Takahuone- ja mediatilaa vievien mahtipontisten suurtuotantojen joukkoon Turun Kaupunginteatterin kevätohjelmistoon mahtuu myös teatteria, jonka avut ovat muualla kuin kassavirtojen liikuttelussa.
Legenda pienestä luusta -näytelmä ei kuitenkaan ole niin pieni juttu, kuin se äkkiseltään Sopukan seinien sisällä näyttää. Teos on viimeinen osa monitaiteellisen Kolmas tila -työryhmän kolmivuotista projektia, jossa taiteen ja tieteen edustajat on tuotu yhteen keskustelemaan ihmisyydestä ja muista pikku teemoista. Lopputuote on on nyt vihdoin valmis ja näyttämöllä.

Ihmislajin historiaan paneudutaan merilintujen silmin. Viisi näyttelijää (Minna Kangas, Raimo Karppinen, Sofia Törnqvist, Kristina Vahvaselkä ja Tuula Väänänen) tulkitsevat Seppo Parkkisen monisäikeistä tekstiä ja taipuvat lukuisiin rooleihin. Näytelmää ohjataan harvinaisella kahden ohjaajan taktiikalla, kun puikoissa ovat Susanna Airaksinen ja Juha Malmivaara.
Merilintujen tutkija Rán Snorradottirin (Kangas) mukana pääsemme kurkistamaan vuoteen 2063, ja välillä tarina vie ajassa taaksepäin 1100- ja 1700-luvuille. Vauhti on kova ja kunnianhimo käsinkosketeltavaa. Mitään ei tehdä puolivillaisesti, kun kyse on elämästä ja kuolemasta – ei vaan siis tieteestä ja taiteesta.
Kari Mäkirannan musiikki viimeistelee esityksen tyylin. Taitavan näyttelijäjoukon moniääninen kuoro antaa kerronnalle vuoroin syvyyttä ja vuoroin keveyttä. Teksti on välillä sen verran tiukkaa, että yksinkertaisempi katsoja arvostaa musiikkinumeron tarjoamaa hengähdystaukoa.
Teos on myös paikoin (joko tarkoituksella tai sitten tahattomasti) hauska, mutta Sopukan ensi-iltayleisö pidättäytyy huomiota herättäviltä tunteenilmaisuilta. Ollaanhan vakavan äärellä, ihmisyyden ytimessä. Kaksituntinen esitys vaatii katsojalta tarkkaavaisuutta ja hyviä hoksottimia.
-Jenni