Yhteistyössä/ pääsylippu saatu: Samppalinnan Kesäteatteri
Heinäkuun viimeinen ilta on helteinen ja ukkostakin on ilmassa, mutta hikisestä kelistä huolimatta Turun Samppalinnanmäelle, vanhan myllyn juurelle kapuaa ihmisiä loppumattomana virtana. Mäen päälle eivät vedä ilmaiset ämpärit eikä edes rokkifestarit, vaan paikallisesta aiheesta ammentava teatteritaide. Samppalinnan kesäteatterin jo kesäkuussa ensi-iltansa saanut, Petrus Kähkösen ohjaama Jagellonica! Turun oma prinsessa -musikaali vetää pyörivän katsomon täyteen, vaikka näytöskausi on jo pitkällä.
Asetelma on kieltämättä kutkuttava: 65-vuotisjuhlavuottaan viettävä perinteikäs Samppis on repäissyt ja tilannut näyttelijänä ja ohjaajana tunnetulta Niina Lahtiselta uuden musiikkinäytelmätekstin, jonka aiheena on historian tunneilta (tai ainakin Turun linnan kierrokselta) tuttu Puola-Liettuan prinsessa Katariina Jagellonica (Kaisa Hela) ja tämän Turkuun linkittyvä elämä ja rooli osana Itämeren ympäristön hallitsijoiden valtapelejä. Ja millaisen tekstin! Lahtinen on ottanut lusikan (tai ehkä tässä tapauksessa haarukan) kauniiseen käteensä, ja kaivanut historiankirjoista ja niiden marginaaleista esiin kutkuttavimmat jutut ja uskomattomimmat juonenkäänteet – ja toki lisännyt vielä hieman värikynää.
Lopputulos on historiallisesta faktasta inspiroitunut mutta mielikuvituksella ja hulluttelulla kuorrutettu musiikki-ilottelu, joka vakuuttaa ja naurattaa turkulaisyleisöä. Ollaan kuin perinteisissä häissä, kun mukana on jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua… Illan aikana mainitaan Matti ja Teppo, Turun sinappi ja muut ikoniset turkulaisuuden symbolit, mutta huumori ei nojaa pelkkiin strereotypioihin ja moneen kertaan kuultuihin juttuihin. Samppiksen taiteellinen työryhmä onnistuu luomaan uutta ja fressiä, ajassa kiinni olevaa ja jopa kesäteatterin konventioitakin haastavaa musiikkiteatteritaidetta. Historiankirjoista pyyhitään nyt pölyt vähän isommalla huiskulla, ja katsojana ajattelen, että olipa jo aikakin!
Lavalla nähdään vain viisi näyttelijää. Nimiroolissa onnistuvan Kaisa Helan rinnalla Ruotsin kuninkaallisina veljeksinä irrottelevat Juhanana Antti Lang ja Eerik-kuninkaana Lari Halme. Ria Kataja hauskuuttaa muun muassa kokonaisena sotajoukkona ja Linda Hämäläinen Iivana Julmana. Turun kaupunginteatteristakin tuttu Hämäläinen on erityisesti seurueeni teinien ehdoton suosikki. Esityksen tempo on kova ja välillä jopa hengästyttävä. Roolit vaihtuvat lennossa, monenlaisia peruukkeja ja asusteita tarvitaan ja vaihdetaan lavalla ja sen takana. Live-bändi ja Jukka Nylundin sävellystyö viimeistelevät kokonaisuuden. Väliajalla kuulen jonkun sanovan selkäni takana, ettei esityksessä ollut yhtään tylsää kohtaa, ja taidan olla sanojan kanssa aika samoilla linjoilla.
Paikoin räävittömäksi taittavan komedian sisällä kulkee kuin vaivihkaa syvällisempikin tarinalinja, ja huomaan samaistuvani nelikymppiseen, itseään ja paikkaansa maailmassa etsivään päähenkilöön, Katariinaan. Lopulta onkin kyse ihmisyydestä ja ihmisten välisistä suhteista, jotka ovat yhtä haastavia ja monitahoisia riippumatta siitä, millä vuosisadalla tai missä maassa eletään. On myös aina tervetullutta ja tärkeää nostaa enemmän tai vähemmän pimentoon jääneitä historian naisia esiin, sivuhuomautuksista keskiöön ja otsikkoon. Vähintään yhtä tervetullutta näinä aikoina on nauraminen, ja se jos mikä myös yhdistää.
Katseet kääntyvät vähitellen kohti syksyä. Onneksi elokuu on vielä kesäkuukausi, ja todisteena siitä Turun omasta prinsessasta kertova näytelmä pyörii (ihan kirjaimellisesti) Samppalinnan kesäteatterissa 23.8. saakka.
– Jenni