Lastenrunoutta pukinkonttiin

Yhteistyö/ kirjat saatu arvostelukappaleina Lasten Keskukselta ja WSOY:ltä

Ykköne (WSOY 2018) ja Höyhentakkisakki (Lasten Keskus 2020) matkalla joulupakettiin.

Poikkeuksellinen vuosi 2020 alkaa olla lopuillaan, ja on aika antaa tämän vuoden viimeiset lastenkirjavinkit. Julkaisu toimikoon samalla myös joululahjavinkkinä niille, jotka vielä tuskailevat lahjojen hankkimisen kanssa. Miltä siis kuulostaisi, jos kuusen alta löytyisikin aattoiltana runoja?

Leena Ravantin uutuusrunoteos Höyhentakkisakki (Lasten Keskus 2020) on ollut aivan ehdoton hitti meidän Turunlahden perhepäivähoidon 2-4-vuotiaiden testiryhmäläistemme keskuudessa. Lintuaiheiset runot ovat viihdyttäneet ja naurattaneet lapsia, ja toisaalta niiden avulla on myös rauhoituttu ja hiljennytty päivälevolle. Monipuolisesta kokoelmasta on löytynyt osuvia runoja eri tilanteisiin ja tunnetiloihin. Ryhmän suosikkiruno on Mollista duuriin -runo, jossa seikkailee poikasensa hukkaava fasaani-Martta. Höyhentakkisakin runoista löytyy riimejä, mikä erityisesti iskee juuri pieniin lapsiin, jotka vasta opettelevat kielellä leikittelyä. Vaikkei kaikkia sanoja ja niiden merkityksiä tuntisikaan, voi loppusoinnusta ja sanojen rytmistä saada paljonkin oivaltamisen iloa.

Aapo Ravantin kuvitusta Höyhentakkisakki-kirjasta.

Höyhentakkisakin runot sijoittuvat kuvitteelliseen lintumaailmaan, ja niissä seikkailee suomalaisesta luonnosta tuttuja naakkoja, variksia, harakoita ja monia muita lintulajeja. Touhuissaan runojen linnut eivät aina ole ihan lajityypillisiä, sillä niillä on muun muassa suhdeongelmia, ilmastoahdistusta, pyöräilyharrastuksia ja koulun aloitukseen liittyvää jännitystä. Aika samaistuttavia otuksia siis kaikin puolin! Kirjan hienot lintupiirrokset on tehnyt kuvittaja Aapo Ravantti.

Toinen lasten tämänhetkisistä suosikkirunokirjoista on Heli Laaksosen Ykköne (WSOY 2018), josta on ollut kuluneella syyskaudella perhepäivähoitoryhmässä paljon iloa ja hyötyä lasten tutustuessa numeroihin. Ykköne-runokirjasta olemme oppineet, että numero kaksi on ankan muotoinen sekä sen, että jos ykkösellä on patonki kainalossa, se muistuttaa seiskaa. Kirjan on värikkäästi ja elävästi kuvittanut Anne Vasko.

Anne Vaskon kuvitusta Ykköne-kirjasta.

Tästä kirjasta lasten lemppariruno on Kakstoist eli se, jossa sataa kissoja ja koiria. Oma ehdoton lempirunoni Heli Laaksosen teoksesta on kuitenkin Seittemä, jossa kerrotaan kääpiöstä ja seitsemästä Lumikista. Ei siinä vielä mitään, että kääpiöllä on vaivoinaan seitsemän Lumikkia, mutta kun niiden mukana tulee seitsemän anoppia, jotka ovat kaikki yhtä kovia neuvomaan! Heli Laaksosen runot on kirjoitettu lounaismurteella, mutta niiden huumori avautuu varmasti niillekin, joille murre ei ole niin tuttu. Tiukan paikan tullen voi turvautua kirjan takaosasta löytyvään sanastoon. Niin ja löytyyhän Ykköne myös äänikirjana, jossa runojen kielestä pääsee nauttimaan erityisen mukavalla tavalla.

Nyt on aika kääriä kirjat pakettiin ja toivottaa Turunlahden sanataideblogin puolesta kaikille lukijoille oikein rentouttavaa ja rauhallista joulun aikaa. Sanataiteillaan taas vuonna 2021!

-Jenni

Mimin ja Kukun kirja innosti taikamunien askarteluun

Yhteistyö/ kirja saatu arvostelukappaleena Capuchina Kustannukselta

Mimi ja Kuku ja lentävä ystävä (Capuchina Kustannus 2020) ja taikamunien aihiot.

Mihin tahansa katseeni perhepäiväkodissa käännän, osuu näkökenttääni munia; isoja, pieniä, pyöreitä, kolhuisia ja kaikenvärisiä paperimassasta muotoiltuja munia. Munia odottamassa maalaamista, ripustuskoukkua, taikaloitsua, kuoriutumista tai lattialle pyörähtämistä. Onko joku käynyt kääntämässä seinäkalenterista pääsiäisen uudestaan esiin vai mitä ihmettä on tapahtunut? 

Ei sentään, Turunlahden perhepäivähoidossa ollaan ihan ajan tasalla ja nautitaan täysillä vuoden pimeimmästä ajasta ja marraskuiseen tapaan kuravelliksi muuttuneesta pihasta – ja tietysti satumaailmoihin uppoutumisesta. Viime viikkoina satumaailma on löytynyt Sateenkaarimaasta ja Mimi ja Kuku ja lentävä ystävä -lastenkirjasta (Capuchina Kustannus 2020). Lastenmusiikistaan ja tv-ohjelmastaan tunnettujen Mimi-prinsessan ja Kuku-leijonan seikkailut ovat nimittäin päässeet nyt ensimmäistä kertaa kansien väliin, ja saimme kirjauutuuden perhepäiväkotiin tutustuttavaksi. Kirjan ovat kirjoittaneet Mimin ja Kukun hahmojen takana olevat Majka Nurminen ja Anna Kulmala yhdessä kuvittaja Ella Brigattin kanssa.

Ihmeellinen taikamuna kirjasta ”Mimi ja Kuku ja lentävä ystävä”. Kuvitus: Ella Brigatti.

Mimi ja Kuku ja lentävä ystävä -kirja sijoittuu Sateenkaarimaan satumaisiin, lempeisiin ja värikylläisiin maisemiin, jossa voi törmätä niin ihmekukkiin kuin toivomusmunia munivaan taikalintuunkin. Eräänä päivänä sattuu niin eriskummallisesti, että taivaalta putoaa suuri muna, josta kuorituu outo siivekäs otus, jonka kanssa Mimi ja Kuku lopulta ystävystyvät. Tarinassa seikkailee Mimin ja Kukun lisäksi muitakin kaksikon aiemmasta tuotannosta tuttuja hahmoja, kuten hoito-ohjeita arvaileva Tarja-tohtori ja ihmisiä kuljettava Ile Ihmemato. Kirja kertoo kauniisti ystävyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä, ja esimerkiksi siitä, että toiseen kannattaa ihan oikeasti tutustua vähän pintaa syvemmältä, eikä tehdä johtopäätöksiä pelkän ulkokuoren perusteella. Niin ja siitä, että kermavaahto auttaa yllättävän moneen vaivaan. 

Olemme parin viikon ajan lukeneet Mimin ja Kukun kirjaa perhepäivähoitoryhmässä 2-4-vuotiaiden lasten kanssa. Mimin ja Kukun musiikki tai tv-sarja eivät olleet suurimmalle osalle entuudestaan tuttuja, ja olikin mukava huomata, että kirja toimii ihan itsenäisenäkin teoksena eikä aiempaa hahmojen tuntemista vaadita. Eniten ryhmämme lapset innostuivat jo alussa mainituista taikamunista, jotka heti ensimmäisen lukukerran jälkeen pääsivät mukaan lasten leikkeihin ja puheisiin, ja päätimmekin tarinan inspiroimina askarrella omat taika- ja toivomusmunat. Munia tehtiin huolella ja niiden valmistuksessa oli monia työvaiheita: Ensin liimasimme ilmapallojen päälle sanomalehtiä perunajauholiisterillä ja annoimme niiden kuivua yön yli. Päällysteiden kuivuttua maalasimme munat vielä iloisilla väreillä. Vesi-ilmapalloista tuli pieniä taikalinnun munimia toivomusmunia ja isoista ilmapalloista kaikenlaisten ihmeotusten munia. Toivomusmunille sanataidepainotteisen varhaiskasvatusryhmän lapset riimittelivät vielä asiaankuuluvan taikaloitsun.

Isot ja pienet kädet liisterissä.

Niin ja kävihän Mimi ja Kuku ja lentävä ystävä -kirja ennen tätä kaikkea varhaiskasvatuksen munahässäkkää meidän oman 8-vuotiaammekin arvioitavana. Tokaluokkalainen luki kirjan yhdeltä istumalta ja muotoili valistuneen ja monisanaisen arvionsa jotakuinkin näin: ”Ihan kiva.” Luulenpa kuitenkin, että aihe kiinnosti kovasti, koska pian lukemisen jälkeen kuului lapsen huoneesta Mimin ja Kukun musiikki ja tokaluokkaleisen laulu sen tahdissa. Näitä biisejä ei ollakaan muutamaan vuoteen enää meillä kotona tanssittu, mutta kirja innosti lukijansa takaisin entisen lempparibändin pariin. Mimin ja Kukun uutuuskirjaa voikin siis suositella sekä pienille että jo vähän isommillekin satumaanmatkaajille!

-Jenni

Satusieppari ja muita Tarinataikurien uutuusvinkkejä sanataiteiluun

Yhteistyö/ kirja saatu arvostelukappaleena Lasten Keskukselta

Tarinataikurit – Sanataideharjoituksia lapsille (Lasten Keskus 2020)

Luovuus tarvitsee raamit ympärilleen, ja sanataideohjaaja kasan hyviä menetelmiä työkalupakkiinsa. Lasten kanssa tehtävä sanataiteilu voi olla vaikkapa runobingon pelaamista, sanasopan keittoa tai rohkaisupuheen pitämistä lehdelle, joka ei syksyllä uskalla hypätä puusta. Nämä mainiot esimerkit on napattu Katariina Vuoren kirjoittamasta ja Maija Hurmeen kuvittamasta uudesta sanataideoppaasta Tarinataikurit – Sanataideharjoituksia lapsille (Lasten Keskus 2020). Uusi teos pääsi testiin Turunlahden perhepäivähoidon sanataidepainotteisessa varhaiskasvatusryhmässä. Kirjan tehtävät ovat hyvin sovellettavissa eri-ikäisille käyttäjille ihan pienistä lapsista kouluikäisiin saakka, ja meillä niitä testasivat tällä kertaa 2-4-vuotiaat lapset.

Oppaasta riittää monenlaista tekemistä pitkäksi aikaa, mutta valitsimme joitain kutsuvimpia harjoitteita arviota varten. Yksi lemppareistamme oli vuodenaikaruno, joka selkeydessään ja helppoudessaan valikoitui ihan ensimmäiseksi uudeksi harjoitteeksi. Runoilun tukena olevien apukysymysten avulla saimme syksyyn aivan uusia näkökulmia, kun pohdimme esimerkiksi, onko syksy lapsi vai vanhus ja mikä sen lempinimi olisi. Itse miellän tällaiset aukkorunojen kaltaiset tehtävät tosi päteviksi matalan kynnyksen sanataideharjoituksiksi, joiden avulla aloittelevakin sanataiteilija saa helposti onnistumisen kokemuksia ja pystyy tuntemaan itsensä taiteen tekijäksi. Positiivisen kokemuksen jälkeen on helpompi tarttua monimutkaisempaankin harjoitukseen. Mielikuvituksellisten, mutta kuitenkin selkeiden tehtävien avulla voi houkutella tarinoita esiin piiloistaan ja luoda uusia runoja ja vaikka kokonaisia satumaailmoja.

Ehdoton suosikkini kirjan vinkeistä on kuitenkin satusieppari. Tänä ihmekapineena voi ohjeen mukaan toimia esim. metsästä löydetty keppi, johon ripustetaan langoilla  muistilappuja roikkumaan (yllä kuva alkuperäisestä ohjeesta). Ideana on kerätä satusiepparin oksille satujen ja tarinoiden ideoita, joita ei juuri samassa hetkessä ehdi alkaa työstää tarinaksi, mutta joita ei kuitenkaan halua kadottaa. Ja tämähän on meillä perhepäiväkodissakin ihan olemassa oleva ongelma, joka on odottanut ratkaisijaansa. Sadutamme (eli kannustamme kertomaan omaa tarinaa, joka kirjoitetaan sanasta sanaan ylös) lapsia paljon, ja juuri tällä viikolla esimerkiksi pienissä mielissä on muhinut ideoita satukirjeenvaihtokavereille lähetettävistä saduista. Olen löytänyt itseni sanomasta, että “muista tuo aihe myöhemmin” tai “tuo olisikin hyvä aihe omaan satuusi”, mutta kun sadutuksen aika lopulta koittaa, saattavat hyvät ajatukset ja ideat olla jo unohtuneet. Mitä haaskausta, mitä hulluutta!

Satusieppari Turunlahden perhepäivähoidon tyyliin.

Sijoitimme oman henkarista väsätyn satusiepparimme perhepäiväkodin keittiöön, koska juuri ruokapöytäkeskustelun aikana uusia tarinaideoita tuntuu syntyvän helposti, ja jatkossa ideat eivät enää pääse karkuun. Toki mahtavia ideoita voi syntyä ihan missä ja milloin tahansa, kuten esimerkiksi potalla asioidessa, kuten Katariina Vuorikin kirjassaan muistuttaa. Satusieppariin kerättyjä ideoita voi myös kätevästi kierrättää kavereiden kesken, sillä siihen voi myös ehdottaa aihetta, josta ei ehkä itse halua tehdä tarinaa, mutta josta mielellään kuulisi kaverin kertovan. Tarinoimaan taipuvainen aikuinenkin voi käydä satusiepparista nappaamassa aiheen ex tempore -päiväunisadulle.

Kannustan nyt kaikkia satusieppareiden tekoon. Jos innostut askartelemaan omasi, kuva olisi kiva!

-Jenni

Kaveritaitojen opettelua Lumin ja Lunnin kanssa

Yhteistyö/ kirja saatu arvostelukappaleena Lasten Keskukselta

Lumi ja Lunni -kirja on ollut mukana perhepäiväkodin arjessa.

Tiiviissä perhepäivähoitoryhmässä ystävyys on keskeinen arvo ja ryhmässä toimiminen aina ajankohtainen taito. Kaveri- ja ryhmätaitojen opettelu sisältyy luonnollisena osana lähestulkoon kaikkeen toimintaan niin meillä Turunlahden perhepäivähoidossa kuin laajasti muuallakin varhaiskasvatuksen kentällä. Ystävyyssuhteita on tärkeää vaalia, ja pieniin eväsreppuihin on hyvä pakata juomapullojen ja varasukkien lisäksi myös runsaasti vuorovaikutus- ja tunnetaitoja.  

Viime viikkoina perhepäiväkodissa on kuljetettu mukana valloittavaa kirjaa ystävyydestä. Marjo Nygårdin kirjoittama ja kuvittama lastenkirja Lumi ja Lunni – Pieni kirja ystävyydestä (Lasten Keskus 2020) on päässyt mukaan metsäretkelle, toimintatuokioihin, päiväunille ja leikkien lomaan rauhoittamaan, naurattamaan, herättämään ajatuksia ja innostamaan kielellä leikittelyyn. Kirjan kieli on kaunista, ja tekstin ääreen on ollut helppo pysähtyä. 

Marjo Nygårdin kuvitusta kirjasta Lumi ja Lunni – Pieni kirja ystävyydestä.

Lumi on kalliosaarella leikkejään kehittelevä lapsi, joka saa yllättäen seurakseen Lunni-linnun. Yhdessä ystävän kanssa leikit muuttuvat entistä hauskemmiksi, ja jaettu ilo tuntuu mukavalta. Tarina vie lukijan seuraamaan vuodenaikojen vaihtelua, leikkimään, seikkailemaan ja rakentamaan majakkaa yhdessä ystävän kanssa. Toisaalta kirjassa käsitellään myös kaipausta ja jälleennäkemisen riemua. Ystävyyteen kun liittyy monia tunteita.

Lunni-lintu ei puhu ihmisten kieltä, vaan käyttää ilmaisussaan pelkkää a-vokaalia. Tämäkös huvitti lapsia! Tapahtui niinkin, että lapset innostuivat yhteen ääneen matkimaan ja  leikkimään lunneja. Juttelimme lasten kanssa myös siitä, että ystävillä ei aina tarvitse olla yhteistä kieltä. Meilläkin perhepäiväkodissa kommunikoidaan sujuvasti sanojen lisäksi äänteillä, eleillä ja tukiviittomilla, kaikki toisiamme erinomaisesti ymmärtäen. 

Marjo Nygårdin kuvitusta kirjasta Lumi ja Lunni – Pieni kirja ystävyydestä.

Pieni kirja ystävyydestä kätkee sisäänsä myös suuria ajatuksia. Lapset ilahtuivat erityisesti kohdasta, jossa puhuttiin siitä, miten pienikin voi olla rohkea. Tämän lauseen Lumi sanoo Lunnille linnun kiipeillessä taitavasti kallioilla. Mieleenpainuvinta olikin lukea kirjaa lasten kanssa metsäretkellä tutun kiipeilykiven juurella, ja rohkaista heitä lukutuokion jälkeen Lunnin esimerkkiä noudattaen ylittämään itsensä ja kapuamaan ison kiven päälle. 

Kun ystävät kannustavat vieressä, tulee rohkeus kuin itsestään.

-Jenni

Typy ja nokkela noita tuovat taikapölyä leikkeihin

Yhteistyö/ kirja saatu arvostelukappaleena Bazar Kustannukselta

Typy ja nokkela noita -kirjaa on luettu moneen otteeseen myös pihaleikkien yhteydessä.

Sanna Iston ja Eppu Nuotion kirjoittaman ja Sari Airolan ilmeikkäästi kuvittaman lastenkirjasarjan edelliset osat ovat jo vuosia innostaneet lapsia mielikuvittelemaan, keksimään omia satuhahmoja ja antautumaan seikkailuihin. Typy-kirjasarjan aiemmista osista kirjoittaessani arvuuttelin, minkä kommelluksia aiheuttavan satuhahmon Typy sarjan viidennessä osassa tapaisi. Ei tullut hammaspeikkoa tai kummitusta, vaan jotain vielä parempaa.

Typy-sarjan uusin osa on nimeltään Typy ja nokkela noita (Bazar 2020), ja sitä on menneellä viikolla ahkerasti tutkittu myös Turunlahden perhepäivähoidon lapsiryhmässä. Kirjasarjan aiempien osien tapaan Typyn uusinkin kujeita keksivä mielikuvitusystävä on innostanut lapsia rikastamaan leikkejään.

Sari Airolan kuvitusta kirjasta Typy ja nokkela noita.

Typy ja nokkela noita -kirjassa Typy on matkailulehteensä uppoutuneen Bertta-tätinsä kanssa tyhjässä leikkipuistossa, jossa leikkikaverin puute tylsistyttää Typyä. Onneksi paikalle lehahtaa luudalla lentäen sinitukkainen ja aikaansaapa noita, jonka taskusta löytyvän kimmeltävän taikapölyn avulla puistoon ilmestyy toinen toistaan vauhdikkaampia ja hurjempia otuksia krokotiileista sarvikuonoihin, ja kiipeilytelinekin muuttuu pitkäkoipiseksi kirahviksi. Tylsyys on poissa, ja aika kuluu mielikuvitusleikkien parissa kuin siivillä. 

Sari Airolan kuvitusta kirjasta Typy ja nokkela noita.

Kirjaa on meillä luettu 2-4-vuotiaille lapsille, ja vastaanotto on ollut innostunutta. Olemme kirjan lukemisen ja kuvien tutkimisen jälkeen koettaneet lasten kanssa nokkelan noidan taikapölyn heittämistä, mikä onkin toiminut ihmeellisen hyvin! Käden käänteessä on perhepäiväkodin pihan leikkimökki muuttunut noidan taloksi ja hiekkalaatikko merirosvolaivaksi. Kuin taikaiskusta pienet lapiot ja haravat ovat muuntautuneet lentäviksi luudiksi, lippikset noidan hatuiksi ja kuravelli taikaliemeksi. Nokkela noita saakin mainiosti jäädä meille heittämään taikapölyä leikkien päälle vaikka koko syksyksi!

Typy ja nokkela noita -kirja sai myös hyväksyvän kommentin tokaluokkalaselta Harry Potter -fanilta, joten kirjaa voi hyvillä mielin tarjota myös isommille lapsille luettavaksi. 

-Jenni

Pikku-Matelin laulu osana voimaeläinviikkoa

89437981_651511362329608_1574049421711114240_n

Vietimme Turunlahden perhepäivähoidossa kuluneella viikolla voimaeläinviikkoa, jonka tavoitteena oli kiinnittää huomiota lasten vahvuuksiin, sanoittaa niitä ja sitä kautta tuoda lisää positiivista puhetta ja vahvuussanastoa mukaan varhaiskasvatuksen arkeen.

Voimaeläinviikon aikana lapset saivat suunnitella ja soodataikinasta muovailla oman voimaeläimen, joka viikon päätteeksi heräsi eloon teemaan liittyvässä voimaeläinjumpassa. Apuna vahvuuksien tunnistamisessa oli lastenkirjoja, joista yksi oli Pikku-Matelin laulu (Enostone kustannus 2019). Ville Hytösen kirjoittamassa ja Pete Revonkorven kuvittamassa kirjassa pikkuruinen (tarkemmin ottaen ukkovarpaan kokoinen) Pikku-Mateli lumoaa kauniilla laulullaan luonnon ja saa kasvit kasvamaan. Kun laulu lakkaa, koittaa metsälle huonot ajat. 

89866159_653293548768946_3381784174296825856_n

Kirjaa lukiessani ihastelin erityisesti sen rikasta ja runollista kieltä. Luontosanasto on myös laaja; tarinassa vilahtavat talvikkipajut, ruotsinpihlajat ja kevätsahramit. Olimme juuri edellisellä viikolla lukeneet lasten kanssa Suomen lasten Kalevalan (Otava 2009), joten Pikku-Matelin laulu tuki hyvin myös kalevalaista runoteemaa. Tätä kautta kirjallisuussalapoliisit saattavat päästä myös Pikku-Matelin esikuvan jäljille; Mateli Kuivalatar (1771-1846) oli nimittäin yksi Elias Lönnrotin kokoaman Kantelettaren merkittävimmistä runonlaulajista.

89833221_2495267910739091_959522816644874240_n

Vahvuuksien lisäksi Pikku-Matelin laulu -kirjan avulla voi käsitellä lasten kanssa ympäristökysymyksiä ja yhteisöllisyyttä. Molemmat ovat tärkeitä ja ajankohtaisia teemoja juuri nyt, kun maailmankirjat ovat niin kovin sekaisin. Perhepäiväkodin kuulijajoukko oli 1-5-vuotiaita, ja kotonamme kirja kiinnosti myös lukutaitoista ekaluokkalaista. Turunlahden väki suosittelee ihastuttavaa teosta lämpimästi kaikille viisaiden ja kauniiden sanojen ystäville! 

Poimin kirjasta voimalauseen alkavalle viikolle: “Mutta yhdessä pienet ihmiset ovat kauniin maailman suurin turva.” Pidetään siis huolta toisistamme!

 

-Jenni

 

Yhteistyössä: Enostone kustannus

Elämisen taito ja muita lounaissuomalaisia hullutuksia

Tuntuuko joskus siltä, että nykyelämä on liian monimutkaista? Jatkuva kiire, ympäristön ristiriitaiset odotukset ja tehokkuuden vaatimukset pitävät pientä ihmistä otteessaan. Ehdotankin jokaiselle kiireiselle ja stressaantuneelle city-kanille pientä hengähdystaukoa runouden parissa. 

83017146_828482607589235_1626718373733728256_n

Runoilija Heli Laaksosen maailmassa mennään potkukelkalla karkuun kasvukeskuksia ja sinisiä näyttöjä ja haetaan karkumatkalle evääksi hapanta leipää kauppa-autosta. Jos Laaksosen runoja on uskominen, kaupunkilaisserkkujen parjaamista maakunnista löytyy vanhaa elämänviisautta ja väriloistossa kukoistavaa elävää kulttuuria.

Lounaismurteella kirjoittavan Heli Laaksosen uusin runokokoelma Aurinko. Porkkana. Vesi. (WSOY 2019) on sävyltään melankolinen, mutta kirjailijan aiemman tuotannon tapaan lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä. Runoissa nostetaan esiin monia huolestuttavia nykymaailman ilmiöitä, kuten esimerkiksi lasten ja nuorten lukutaidon heikkeneminen. Tarkastelussa on myös suomen kieli itsessään ja sen säilyminen kansainvälistyvässä ympäristössä. Laaksonen tekee omalta osaltaan tärkeää työtä suomen kielen murteiden, vivahteiden ja ilmaisuvoiman säilymisessä.

83400861_2528626117457930_1848159079264944128_n

Laaksosen uusimman kirjan runoissa on vahvasti läsnä myös kuolema ja vanheneminen. Se harmittava tosiasia, että loppujen lopuksi kaikki jää aina kesken. Suru ja ilo kulkevat kuitenkin käsi kädessä, ja lopullisuuden tajuaminen innostaa elämästä nauttimiseen ja pienimpien ilmiöiden havaitsemiseen. Lukijalle jää toiveikas olo: ehkä peli ei olekaan vielä menetetty, ehkä tänään on vielä aikaa istuttaa pussin pohjalle jääneet siemenet ja mennä mukaan pihatalkoisiin.

Heli Laaksosen ensimmäinen runoteos Pulu uis (Sammakko 2000) oli aikanaan jättimenestys. Aika on nyt tasan kahdenkymmenen vuoden jälkeen toinen, ja kirja-ala hakee paikkaansa muuttuvassa digimaailmassa. Myös Aurinko. Porkkana. Vesi. -teos on julkaistu sekä ääni- että e-kirjana. On erinomaista, että kotimaista kaunokirjallisuutta voi nauttia monessa muodossa, ja että se on mahdollisimman monelle saavutettavaa.

Eli: lue tai kuuntele, ihan miten vain, mutta tee se! Lisätietoa kirjailijasta ja Sanatoimisto Hulimaasta löytyy täältä.

-Jenni

Ps. Jos olet nykyajan suorittajahenkilö ja täytät Helmet-lukuhaastetta, tämä runokirja sopii esimerkiksi kohtiin 31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla, 42. Kirjassa on isovanhempia tai 46. Kirjassa on sauna.

Robotti koulussa (ja perhepäivähoidossa)

Turunlahden perhepäivähoidon lapset ovat pitkin syksyä höpöttäneet roboteista. Lasten toiveesta järjestimme ryhmälle robottiviikot, joiden aikana olemme harrastaneet robottijumppaa, askarrelleet robotteja eri materiaaleista, kirjoittaneet roboteille koodia sekä vierailleet Turun yliopiston Kemian laitoksella tutustumassa taitaviin Lego-robotteihin. Matkassa on ollut koko ajan mukana mahtava opas, Linda Liukkaan Hello Ruby -lastenkirjasarjan neljäs osa Hello Ruby: Robotti koulussa (Otava 2018). 

78590224_433978964208966_3187792256861995008_n

Kansainvälistäkin mainetta niittäneen Hello Ruby -sarjan aiemmissa osissa on Rubyn johdolla tutustuttu ohjelmointiin, tietokoneisiin ja internetiin. Nyt vuorossa ovat robotit ja tekoäly. Robotti koulussa -kirjassa Rubyn ystävällä Julialla on robotti, joka pääsee lasten mukaan kouluun. Koulussa huomataan, miten jotkut tehtävät ovat robotille tosi helppoja ja jotkut ihmiselle luontevat asiat taas aivan mahdottomia. Esimerkiksi tunteista robotti ei osaa kertoa, mutta se oppii pelien säännöt hetkessä. Väärinkäsityksiä ja kommelluksia mahtuu mukaan koulupäivään, vaikka robotti osoittautuukin varsin taitavaksi oppijaksi. Kuvituksen monet pienet yksityiskohdat rikastavat mukaansatempaavaa tarinaa.

78549085_476958406258898_3720688232464121856_n

Kirjan lopussa on runsas tehtävävalikoima liittyen tekoälyyn ja koneoppimiseen. Tehtävistä löytyy mm. robotinteko-ohje, joka tuli meillekin tarpeeseen projektin aikana. Perhepäiväkodin lattialla häärää usein robotti-imuri, mutta lapset keksivät mitä moninaisempia käyttötarkoituksia omille roboteilleen. Robottien rakentamisessa vain mielikuvitus on rajana, joten omia robotteja kannattaa ehdottomasti koota kierrätysmateriaaleista. Meidän ryhmämme robotit syntyivät kaapelikiinnikkeistä ja askartelukaapin aarteista.

78167217_2460161917573184_269338356909867008_n

Suosittelemme kirjaa kaikille pienille ja suurille robottifaneille sekä muille aiheesta kiinnostuneille. Lisää hyviä harjoitustehtäviä sekä muita vinkkejä ja ohjeita kasvattajille löytyy Hello Rubyn viralliselta sivustolta.

 

-Jenni ja Minttu

Runomatkaopas mukana perhepäiväkodin arjessa

Viime viikolla Turunlahden perhepäivähoidon metsäretkellä innostuttiin ihan uudesta leikistä. Pysähdyimme lapsille tuttuun paikkaan metsässä, ja pyysin ryhmää eläytymään tarkkanäköisiksi ja -kuuloisiksi sanahaukoiksi, joilta ei pieninkään sana tai havainto jää huomaamatta. 

Pienen hakemisen jälkeen sanoja alkoikin löytyä, ja kirjasin ylös 2-5-vuotiaiden sanahaukkojen kommentteja puista, lehdistä, isoista kepeistä ja (tylsän aikuisen) yllätykseksi myös mm. ralliautoista ja lentokoneista.  Lopuksi luin kaikki löytyneet sanat ääneen, ja mitä ihmettä: niistähän syntyi mitä mainioin runo! Luimme syntyneen Metsärunon ensi kertaa ääneen heti paikan päällä ja uudestaan vielä lounaalla. Niin ja sitten välipalalla ja seuraavana päivänä ja… Toisin sanoen ryhmän yhteisestä runosta tuli aika suosittu juttu, josta lapset olivat silminnähden ylpeitä pitkän aikaa.

75474039_2518199504933026_5942463454496423936_n

Idea sanahaukoista löytyi Pirkko Ilmasen, Riika Kotkan, Elina Pullin ja Johanna Venhon yhteistyönä syntyneestä uudesta teoksesta Runomatkaopas – harjoituksia ja työpajoja lapsille (Aviador Kustannus 2019). Minna Mäkipään kauniisti kuvittama opas sisältää huiman määrän tehtäviä ja ideoita sanataiteen opetukseen lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille tai ihan kotikäyttöönkin.

Kirjan tehtävät sopivat luku- ja kirjoitustaitoisille lapsille, mutta niitä voi soveltaa myös pienempien sanataiteilijoiden tarpeisiin sopiviksi, ja aikuinen voi tarvittaessa toimia kirjurina. Eikä kaikkea ole aina tarpeenkaan viedä kirjoitettuun muotoon, sillä myös pelkästään suullisesti tuotettu sanataide on arvokasta.

73238660_2297093603865812_206544023781900288_n

Opiskelen itse parhaillani sanataideohjaajaksi, ja olen erityisen inspiroitunut ajatuksesta, että ihan jokaisella ikään, taustaan tai vaikkapa kirjoitustaitoon katsomatta on oikeus ilmaista itseään sanataiteen keinoin. Otan Runomatkaoppaan kymmenet vinkit ja harjoitustehtävät mukaan matkalleni kohti omaa sanataideohjaajuuttani. Kirjasta löytyy monipuolinen kattaus uusia työkaluja ja lähestymistapoja runouden ja sanataiteen opetukseen, kuten esimerkiksi lavarunoutta, riimisanojen metsästystä, runoselfieitä ja mytologioista ammentavia työpajaideoita.

74214097_694844821008352_338247834409107456_n

Meillä perhepäivähoidossa aiotaan sanahaukkojen lisäksi ainakin mennä lähiviikkoina runokävelylle, tuottaa omia runoja ja tutustua liutaan uusia loruja. Kirjassa on nimittäin runsaan materiaalin joukossa myös koottu hauskoja loruja, joilla lihottaa lorupusseja ja -viuhkoja. Yksi lasten uusista suosikeista on Elina Pullin Aistien vuosi -loru, joka menee näin:

Kesä maistuu mansikalle,
syksy tuoksuu omenalle,
talvi narisee korvissa,
kevät tuntuu rinnassa.

Näillä eväillä on mukava lähteä runomatkalle!

 

-Jenni

Hemulin jalanjäljissä

70674871_2434877446604366_2066147296810106880_n
Sadepäivänä Hemulin kasvio kannattaa jättää sisätiloihin.

Luonnon tutkiminen ja ihmetteleminen sekä luonnossa liikkuminen ovat tärkeässä roolissa Turunlahden perhepäivähoidon arjessa. Avuksi luontoretkille ja pihatouhuihin olemme saaneet ihastuttavan Hemulin kasvio -kirjan (WSOY 2019). 

Hemulin kasvion on kirjoittanut ja tomittanut Päivi Kaataja. Kuvituksena on käytetty Tove Janssonin Muumi-kirjojen alkuperäisiä kuvia, ja väripiirrosten toteutuksesta on vastannut Anni Pöyhtäri.

69734132_507413240071240_5014376817750966272_n

Kirjassa ilahduttavat kaunis ulkoasu ja tarinalliset kuvaukset eri kasvien ominaisuuksista. Hemulin kasviossa ei ainoastaan nimetä kasveja, vaan kerrotaan esimerkiksi miten niitä voi käyttää hyödyksi, missä ne kasvavat ja mitkä eläimet käyttävät niitä ravinnokseen. Olemme kirjan parissa oppineet, että voikukkaa on ennen käytetty kahvinkorvikkeena, ruiskaunokeista saa mustetta salaperäisiin viesteihin ja piharatamolla voi lievittää yskää!

Kasvien tunnistamisessa auttavat selkeät opetustaulumaiset kuvat. Kasvit on jaoteltu kasvualueittain, ja yksittäistä kasvia voi etsiä myös kätevästi sisällysluettelon avulla.

70783022_734826560287457_2310907995426390016_n

Tove Jansson kuvasi Muumi-kirjoissaan paljon luontoa ja sen elämää ötököineen ja moninaisine kasveineen. Hemulin kasvioon onkin koottu Janssonin luontoaiheisia sitaatteja eri teoksista. 

“Laakso jossa he asuivat oli kaunis, täynnä onnellisia pikku mönkiäisiä ja suuria vihreitä puita. Niittyjen halki virtasi joki, joka kaarsi sinisen muumitalon ohi ja katosi toisille seuduille, missä toiset pikku mönkiäiset ihmettelivät, mistä se mahtoi tulla.”

70097115_393335848030766_7186904050686754816_n

Hemulin kasvion innoittamana meilläkin perhepäivähoitoryhmän lapset kokosivat omat kasvionsa, joihin sai kerätä kasveja lähimetsästä, perhepäiväkodin pihalta ja kotoa. Kasvit prässättiin ja kuivattiin Hemulin ohjeiden mukaisesti. Luonnontutkijan hommat vaativat vaivannäköä ja kärsivällisyyttä, mutta parissa viikossa kahdeksan kaunista kasviota saatiin nostettua esille perhepäiväkodin eteiseen.

Suosittelen Hemulin kasviota avuksi ja iloksi muillekin kasvattajille!