Yhteistyössä/ kirja saatu arvostelukappaleena: Gummerus
Linnea Kuuluvaisen kehuja ja kiittäviä arvosteluja keränneen Metsän peitto -esikoisromaanin (Gummerus 2024) taianomainen maailma houkuttelee mukaansa maahisen lailla. Teoksessa leikitellään ajatuksella siitä, mitä tapahtuisi, jos luonto todella suuttuisi ihmisten toiminnasta ja päättäisikin puolustautua ja kostaa.
Romaanin tyylilajia voisi kuvata maagiseksi realismiksi, koska se yhdistelee yliluonnollisia asioita todentuntuiseen maailmaan. Tarinassa ollaan tulevaisuuden Turun seudulla ja ajassa, jossa ilmasto on muuttunut odottamattomin seurauksin ja luonto kääntynyt ihmistä vastaan. Vuonna 2084 tuhoutuneen Turun tilalla on muureilla suojattu Valtio, jossa noudatetaan tiukkoja lakeja ja säännöstelyä. Lunta ei ole satanut enää vuosikymmeniin ja helteinen sää on tullut jäädäkseen. Tätä kirjoittaessani nyky-Turku on juuri ennen vappuviikkoa peittynyt poikkeuksellisen runsaisiin lumikinoksiin (ks. kuvat!), eikä ilmasto selvästikään ole entisellään tosielämässäkään.
Metsän peitto -romaanissa Valtiossa kasvanut nuori Ingrid aloittaa työn osana Suopursu-tutkimusryhmää, ja lähtee elämänsä ensimmäistä kertaa muurien ulkopuolelle tutkimaan luonnon tilaa ja lähialueiden soveltuvuutta asumiseen. Ingridin tarinan rinnalla kuljetetaan vuoteen 2060 sijoittuvaa Edlan tarinaa avaten sitä, miten Turku on tuhoutunut ja Valtio alunperin muodostunut. Lopussa Ingridin ja Edlan tarinat kietoutuvat hienosti toisiinsa.
Tarinan päähenkilö ei ole kuitenkaan Ingrid tai Edla, vaan heitä ennen eläneiden ihmisten toimista suivaantunut luonto. Suomalaisessa mytologiassa ”metsänpeitolla” on tarkoitettu paikkaa, jonne metsään eksynyt kulkija voi joutua. Kansantaruista ammentava romaani näyttäytyy ylistyslauluna luonnolle ja erityiselle luontosuhteelle. Vuoden 2024 lukija tuntee toistuvasti piston sydämessään: Miksi meidän oli kulutettava kaikki luonnonvarat loppuun?
Uskon monenlaisten lukijoiden nauttivan Metsän peiton kerronnasta. Kirja sopii niille, jotka arvostavat mehevää juonta ja yllätyskäänteitä. Yhtä lailla kirjaa voisi suositella niille, joita kaunokirjallisuudessa kiehtovat erityisesti uudet maailmat ja niiden rakentuminen. Ennen kaikkea teoksesta nauttivat todennäköisesti ne, jotka kiinnittävät huomion kieleen. Esimerkiksi herkullisiin sanavalintoihin ja niistä rakentuvaan sanastoon. Tai kekseliäihin ja omintakeisiin ilmaisuihin ja puron lailla eteenpäin soljuvaan rytmiin. Kieli on tyyliteltyä mutta säilyy kuitenkin mukavan helppolukuisena ja selkeänä läpi teoksen.
“Helle liimaa päivät toisiinsa, ja lopputuloksena on pelkkää tahmeaa aikajatkumoa. Aurinko laskee myöhään ja nousee aikaisin, mutta valoa on joka huomen vähän vähemmän. Ilta illalta pimeyteen kasvaa uusi kerros, ja taivaalla tähdet saavat tummemman pinnan tuikinnalleen.” (Ote Metsän peitto -teoksesta)
Linnea Kuuluvainen on työstänyt romaanikäsikirjoitustaan Turun yliopiston Luovan kirjoittamisen oppiaineen seminaarissa. Paljon onnea esikoiskirjailijalle hienosta avauksesta!
– Jenni