu hauskoja loruja, joilla lihottaa lorupusseja ja -viuhkoja. Yksi lasten uusista suosikeista on Elina Pullin Aistien vuosi -loru, joka menee näin:

Kesä maistuu mansikalle,
syksy tuoksuu omenalle,
talvi narisee korvissa,
kevät tuntuu rinnassa.

Näillä eväillä on mukava lähteä runomatkalle!

-Jenni

Kirjoitettu 12/09/2019 in Kirja-arvostelut, Retket, Uncategorized

Hemulin jalanjäljissä

70674871_2434877446604366_2066147296810106880_n — Sadepäivänä Hemulin kasvio kannattaa jättää sisätiloihin.

Luonnon tutkiminen ja ihmetteleminen sekä luonnossa liikkuminen ovat tärkeässä roolissa Turunlahden perhepäivähoidon arjessa. Avuksi luontoretkille ja pihatouhuihin olemme saaneet ihastuttavan Hemulin kasvio -kirjan (WSOY 2019).

Hemulin kasvion on kirjoittanut ja tomittanut Päivi Kaataja. Kuvituksena on käytetty Tove Janssonin Muumi-kirjojen alkuperäisiä kuvia, ja väripiirrosten toteutuksesta on vastannut Anni Pöyhtäri.

Kirjassa ilahduttavat kaunis ulkoasu ja tarinalliset kuvaukset eri kasvien ominaisuuksista. Hemulin kasviossa ei ainoastaan nimetä kasveja, vaan kerrotaan esimerkiksi miten niitä voi käyttää hyödyksi, missä ne kasvavat ja mitkä eläimet käyttävät niitä ravinnokseen. Olemme kirjan parissa oppineet, että voikukkaa on ennen käytetty kahvinkorvikkeena, ruiskaunokeista saa mustetta salaperäisiin viesteihin ja piharatamolla voi lievittää yskää!

Kasvien tunnistamisessa auttavat selkeät opetustaulumaiset kuvat. Kasvit on jaoteltu kasvualueittain, ja yksittäistä kasvia voi etsiä myös kätevästi sisällysluettelon avulla.

Tove Jansson kuvasi Muumi-kirjoissaan paljon luontoa ja sen elämää ötököineen ja moninaisine kasveineen. Hemulin kasvioon onkin koottu Janssonin luontoaiheisia sitaatteja eri teoksista.

“Laakso jossa he asuivat oli kaunis, täynnä onnellisia pikku mönkiäisiä ja suuria vihreitä puita. Niittyjen halki virtasi joki, joka kaarsi sinisen muumitalon ohi ja katosi toisille seuduille, missä toiset pikku mönkiäiset ihmettelivät, mistä se mahtoi tulla.”

Hemulin kasvion innoittamana meilläkin perhepäivähoitoryhmän lapset kokosivat omat kasvionsa, joihin sai kerätä kasveja lähimetsästä, perhepäiväkodin pihalta ja kotoa. Kasvit prässättiin ja kuivattiin Hemulin ohjeiden mukaisesti. Luonnontutkijan hommat vaativat vaivannäköä ja kärsivällisyyttä, mutta parissa viikossa kahdeksan kaunista kasviota saatiin nostettua esille perhepäiväkodin eteiseen.

Suosittelen Hemulin kasviota avuksi ja iloksi muillekin kasvattajille!

Kirjoitettu 04/08/201904/08/2019 in Kirja-arvostelut, Uncategorized

Satu lapsille sukupuolen moninaisuudesta

67175522_370389043876201_4294821224162263040_n — Kuvat kirjasta ”Lohikäärme, jolla oli keltaiset varpaat”

Luetaanko taas lohikäärmekirjaa? kysyttiin viime viikolla useaan otteeseen perhepäiväkodissa ennen päiväunille menoa. Ja kyllähän me luettiin, monta kertaa.

Kyseessä on lastentarhanopettaja ja sosiaalipsykologi Kuura Autereen uutuusteos Lohikäärme, jolla oli keltaiset varpaat (Pieni Karhu 2019), joka on ensimmäinen suomenkielinen lastenkirja intersukupuolisuudesta. Meillä kirjaa on nyt ahkerasti luettu varhaiskasvatuksessa päiväunisatuna ja yhdessä lasten kanssa kuvia katsellen. Perhepäiväkodin kesäloman kirja vietti tulevan ekaluokkalaisen yöpöydällä eli se todistetusti kelpaa myös lukutaitoiselle kirjallisuuden ystävälle.

Lämminhenkisessä Tina Sarajärven kuvittamassa kirjassa lohikäärmeperheeseen kuoriutuu uusi jäsen. Sukulaiset arvuuttelevat tulevan lapsen sukupuolta, sillä tiedossahan on, että tavallisesti pojat puhaltavat savua nenästä ja tytöt suusta. Pienellä lohikäärmeellä todetaan kuitenkin olevan intersukupuolinen keho, koska siinä on merkkejä sekä tyttö- että poikalohikäärmeelle tyypillisistä kehoista.

“Me emme voi vielä tietää, mitä sukupuolta lapsi on. Se selviää ajan myötä, kunhan pikkulohikäärme kasvaa niin isoksi, että se osaa itse kertoa sen.”

Meilläkin perhepäivähoidossa on tärkeää nähdä lapset yksilöinä ja välttää esimerkiksi turhaa sukupuolittavaa sanastoa. Tapanamme on kutsua tuttuja ihmisiä etunimellä ja vieraita ihmisiä esimerkiksi lapsiksi tai aikuisiksi – aika helppoa! Jokainen saa sanoittaa oman sukupuolensa haluamallaan tavalla ja leikeissä voi vapaasti kokeilla erilaisia rooleja. Kun sukupuolia ei turhaan korosteta, eivät myöskään tiukat sukupuoliroolit pääse vaikuttamaan lapsen toimintaan ja jokaisella on mahdollisuus kasvaa rauhassa juuri sellaiseksi kuin haluaa.

Mutta palataan vielä itse teokseen. Jos lapsilta kysytään, mikä on kirjassa parasta, vastaus on selkeä: lohikäärmeet! Kahden 4-vuotiaan kriitikon mielestä kirjan mieleenpainuvin kohta on se, jossa lohikäärmeet lähtevät lentomatkalle. Sukupuolen moninaisuudessa ei taida lapsen näkökulmasta olla mitään ihmeellistä.

-Jenni

Kirjoitettu 03/06/201903/06/2019 in Kirja-arvostelut, Retket, Uncategorized

Metsäretkeilyä

Jos Turunlahden perhepäivähoidon lapsilta kysytään, mihin he mieluiten haluaisivat retkelle, kuuluu vastaus kahdeksasta suusta: metsään! Ja kun vielä eväätkin (mieluiten lämmintä keittoa ja sämpylöitä) otetaan mukaan, on retkipäivä täydellinen. Varhaiskasvatusryhmä retkeilee sekä lähimetsässä että lyhyen bussimatkan päässä luonnonsuojelualueella Turun Ruissalon saaressa.

61686082_1108889335980749_609557959264960512_n — Ruissalossa. Kuva: Turunlahden pph

Myös Eppu Nuotion luoman Tämä vai tuo -lastenkirjasarjan tuoreimmassa osassa Metsäretki (Bazar 2019) lähdetään luontoretkelle. Lämminhenkisen kirjasarjan kolmea edellistä osaa on luettu meillä ahkerasti. Niissä ollaan oltu synttäreillä ja kirpparilla sekä podettu matkakuumetta. Nyt päähenkilö Fiinu on jälleen valinnan edessä: lähteäkö äidin ja pikkusisaruksen kanssa uimaan vai metsäretkelle? Valinta ei lopulta ole vaikea, sillä metsään haluaa Fiinukin, tottakai, hyvät eväät mukanaan.

61427071_364276847555457_1079093924481466368_n

“Metsä surisee, pörisee, sirkuttaa, solisee ja suhisee.” Kaupungin ulkopuolella äänet ovat erilaisia, ja Fiinukin pysähtyy niitä kuulemaan. Metsä myös näyttää erilaiselta eri vuodenaikoina. Puun alla voi viettää lepohetken, ja nähdä perhosen tai oravan. Aino Louhen kaunis kuvitus on rauhoittava ja tunnelmallinen. Monen lapsen lempparikuvaksi nousee kuva kesäisestä hetkestä rantakalliolla.

61549903_434352827342901_1406321100442304512_n — Aino Louhen kuvitusta kirjasta Tämä vai tuo? Metsäretki

Kirjaa suositellaan 3-6-vuotiaille. Meillä se on ollut perhepäivähoidon käytössä 2-4-vuotiailla ääneenlukukirjana, ja olemme yhdessä tutkineet kuvia ja niiden yksityiskohtia. Olemme lukeneet kirjaa myös päiväunisatuna, jolloin metsän rauhoittavan tunnelman on saanut kuvitella omassa mielessään ja nukahtaa nukkarin kuvitteellisten kuusten alle. Myös jo lukemaan oppinut tuleva ekaluokkalainen on kelpuuttanut Metsäretki-kirjan lukulistalleen. Seuraavaakin osaa kuulemma jo odotellaan!

-Jenni

Kirjoitettu 08/12/201808/12/2018 in Kirja-arvostelut, Uncategorized

Koko vuosi on kuin laulupiiri

Vuosi lähenee jo loppuaan, ja synkästä säästä huolimatta joulujuhlavalmistelut ovat käynnissä meidänkin perhepäivähoidossamme. Joululaulukirjat kaivoimme heti kuun vaihteessa esiin, ja sekä vanhat että uudemmatkin joulurallit ovat tahdittaneet ja ilostuttaneet joulukuista arkeamme. Teemalauluja on ennen joululaulukauttakin lauleltu tänä vuonna erityisen paljon, koska apunamme on ollut näppärä Lasten oma lauluvuosi -laulukirja (Lasten keskus 2016). Kirjan on toimittanut Hannele Soljander-Halme, jonka käsialaa ovat myös monet kirjan uusista lauluista.

Lasten oma lauluvuosi -kirja liittyy meillä jo aiemmin hyväksi todettuun ja ahkerassa käytössä olleeseen Tuula Korolaisen ja Riitta Tuluston palkittuun Lasten oma vuosikirja -teokseen. (Lue juttua vuosikirjasta täältä!) Laulukirjassa on vuosikirjan tapaan käyty vuoden varrella olevat teema-, juhla- ja liputuspäivät läpi ja ehdotettu niihin liittyviä lauluja.

Esimerkiksi Runebergin päivänä helmikuussa laulellaan lapsia kovasti huvittavaa Markus Lampelan kappaletta, joka menee näin: “Ruuneperi, peri, peri, runoja keri keri keri, suuresta runolankarullasta, Suomen maasta ja mullasta” ja maaliskuussa Minna Canthin päivänä Hannele Soljander-Halmeen hauskoja riimejä: “Minna Kantti, mahtitantti, kädessä pysyi kynä ja lantti”. Kirjan ja ruusun päivänä huhtikuussa taasen iloitaan kirjallisuudesta Tuula Korolaisen sanoin: “Nyt on kirjoja paljon tarjolla, jokaiselle riittää niistä iloa.”

Puolustusvoimain lippujuhlan voi helposti ottaa esille lastenkin kanssa, koska tarjolla on Hurja poika Mannerheim -kappale ja Yrittäjän päivänä syyskuussa oma lempparini Äitini on yrittäjä (molempien laulujen tekijä Kaisa Nuolioja). Myös eri kulttuurien ja uskontojen juhlapäivät ovat kirjassa kattavasti edustettuina.

Kirjassa on yhteensä 94 laulua. Koska osa lauluista on ennen julkaisemattomia, on kätevää, että kirjan mukana tulee myös cd-levy, jossa on esitetty osa kappaleista. Jokaiseen lauluun on tarjolla nuotit sointumerkein. Sekä Lasten oman vuosikirjan että Lasten oman lauluvuoden on kauniisti kuvittanut Maija Hurme.

Suosittelen kirjaa niin varhaiskasvatuksen henkilökunnalle kuin muillekin lasten kanssa laulaville. Ja joulu kun jo on melkein ovella, niin toimikoon tämä myös lahjavinkkinä!

-Jenni

Kirjoitettu 17/11/201817/11/2018 in Kirja-arvostelut, Uncategorized

Kurkistus keppareiden maailmaan

Keppihevoset eli kepparit trendaavat nyt niin maanlaajuisesti harrastajien keskuudessa kuin eräässä aikaansa tiiviisti seuraavassa turkulaiskodissakin.

Kuluneella viikolla vietettyjen lapsemme 6-vuotissynttäreiden teemana olivat nimittäin kepparit, ja heppakuoseja ja kepparikamaa kertyy pikkuhiljaa lapsen huoneeseen. Ihan oikeatkin ponit olisivat toki kivoja (esimerkiksi yllä olevassa kuvassa esiintyvä kepitön Papu) ja yhtäläisesti toivelistan kärjessä, mutta kaupunkiympäristössä helppohoitoisempia ja vähemmän tilaa vieviä ovat kuitenkin kepilliset ratsut, joten alkakoon heppaharrastus nyt niistä.

Löysimme ihan mahtavan käsikirjan uuden villityksen tueksi. Keppareiden kyydissä – Keppihevosharrastuksen ABC (Aula & Co 2018, 2. uudistettu ja laajennettu painos), on helppolukuinen tietokirja, jossa runsaan ja laadukkaan havainnekuvaston kera on seikkaperäisesti esitelty koko keppihevosten ihmeellinen maailma. Sinimaaria Kangas on yhdessä tyttärensä Lucia Stengerin kanssa koonnut selkeän oppaan, josta on apua niin aloittelijalle kuin pidempäänkin keppareiden parissa touhunneelle harrastajalle.

Teoksessa käydään läpi keppareiden historiaa, käsityöohjeita ja monipuolisia harrastusmahdollisuuksia keppihevosten parissa. Käsityöihmisenä (hah!) piti toki hevospään ompeluohjetta kokeilla heti käytännössä. En päässyt ihan helpolla, koska villasukkaversio ei pienelle alan asiantuntijalle enää kelvannut, vaan testaaminen piti ehdottomasti aloittaa ns. kolmipalaisesta kepparista, jolla on avonainen suu kuolaimia varten.

Hyvää lähdettiin innolla tekemään, mutta voittajamatskua lopulta valmistui: sateenkaariharjaisella Liisalla on jo voitettu yksi keppariestekilpailu. Kirjasta löytyy ohjeita myös varusteiden tekoon kuolaimista ja remmeistä lähtien.

46513605_705081596538207_8937180318469718016_n — Viherlaukan Liisa, s.2018. Sukunsa kantaäiti.

Keppariaapista lukemalla aukeaa asiaan perehtymättömälle lukijalle yllättävän moninainen maailma. Keppareilla voi näemmä harrastaa mm. esteitä, laukkakilpailuja, näyttelyitä, lännenratsastusta ja keskiaikaista ratsastusta. Harrastajien kesken vallitsee hyvä yhteishenki, ja kantavana ajatuksena on se, että jokaisella on lupa tehdä juuri sitä, mistä tykkää.

Ajatus vahvoista ja omaa tietään kulkevista keppariharrastajista on nähtävillä myös viime vuonna ensi-iltansa saanessa Selma Vilhusen palkitussa dokumenttielokuvassa Hobbyhorse Revolution. Vilhusen mietteitä keppariharrastuksen poikkeuksellisuudesta löytyy myös Keppareiden kyydissä -kirjan alkulehdiltä: ”Mielestäni meillä kaikilla olisi opittavaa siitä, miten keppariyhteisö valii jäsentensä luovuutta ja kannustaa heitä hyväksyvään ja kunnioittavaan asenteeseen itseä ja toisia kohtaan.”

Kirjoitettu 25/10/2018 in Kirja-arvostelut, Uncategorized

Typyn seikkailut saavat jatkoa

Meillä luetaan paljon kirjoja, mutta yksi ehdoton suosikki uutuuskirjasarjojen joukossa on Sanna Iston ja Eppu Nuotion kirjoittama ja Sari Airolan tyylikkäästi kuvittama Typy-sarja, josta on tähän mennessä ilmestynyt neljä osaa.

Sarjassa seikkailevalla Typyllä on vilkas mielikuvitus, mikä johtaa mielenkiintoisiin kohtaamisiin ja tapahtumasarjoihin toinen toistaan kummallisempien otusten kanssa. Ensimmäisessä osassa seikkailee tonttu (Typy ja topakka tonttu, Bazar Kustannus 2015) ja toisessa mörkö (Typy ja muriseva mörkö, Bazar 2016).

Sarjan kolmannessa osassa, Typy ja kelju keiju (Bazar 2017), valmistaudutaan juhliin. Suunnitelmat ja juhlavalmistelut uhkaa kuitenkin sotkea pieni mutta aikaansaava keiju, joka saa tuttuun tapaan paikat sekaisin, vaikka Typy kuinka haluaisi pitää uuden ystävänsä aisoissa. Ei sille vain voi mitään, että keiju kaataa kahvikuppeja, availee vieraiden kengännauhoja ja sotkee lastenhuoneen. Onneksi Typyn perheen aikuisilta löytyy pitkämielisyyttä ja ymmärrystä, ja juhlat onnistuvat lopulta ihan hyvin.

Kirjasarjan uusimmassa tarinassa, Typy ja paukutteleva peikko (Bazar 2018), Typy toivoo vanhemmiltaan lemmikkiä, ja saakin luvan hankkia peikon. Onneksi sieniretkellä tarkoitukseen sopiva peikko löytyy lehtikasasta. Kotona se (tontun, mörön ja keijun tapaan) saa aikaiseksi monenlaista sekamelskaa ja hämmennystä. Typy on taas helisemässä, kun peikko tyhjentää jääkaapin ja rakentaa olohuoneeseen majan, johon tarvitaan tietysti myös vitriinin parhaat kristallilasitkin.

Joskus tuntuu, että meilläkin asuu jos jonkinnäköistä sotkua aiheuttavaa ja tavaroita jemmaavaa pikkuväkeä. Typy-kirjoja lukiessa palaset loksahtelevat kuin itsestään paikoilleen. Nurkissamme lymyää ainakin meluava menninkäinen, hassutteleva hammaspeikko, kujeileva kummitus ja nuriseva nukkumatti. Mieluummin toki ottaisin kämppäkaveriksi jonkun siivoamisesta, järjestyksestä ja hiljaisuudesta nauttivan kotiotuksen, mutta näillä nyt mennään.

Nähtäväksi jää, minkälaisen kaverin Typy kohtaa seuraavaksi.

-Jenni

Kirjoitettu 14/10/201814/10/2018 in Kirja-arvostelut

Hello Ruby – Löytöretkellä Internetissä

Palkittu kirjailija ja koodauslähettiläs Linda Liukas on perheessämme tullut tutuksi luomansa Hello Ruby –lastenkirjasarjan kautta. Iloksemme Liukas on myös päässyt osaksi hittikirjaa Sankaritarinoita tytöille ja kaikille muille (Into Kustannus 2018), josta myös hiljattain kirjoitimme. Hello Ruby -sarjasta on aiemmin ilmestynyt Hello Ruby – Maailman paras koodisatukirja (Otava 2015) ja Hello Ruby – Matka tietokoneeseen (Otava 2016), josta kokemuksiamme voi lukea täältä. Nyt käsittelyssä on sarjan kolmas osa Hello Ruby – Löytöretkellä Internetissä (Otava 2017), joka tutustuttaa lukijansa Internetin ihmeelliseen maailmaan.

Kirja on jaettu aiempien osien tapaan satu- ja tehtäväosioihin, joihin neuvotaan tutustumaan lapsen tahdissa. Aloitimme tutustumalla tarinaan. Rubyn rinnalle on tässä kirjassa luotu kaksi uutta hahmoa: tiedenaisen urasta haaveileva Julia ja matematiikasta innostunut Django. Monimutkaista aihetta on käsitelty maanläheisesti oivaltavan tarinan ja kekseliään kuvituksen avulla.

Internet on perheellemme ja melkein 6-vuotiaallemme tuttu juttu, mutta toisaalta niin päivänselvä asia, ettei asiaa ole tullut tarkemmin ajateltua saati käsiteltyä. Itse 90-luvun lapsena olen kasvanut samassa tahdissa teknologian ja Internetin kanssa. Lapsena minulla (tai kellään) ei ollut puhelinta, jolla olisi päässyt nettiin, mutta jo teini-iässä illat kuluivat pitkälti chateissa ja pelien parissa.

Nykyisin puhelin ilman nettiä on kummastus, joten on selvää, että nykylapset kasvavat hyvin erilaisessa maailmassa. Kysyttäessä juuri eskarin aloittaneen lapsen mielipidettä siitä, mitkä ovat tärkeimmät asiat, mitä esimerkiksi puhelimella voi tehdä, on vastaus ”videoiden katselu ja naamojen lähettäminen”. Molempiin tarvitaan Internetiä, joten on ehkä hyvä valmistaa jo nyt lasta siihen, mikä Internet oikeastaan on ja miten sitä käytetään.

Tehtäväosio hieman huoletti minua, koska lapsemme ei ole ollut omasta mielestäni koskaan oikeasti itse netissä. Tarkemmin kirjaa tutkittuani huomasin itsekin yksioikoisen ajattelutapani siitä, että Internet olisi yhtä kuin selaimet ja verkkosivut.

Päädyin tutustumaan kirjan tehtäväosioon varhaiskasvatusryhmämme eskarilaisten kanssa. Valitsimme yhdessä kiinnostavilta vaikuttavat tehtävät. Erityisen hauskaksi lapset nimesivät salaviestien avaamisen koodiavaimen kanssa. Monet kirjan tehtävät olivat sellaisia, joissa vaadittiin jonkun verran esimerkiksi sosiaalisten medioiden käyttökokemusta, jota testiryhmällämme ei vielä ole.

Tulevaisuutta ajatellen kirjassa on vielä paljon koluttavaa esimerkiksi Internetin turvallisuudesta ja yksityisyydestä, jotka ovat supertärkeitä aiheita nettimaailman vasta-alkajille.

Internet on käsitteenä niin laaja ja monimutkainen, ettei edes nettiä päivittäin käyttävä aikuinen osaa sitä välttämättä lapsentasoisesti avata, joten Hello Ruby on tähän oiva apuväline.

Kansainvälisestikin mainetta niittäneestä sarjasta on tänä vuonna ilmestynyt uusin osa nimeltä Hello Ruby – Robotti koulussa (Otava 2018), johon tutustumista odotamme jo innolla.

-Minttu

Turunlahden sanaversomo

Kategoria: Kirja-arvostelut

Elämisen taito ja muita lounaissuomalaisia hullutuksia

Robotti koulussa (ja perhepäivähoidossa)

Runomatkaopas mukana perhepäiväkodin arjessa

Hemulin jalanjäljissä

Satu lapsille sukupuolen moninaisuudesta

Metsäretkeilyä

Koko vuosi on kuin laulupiiri

Kurkistus keppareiden maailmaan

Typyn seikkailut saavat jatkoa

Hello Ruby – Löytöretkellä Internetissä