Yhteistyössä Enostone kustannus/ kirja saatu arvostelukappaleena
Ajattelen lastenkirjallisuuden olevan taiteenlaji, joka pystyy reagoimaan erityisen nopeasti ajan ilmiöihin ja tarttumaan päivänpolttaviin aiheisiin. Ajassa, jossa huonojen uutisten virta tuntuu loputtomalta ja epävarmuus kasvaa monella rintamalla, saattaa joskus pelottaa. Puheet kovenevat, empatia vähenee. Kaikesta tästä johtuen ilahduin valtavasti, kun tuottelias nuortenkirjailija J. S. Meresmaa julkaisi ensimmäisen lasten kuvakirjansa. Meresmaan kirjoittamassa ja Meria Palinin kuvittamassa hienossa Minä en pelkää -kuvakirjassa (Enostone 2024) pureudutaan nimenomaan pelkoihin ja epävarmuuksiin mutta myös niiden käsittelyyn ja kohtaamiseen empatialla ja inhimillisyydellä.
Minä en pelkää -kirjassa Lola viettää 5-vuotissyntymäpäiväänsä uudenvuodenaattona ja odottaa innolla juhlapäivään kuuluvia ilotulitusraketteja. Käy kuitenkin ilmi, että Lolan tädin koira Bobo pelkää rakettien pauketta – ja niin pelkäävät kuulemma monet muutkin eläimet. Lopulta Lola päättää jättää ilotulitusrakettinsa pakettiin, jotta kenenkään ei tarvitsisi pelätä.
Teos käsittelee kauniisti ja lapsentasoisesti pelon tunnetta. Lola pelkää isoa Bobo-koiraa, Bobo taas paukkuvia ilotulitteita. Kummankaan pelkoa ei mitätöidä, ja kaikkia tunteita saa rauhassa käsitellä. Kirjan tiivis ilmaisu jättää tilaa aikuisen ja lapsen keskustelulle sekä kysymyksiin vastaamisille. Aikaa jää myös kuvien tutkimiseen.
Itse kolmen eri-ikäisen lapsen äitinä ja lukutaitotyötä tekevänä sanataideohjaajana ajattelen kirjan sopivan monenikäisille ja muutenkin monenlaisille lukijoille. Meillä kotona aikuiset ovat lukeneet kirjaa ääneen taaperolle, joka on pitänyt kirjasta niin paljon, että on nostanut sen omissa kirjallisuuskategorioissaan korkeimmalle sijalle, nimittäin ”pottakirjaksi”. Toisaalta myös kuudesluokkalainen on lukenut kirjan pariinkin otteeseen ja ylitsevuotavaan tapaansa todennut sen olevan ”ihan ok”. Puhutteleva tarina selkeästi ja ytimekkäästi ilmaistuna voisi hyvinkin kutsua lukemisen pariin pikkulasten lisäksi myös esimerkiksi suomen kieltä opettelevia tai keitä tahansa, joille pidempi teksti on hankala sisäistää.
Minä en pelkää -teosta on mahdollista käyttää myös lähtölaukauksena (!) sanataidetyöskentelylle. Alla muutamia kirjan inspiroimia kirjallisuuslähtöisiä sanataidetehtäviä, joita saa vapaasti käyttää kaikissa luovan itseilmaisun yhteyksissä. Tuotoksia voi halutessaan lähettää Turunlahden sanaversomolle somessa julkaistavaksi kommenttikentän, yhteydenottolomakkeen tai sähköpostin kautta. Pelotonta luomisen iloa kaikille!
– Jenni
Sanataideharjoitus: Onnistuneen uudenvuodenaaton resepti
Mitä kaikkea kuuluu toiveittesi uudenvuodenaattoon? Täydennä resepti omin sanoin!
Ripaus ________________________________
Hyppysellinen ___________________________
Kourallinen _____________________________
Loraus _________________________________
Valmistusohje: Kaikki aineet sekoitetaan keskenään.
Mausteeksi vielä___________________________
ja koristeeksi _____________________________
Sanataideharjoitus: Pieni tarina pelon selättämisestä
Lue tai kuuntele Minä en pelkää -kirja. Pohdi, mitä Lola ja Bobo pelkäävät, ja mikä pelkoihin auttaa. Piirrä sitten kuva tai kirjoita pieni teksti jostain omasta pelostasi. Keksi sen jälkeen kolme asiaa, jotka pelkoon auttavat tai sen poistavat. Lisää ne tarinaasi.
Sanataideharjoitus: Ilokirjoitus
Mitä vaihtoehtoja keksit ilotulitukselle?
Millaista olisi esimerkiksi ilomaalaus? Entä ilokirjoitus? Tai ilokonttaus? Jatka listaa omilla ideoillasi!