Brittikirjailija Duncan Macmillanin Parasta elämässä -näytelmä pyörii edelleen Turun Kaupunginteatterissa, kun syksyn ensi-iltansa on saanut käsikirjoittajan toinenkin yhtä puhutteleva teos Ihmiset, paikat ja esineet (alkup. People, Places and Things), joka kuvaa päihderiippuvuutta ja siitä toipumista. Ohjaaja Johanna Freundlich on tarttunut Macmillanin tehokkaaseen tekstiin ja tuonut kiitetyn näytelmän eheänä kokonaisuutena suomalaiselle lavalle.
Turun Kaupunginteatterissa ensimmäistä kertaa vieraileva Pihla Maalismaa urakoi näytelmän pääroolissa Emmana, joka taistelee päihderiippuvuuttaan vastaan perheen, bilekavereiden, päihdekuntoutujien ja hoitohenkilökunnan ristitulessa. Kuntoutuksessa opetaan, miten voimattomia addiktit ovat päihteistä muistuttavien ihmisten, paikkojen ja esineiden edessä. Maalismaa on ehdottomasti kokonaisuuden kantava voima vakuuttavalla tulkinnallaan. Rooleissa nähdään sekä talon omaa väkeä että vierailijoita, ja esimerkiksi päähenkilön isänä nähtävä konkarinäyttelijä Petri Rajala on vaikuttava.
Mark Väisäsen pelkistetyn tehokas lavastus ei anna armoa näyttelijälle, kun joka äänen vivahde ja kädenliike näkyy katsomon takariville saakka. Tekninen toteutus tuo lisädramatiikkaa kuvaamaan päihteidenkäytön ylä- ja alamäkiä. Kerronta on välillä leikittelevää, välillä riipaisevaa.
Päihdemaailma on kova, ja kuntoutus vielä kovempaa hommaa. “Mun onnellisuus on sen taistelun arvoista”, toteaa Emma, vaikka tuntuukin, että ympärillä olevat ihmiset aina vain lannistavat. Vai yrittävätkö he sittenkin auttaa?
Teatterikokemus on tällä kertaa erityisen puhutteleva, ehkä aiheensa vuoksi ahdistavakin. Mutta koska elämä ei voi olla pelkkää glittermusikaalia, on ihan perusteltua istua välillä myös vakavampien aiheiden ja tunnelmien äärelle. Näytelmän jälkeen teatteritalossa on alkamassa stand up -ilta, ja naurunnälkäiset katsojat jo parveilevat ovella, kun astumme takaisin lämpiöön. Teatterissa saattoi tänäkin iltana kokea tunteiden koko kirjon.
-Jenni