Yhteistyössä/ pääsylippu saatu: Turun Kaupunginteatteri
Turussa on aika harvoin mahdollista nauttia oopperasta, mutta silloin kun on, kannattaa tarttua tilaisuuteen. Turun Kaupunginteatterissa sai viime viikolla ensi-iltansa puheteatteria ja oopperaa yhdistelevä kamarioopperaesitys Ihminen parhaan kykynsä mukaan. Saaristo-oopperan ja Turun filharmonisen orkesterin kanssa yhteistyössä tuotetun teoksen on ohjannut Pertti Sveholm. Kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä nähdään näyttelijä Pihla Penttinen ja baritoni Waltteri Torikka. Teoksen on säveltänyt Joel Järventausta, ja live-musiikista vastaa kapellimestari Marko Hilpo yhdessä taitavan orkesterin kanssa.
Kirjailija Tommi Kinnunen on kirjoittanut kamarioopperaan libreton eli laulujen sanat ja teoksen muun tekstin. Niin kuin odottaa saattaa, Kinnusen teksti ravistelee oopperan (ja yhteiskunnankin) perinteisiä sukupuolirooleja ja ihmissuhdenormeja. Teos tarjoilee katsojalle moninaiset ja kokonaiset hahmot, joita ei ole typistetty feminiiniseksi uhriksi tai maskuliiniseksi sankariksi saati muutoin mahdutettu liian ahtaisiin ja moneen kertaan nähtyihin lokeroihin. Kinnusen teksti yhdessä Penttisen ja Torikan tulkintojen kanssa muodostavat aidonoloisen vuorovaikutuksen kahden ihmisen välille. Ei ole itsestäänselvyys, että tunne välittyy aitona, kun samalla lavalla käytetään sekä oopperan että puheteatterin ilmaisukeinoja ja työkaluja, mutta tässä esityksessä se onnistuu.
Siitä, mitä lavalla lopulta tapahtuu, en halua liikaa sanoa. Todettakoon, että on sota-aika ja kirjeet kulkevat kodin ja rintaman välillä. Kahden ihmisen välisen suhteen syntyä, nykytilaa ja tulevaisuutta avataan samalla kun pommikoneet lentävät päittemme yli. Suhde on jotain muuta kuin pelkkä parisuhde, se on paljon enemmän. Suhteessa on useampia sävyjä, vaikkei niitä kaikkia tarinan ajassa osatakaan nimetä. Teos on aika queer, ja Penttinen ja Torikka rooleissaan karismaattisia ja samaistuttavia.
Kaupunginteatterin viestinnässä teoksen kerrotaan kuvaavan “toisenlaista rakkautta”. Tuttuus tai toiseus riippuu katsojasta ja katseen suunnasta, ja joillekin tosiaan sukupuolen norminvastainen ilmaiseminen, homoseksuaalisuus tai monisuhteisuus voi tuntua vieraalta. Katsomossa on kuitenkin heitäkin, jotka huomaavat lavalla jotain tosi tuttua, ehkä pitkästä aikaa, ja jotka herkistyvät eri kohdassa kuin vieruskaveri. Heitä, joiden omassakin arjessa on ihmissuhteita, joille ei ole kaikkien tuntemia nimiä. Meitä, jotka olemme kyseenalaistaneet kapeat sukupuoliroolit tai yhteiskunnan ihmissuhdenormit jo aikoja sitten.
Joka tapauksessa, esityksessä päästään ihmisyyden ytimeen, niiden kuuluisien peruskysymysten äärelle. Toivoisinkin, että juuri hän, joka kokee olevansa vääränlainen ja kaipaa kannustusta omana itsenään elämiseen, löytäisi tämän teoksen pariin. Kaikille teatteri ei kuitenkaan ole helposti saavutettavissa, joten ilokseni kerron myös, että tallenne Ihminen parhaan kykynsä mukaan -kamarioopperasta on kuultavissa Yle Radio 1:ssä 11.5.
– Jenni