Ensimmäisen hääpäivän kynnyksellä oli joko ihan hyvä tai vaihtoehtoisesti todella ajattelematonta käydä katsomassa Orvokki Aution romaanitrilogiaan perustuvaa ja Mikko Roihan ohjaamaa tummanpuhuvaa Pesärikko-näytelmää, jossa pohjalainen mielenmaisema ja yhteisön harteita painavat odotukset konkretisoituvat yhden onnettoman avioliiton kautta.
Sara Melleri on nuori ja naiivi Armi, joka muuttaa rakastettunsa Olavin (Veli-Matti Karén) kotitaloon, jossa uusi anoppi Laimi (Taina Reponen) ja tämän sisko Ilmi (Eila Halonen) vaalivat sukupolvelta toiselle siirtyvää tukahdettujen tunteiden ja ympäristön paineiden perintöä.
Esitys toteutetaan kahdeksan teatterin yhteistyönä, ja Turussa se nähdään Turun Kaupunginteatterin Sopukassa, jonka pelkistetyissä lavasteissa näyttelijät ovat armottomasti esillä ja koruttomuudessaan hyvin aidosti läsnä ja lähellä yleisöä. Intensiivinen kokemus kohdallamme korostui vielä, kun saimme istua katsomon ensimmäisellä rivillä, josta näki näyttelijän pienimmänkin liikkeen. Näyttelijäntyö on tämän esityksen ehdoton valtti. Erityisesti Mellerin, Reposen ja Halosen monisävyiset naiskuvat ovat karuudessan todentuntuisia.
Raskasaiheista ja tummanpuhuvaa esitystä keventää paksu huumori, vaikkei ihan kaikelle edes kehtaa nauraa tunnelman ollessa niin traaginen. Ristiriita on makoisa.
Ensitreffien ohjelmaksi ei tästä esityksestä ole, mutta pohdittavaa ja koettavaa se tarjoaa varmasti. Onnellisia olemme me, jotka vapaasti saamme kumppanimme valita ajassa ja paikassa, jossa yksilön omalla tahdolla on todellinen merkitys.