Kärsimys tekee ihmisestä suuren.
William Shakespearen vuosisatoja tulkittu murhenäytelmä Tanskan prinssi Hamletista muuntautuu Turun Kaupunginteatterin ja Aura of Puppets -nukketeatteriverkoston yhteisproduktiona kauhistuttavan lumoavaksi nukketeatteri-ilotteluksi, joka tarraa katsojaan kiinni ensitahdeista lähtien. E. L. Karhun luoma Prinsessa Hamlet viimeistelee Merja Pöyhösen ohjauksessa Aura of Puppetsin shakespearelaisen trilogian ollen kuitenkin oma itsenäinen teoksensa.
Heini Maarasen toteuttamat nuket vangitsevat aitoudellaan. Äänen ja liikkeen niille antavat esiintyjät ovat lavalla tuomatta itseään kuitenkaan esille. Nuket ovat pääosassa, jokainen liike on harkittu, jokainen käden ojennus ja askel tarkka. Onneksi nuket nostetaan välillä ylös lattiatasosta, sillä pienimmät vivahteet jäävät välillä edessä istujan takaraivon taakse. Näyttävimmät kohtaukset tapahtuvatkin ilmatilassa. Timo Väntsin Gertrud-kuningatar on herkullinen, Niina Lindroosin Hamlet kärsimyksissään vakuuttava, Reetta Moilasen koiran hahmon saanut Ofelio puistattava mutta kiehtova.
Mielen sairastuminen on vahvasti läsnä, ja se esitetään riipaisevasti. Nukketeatterissa (ainakin maallikkonäkökulmasta) on joka tapauksessa outo ja jokin sitkeän pimeä puoli aina läsnä, joten se maustettuna mielenterveysongelmien vyyhdillä tekee esityksestä auttamattomasti paikoin ahdistavan ja pelottavankin. Kontrastina raskaille kohtauksille näytelmä on kuitenkin myös äärimmäisen hauska ja hullutteleva. Suuruudenhullu, sanotaan etukäteismainonnassa, eikä ollenkaan suotta.
Mitään ei ole tapahtunut, jos kukaan ei ole ollut näkemässä. Prinsessa Hamlet kokee traagisen loppunsa, ja tragedia saa arvoisensa päätöksen. Turun Kaupunginteatterin Sopukka sitä vastoin saa arvoisensa avauksen. Intiimillä näyttämöllä ollaan yhdessä yleisön kanssa, samaa teatterisavua hengittäen. Vaikuttumassa pienen pienistä eleistä ja suurista tarinoista.