Keppihevoset eli kepparit trendaavat nyt niin maanlaajuisesti harrastajien keskuudessa kuin eräässä aikaansa tiiviisti seuraavassa turkulaiskodissakin.
Kuluneella viikolla vietettyjen lapsemme 6-vuotissynttäreiden teemana olivat nimittäin kepparit, ja heppakuoseja ja kepparikamaa kertyy pikkuhiljaa lapsen huoneeseen. Ihan oikeatkin ponit olisivat toki kivoja (esimerkiksi yllä olevassa kuvassa esiintyvä kepitön Papu) ja yhtäläisesti toivelistan kärjessä, mutta kaupunkiympäristössä helppohoitoisempia ja vähemmän tilaa vieviä ovat kuitenkin kepilliset ratsut, joten alkakoon heppaharrastus nyt niistä.
Löysimme ihan mahtavan käsikirjan uuden villityksen tueksi. Keppareiden kyydissä – Keppihevosharrastuksen ABC (Aula & Co 2018, 2. uudistettu ja laajennettu painos), on helppolukuinen tietokirja, jossa runsaan ja laadukkaan havainnekuvaston kera on seikkaperäisesti esitelty koko keppihevosten ihmeellinen maailma. Sinimaaria Kangas on yhdessä tyttärensä Lucia Stengerin kanssa koonnut selkeän oppaan, josta on apua niin aloittelijalle kuin pidempäänkin keppareiden parissa touhunneelle harrastajalle.
Teoksessa käydään läpi keppareiden historiaa, käsityöohjeita ja monipuolisia harrastusmahdollisuuksia keppihevosten parissa. Käsityöihmisenä (hah!) piti toki hevospään ompeluohjetta kokeilla heti käytännössä. En päässyt ihan helpolla, koska villasukkaversio ei pienelle alan asiantuntijalle enää kelvannut, vaan testaaminen piti ehdottomasti aloittaa ns. kolmipalaisesta kepparista, jolla on avonainen suu kuolaimia varten.
Hyvää lähdettiin innolla tekemään, mutta voittajamatskua lopulta valmistui: sateenkaariharjaisella Liisalla on jo voitettu yksi keppariestekilpailu. Kirjasta löytyy ohjeita myös varusteiden tekoon kuolaimista ja remmeistä lähtien.
Keppariaapista lukemalla aukeaa asiaan perehtymättömälle lukijalle yllättävän moninainen maailma. Keppareilla voi näemmä harrastaa mm. esteitä, laukkakilpailuja, näyttelyitä, lännenratsastusta ja keskiaikaista ratsastusta. Harrastajien kesken vallitsee hyvä yhteishenki, ja kantavana ajatuksena on se, että jokaisella on lupa tehdä juuri sitä, mistä tykkää.
Ajatus vahvoista ja omaa tietään kulkevista keppariharrastajista on nähtävillä myös viime vuonna ensi-iltansa saanessa Selma Vilhusen palkitussa dokumenttielokuvassa Hobbyhorse Revolution. Vilhusen mietteitä keppariharrastuksen poikkeuksellisuudesta löytyy myös Keppareiden kyydissä -kirjan alkulehdiltä: ”Mielestäni meillä kaikilla olisi opittavaa siitä, miten keppariyhteisö valii jäsentensä luovuutta ja kannustaa heitä hyväksyvään ja kunnioittavaan asenteeseen itseä ja toisia kohtaan.”