Kirskuvat ketjut ja rytisevät parrut

37161157735_b62bf3003c_z
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Pitkä odotus sai arvoisensa päätöksen, kun Turun Kaupunginteatterin perinteikkään teatteritalon remontti vihdoin valmistui parahiksi syyskauden alkuun. Ensimmäisenä ensi-iltansa uusissa puitteissa sai komea Viimeinen laiva -musikaali (alkup. The Last Ship). Stingin musiikin siivittämä teos on mitä osuvin valinta kauden avauksella nimenomaan Turussa, jonka jokivarressa laivoja on kautta historian ansiokkaasti rakennettu.

Tarina sijoittuu englantilaiseen satamakaupunkiin, jossa Gideon Fletcher (Olli Rahkonen) ei suostu astumaan laivanrakenta­jaisänsä saappaisiin, vaan lähtee merille jättäen taakseen telakkatyön lisäksi rakastettunsa Megin (Anna Victoria Eriksson). Viidentoista vuoden jälkeen isän hautajaiset saavat merimiehen palaamaan kotisatamaan, jossa Megin lisäksi vastassa on työttömien laivanrakentajien joukko ja pelko tulevasta. Isä Jim (Taneli Mäkelä) yrittää valaa seurakuntaansa uskoa, kun perinteistä laivateollisuutta ajetaan alas. Arkisen työn mukanaan tuoma toivo ja usko tulevaan ovat ajattomia teemoja. Turun telakallakin on viimeistä laivaa joskus rakennettu ja kuitenkin uudestaan noustu.

”Sielussa rauta, terässydän lyö.”

36971625426_7507819f6e_z
Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Rahkonen ja Eriksson tekevät vahvat pääroolit, kun ympärillä paukkuu, sähinöi ja viimeinen laiva nousee sittenkin. Lahjakkaiden näyttelijöiden vaikuttavat laulusuoritukset saavat pitämään (varsin mukavista, toim. huom.) penkeistä kiinni ja värikylläinen äänimaailma kannattelee tarinaa kohtauksesta toiseen.

Mikko Kouki tekee näyttävän ohjaustyön Viimeisen laivan ruorissa. Pohjoismaitten modernein teatteritekniikka mahdollistaa vaikuttavan kokonaisuuden, joka yhdistelee pyro-, ääni- ja valotekniikkaa sekä videokuvaa. Viimeinen laiva rakennetaan yleisön eteen, ja me uskomme kaikki, että se pysyy pinnalla.

Hieno aloitus hienolle syyskaudelle! Olemme saaneet kokea mahtavia hetkiä Turun kaupunginteatterin väistötiloissa Logomolla, mutta ”oikeassa” teatteritalossa on kuitenkin ihan oma tunnelmansa ja ripaus jotain salaperäistä.

Kuperkeikkaseikka-blogi on nyt myös uudistunut ja muuttanut osoitettaan – varsin mainiota siis, että löysit tänne perille! Jatkamme kahden kirjoittajan taktiikalla, kun Minttukin pääsee puikkoihin. Tervetuloa mukaan kuulemaan asiantuntijalausuntoja asiasta kuin asiasta.

-Jenni

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *