Mimin ja Kukun kirja innosti taikamunien askarteluun

Yhteistyö/ kirja saatu arvostelukappaleena Capuchina Kustannukselta

Mimi ja Kuku ja lentävä ystävä (Capuchina Kustannus 2020) ja taikamunien aihiot.

Mihin tahansa katseeni perhepäiväkodissa käännän, osuu näkökenttääni munia; isoja, pieniä, pyöreitä, kolhuisia ja kaikenvärisiä paperimassasta muotoiltuja munia. Munia odottamassa maalaamista, ripustuskoukkua, taikaloitsua, kuoriutumista tai lattialle pyörähtämistä. Onko joku käynyt kääntämässä seinäkalenterista pääsiäisen uudestaan esiin vai mitä ihmettä on tapahtunut? 

Ei sentään, Turunlahden perhepäivähoidossa ollaan ihan ajan tasalla ja nautitaan täysillä vuoden pimeimmästä ajasta ja marraskuiseen tapaan kuravelliksi muuttuneesta pihasta – ja tietysti satumaailmoihin uppoutumisesta. Viime viikkoina satumaailma on löytynyt Sateenkaarimaasta ja Mimi ja Kuku ja lentävä ystävä -lastenkirjasta (Capuchina Kustannus 2020). Lastenmusiikistaan ja tv-ohjelmastaan tunnettujen Mimi-prinsessan ja Kuku-leijonan seikkailut ovat nimittäin päässeet nyt ensimmäistä kertaa kansien väliin, ja saimme kirjauutuuden perhepäiväkotiin tutustuttavaksi. Kirjan ovat kirjoittaneet Mimin ja Kukun hahmojen takana olevat Majka Nurminen ja Anna Kulmala yhdessä kuvittaja Ella Brigattin kanssa.

Ihmeellinen taikamuna kirjasta ”Mimi ja Kuku ja lentävä ystävä”. Kuvitus: Ella Brigatti.

Mimi ja Kuku ja lentävä ystävä -kirja sijoittuu Sateenkaarimaan satumaisiin, lempeisiin ja värikylläisiin maisemiin, jossa voi törmätä niin ihmekukkiin kuin toivomusmunia munivaan taikalintuunkin. Eräänä päivänä sattuu niin eriskummallisesti, että taivaalta putoaa suuri muna, josta kuorituu outo siivekäs otus, jonka kanssa Mimi ja Kuku lopulta ystävystyvät. Tarinassa seikkailee Mimin ja Kukun lisäksi muitakin kaksikon aiemmasta tuotannosta tuttuja hahmoja, kuten hoito-ohjeita arvaileva Tarja-tohtori ja ihmisiä kuljettava Ile Ihmemato. Kirja kertoo kauniisti ystävyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä, ja esimerkiksi siitä, että toiseen kannattaa ihan oikeasti tutustua vähän pintaa syvemmältä, eikä tehdä johtopäätöksiä pelkän ulkokuoren perusteella. Niin ja siitä, että kermavaahto auttaa yllättävän moneen vaivaan. 

Olemme parin viikon ajan lukeneet Mimin ja Kukun kirjaa perhepäivähoitoryhmässä 2-4-vuotiaiden lasten kanssa. Mimin ja Kukun musiikki tai tv-sarja eivät olleet suurimmalle osalle entuudestaan tuttuja, ja olikin mukava huomata, että kirja toimii ihan itsenäisenäkin teoksena eikä aiempaa hahmojen tuntemista vaadita. Eniten ryhmämme lapset innostuivat jo alussa mainituista taikamunista, jotka heti ensimmäisen lukukerran jälkeen pääsivät mukaan lasten leikkeihin ja puheisiin, ja päätimmekin tarinan inspiroimina askarrella omat taika- ja toivomusmunat. Munia tehtiin huolella ja niiden valmistuksessa oli monia työvaiheita: Ensin liimasimme ilmapallojen päälle sanomalehtiä perunajauholiisterillä ja annoimme niiden kuivua yön yli. Päällysteiden kuivuttua maalasimme munat vielä iloisilla väreillä. Vesi-ilmapalloista tuli pieniä taikalinnun munimia toivomusmunia ja isoista ilmapalloista kaikenlaisten ihmeotusten munia. Toivomusmunille sanataidepainotteisen varhaiskasvatusryhmän lapset riimittelivät vielä asiaankuuluvan taikaloitsun.

Isot ja pienet kädet liisterissä.

Niin ja kävihän Mimi ja Kuku ja lentävä ystävä -kirja ennen tätä kaikkea varhaiskasvatuksen munahässäkkää meidän oman 8-vuotiaammekin arvioitavana. Tokaluokkalainen luki kirjan yhdeltä istumalta ja muotoili valistuneen ja monisanaisen arvionsa jotakuinkin näin: ”Ihan kiva.” Luulenpa kuitenkin, että aihe kiinnosti kovasti, koska pian lukemisen jälkeen kuului lapsen huoneesta Mimin ja Kukun musiikki ja tokaluokkaleisen laulu sen tahdissa. Näitä biisejä ei ollakaan muutamaan vuoteen enää meillä kotona tanssittu, mutta kirja innosti lukijansa takaisin entisen lempparibändin pariin. Mimin ja Kukun uutuuskirjaa voikin siis suositella sekä pienille että jo vähän isommillekin satumaanmatkaajille!

-Jenni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *